Luku 8 -- Yhdeksänsataa vuotta -- todellako?
1970-luvulla Suomella oli läheiset DDR:ään. Viralliset suhteet olivat lämpimän kohteliaat, mutta monien puolivirallisten "ystävyysseurojen" jäsenet suorastaan palvoivat tätä maata. Ja mikä ettei? DDR oli "sosialismin näyteikkuna"; niitä harvoja sosialistisia maita jotka pystyivät tarjoamaan edes jonkinlaisen elintason kansalaisilleen, ja joissa ei tarvinnut jonottaa. Lännessä DDR:n markka oli arvoton, mutta Puolassa tai Romaniassa se oli omien maiden valuuttaa arvokkaampaa, koska Itä-Saksan kaupoissa oli enemmän tavaraa. Itä-Saksassa ihmisillä oli myös kohtuulliset mahdollisuudet astua lentokoneeseen ja lähteä lomalle ulkomaille, kunhan matka vain suuntautui johonkin toiseen sosialistiseen maahan; Neuvostoliittoon, Kuubaan, tai jopa Mongoliaan. Mongoliassa sitten kelpasi elellä herroiksi ja ostaa Itä-Saksan markoilla olutta hotellin baarissa -- ylellisyys mihin paikallisilla asukkailla ei ollut varaa...
Yksi heiltä kuitenkin puuttui, ja sen myötä kaikki: toivo iankaikkisesta elämästä -- he olivat valheellisen järjestelmän vankeja.
1980-luvulla myös DDR alkoi taantua muiden sosialististen maiden tapaan. Maassa alkoi olla pulaa kulutustavaroista ja elintarvikkeista, ja jopa "nukkumatti" -- tämä itäsaksalainen vakooja joka heittää unihiekkaa ihmisten silmille saaden heidät näkemään todellisuuden vääristyneenä alkoi seikkailla mennyttä aikaa kuvaavissa lavasteissa jotta ihmiset unohtaisivat yhä karummaksi käyvän todellisuuden. Ja niin maa sai nolon lopun ihmisten rynnätessä länteen ensin Unkarin kautta ja lopulta suorinta tietä Berliinin muurin romahtaessa.
Suomella ja DDR:llä on yllättävän paljon yhteistä: Itä-Saksalla oli aikoinaan sosialististen maiden vahvin talous (joka osoittautui lopulta yllättävän heikoksi), kun taas Suomen talous on useimpia OECD-maita paremmassa kunnossa (varsinkin jos käytetään mittarina valtionvelkaa tai kauppatasetta). Lisäksi -- ja tämä on tärkeä pointti -- myös Suomessa ollaan oltu valheellisen järjestelmän vankeina, joka on nyt hiljalleen murenemassa...
DDR:ssä ihmisiä kannustettiin olemaan epäitsekkäitä "yhteisen hyvän" nisissä sekä "sosialistisen yhteiskunnan rakentamiseksi"; ja tämä toimi muutaman ensimmäisen vuosikymmenen ajan, mutta ajan myötä ihmisen todellinen luonne tuli esiin, eivätkä he enää jaksaneet panna itseään täysin likoon mikäli he eivät saaneet mielestään ponnistuksiinsa nähden riittävää palkintoa. Täten, rapautuminen oli väistämätöntä.
Kuitenkin, Itä-Saksan asukkaat tiesivät että oli olemassa toinenkin maailma, Länsi, ja Länsi-Saksan TV-ohjelmat näkyivät suuressa osassa maata . Se antoi heille toivoa, jonkun asian jota kohti kurkotella -- joko vertauskuvallisesti tai kirjaimellisesti. Myös DDR:n Evankelisluterilainen Kirkko oli eräänlainen opposition "keskustelufoorumi", paikka jossa sai hengähtää ahdistavan todellisuuden keskellä. Ja koska Kirkko toimi opposition äänitorvena, ihmiset arvostivat Kirkkoa vaikka eivät välttämättä uskoneet sen oppeihin. Täten, heillä oli sittenkin toivoa paremmasta.
Kylmän sodan aikaan suomalaisia kannusti halu näyttää maailmalle että "pienikin maa" pärjää, sekä halu osoittaa sekä amerikkalaisille että venäläisille että "pohjoismainen hyvinvointimalli" jossa on piirteitä sekä sosialistisesta että kapitalistisesta järjestelmästä oli paras. Ja Suomessa on vuosikymmenten ajan käynyt turisteja sekä idästä että lännestä, joten kenties vierailu tässä maassa sai heidät mietteliäiksi. Nyt Suomi on tiiviimmin osa globaalia järjestelmää, eikä eroa mitenkään (paitsi ehkä ilmastonsa puolesta) yhdestäkään toisesta teollistuneesta maasta. Täten ihmisillä ei ole enää mitään miklä puolesta raataa, tai minkä puolesta tuntea ylpeyttä. Vielä 1990-luvulla suomalaiset tunsivat ylpeyttä siitä että heillä on Nokia, mutta nyt he ovat (onneksi) tajunneet että sitä firmaa ei kannata palvoa enempää kuin mitään muutakaan firmaa. Yritys ei mitenkään mainosta olevansa suomalainen, ja johtoa kiinnostaa vain tulos. Ja työntekijöiden uurastuksen tulos valuu amerikkalaisten eläkeläisten taskuun. Täten, siinä missä sosialististen maiden työläisten ponnistukset hyödyttivät lähinnä puolue-eliittiä, Suomessa työntekijöiden antama panos valuu poliitikkojen sekä liike-elämän johdon käsiin. Olemme siis kuin DDR:ssä.
Kun ei ole enää mitään minkä puolesta uhrautua, ponnistella, tai mitään mitä tavoitella, rapautuminen alkaa välittömästi. Ja mitä enemmän ihminen on rehkinyt valheellisen ideologian tai valheellisiin lupauksiin luottaen, sitä voimakkaampi vastareaktio on. Itäsaksalaisilla oli Länsi minne suunnata katseensa, sekä Kirkko joka tarjosi eräänlaisen henkisen vapauden keitaan painostavalta todellisuudelta. Mutta meillä Suomessa (tai Länsimaissa yleensä) ei ole mitään, joten olemme vielä Itä-Saksaakin huonommassa asemassa.
Mutta hetkinen, onhan meilläkin Kirkko -- itse asiassa monenlaisia kirkkoja -- sekä tietysti Kristinusko. Tämä on tavallaan totta, mutta totuus on, että siinä missä itäsaksalaiset arvostivat Kirkkoa, Suomessa arvostus Kirkkoa ja Kristinuskoa kohtaan jatkuvasti vähenee; syynä huono esimerkki jonka monet Ev. Lut. kirkon papit sekä vapaiden suuntien saarnaajat ovat antaneet, kuten myös toteutumatta jääneet profetiat.
Itse asiassa, eräs tällainen virstanpylväs ohitettiin keväällä 2009, jolloin romahduksen Wilkersonin ennustuksen mukaan piti koittaa, ja toinen virstanpylväs 11.7.2009, jolloin David Meyerin mukaan (Last Trumpet Ministries) jotakin pahaa olisi pitänyt tapahtua. Toivottavasti tämä on viimeinen kerta kun kukaan lähtee ennustamaan minkäänlaisia päivämääriä, edes vuoden tarkkuudella (taitaa olla turha toivo). Jos henkilö ei kerta kaikkiaan jaksa elää ilman maailmanlopun ennustuksia, taitaa olla parempi että hän tappaisi itsensä. Jumala on varannut hänelle aivan ikioman paikan joko taivaassa tai helvetissä -- jota kukaan ei ota häneltä pois. Tietysti, ihmisellä on aina mahdollisuus tehdä parannus ja kääntyä pois tällaisista ennustuksista -- hankkia elämä, mutta mikäli hän ei halua tehdä tätä, tai pitää itseään parempana eläessään tällaisten ennustusten keskellä, se saattaa olla merkkinä siitä että Jumala on hylännyt hänet lopulliseen toivottomuuteen sekä kaikenlaisiin ennustuksiin. Ja jos Jumala ei pysty tarjoamaan hänelle mielekästä elämää maan päällä, ei ole myöskään mitään syytä miksi Hänen pitäisi temmata tämä henkilö taivaaseen.
Miten tämä yhteiskunnan rapautuminen sekä ihmisten tuntema tarkoituksettomuus sitten ilmenee? Ennen kaikkea siinä, että ihmiset haalivat itselleen yhä innokkaammin maallista omaisuutta sekä asioita jotka tuovat välittömän tyydytyksen, kuten lomamatkat. Tämä on johtanut kotitalouksien velkaantumiseen -- paitsi USA:ssa, myös Suomessa ja miltei kaikkialla. Tämä johti siihen että pankkien kyky myöntää lisää lainaa loppui ja he sen sijaan halusivat asiakkaiden maksavan takaisin heille myönnetyt lainat. Tämä johti kulutuskysynnän laskuun, lukemattomiin henkilökohtaisiin konkursseihin, työttömyyden kasvuun, asuntojen pakkohuutokauppoihin, jne. -- kierre jonka valtiot ovat ainakin väliaikaisesti saaneet katkaistua ottamalla lisää velkaa...
Tämä on myös johtanut avustusten vähenemiseen, riippumatta siitä onko kyseessä valtioiden antama kehitysapu tai seurakuntalaisten antamat lahjoitukset lähetystyöhön. Neljännessä luvussa kirjoitin, että kehitysmaiden olisi vähitellen aika oppia tulemaan omillaan toimeen, lähinnä siksi että lähitulevaisuudessa saattaa koittaa aika jolloin Länsimailla ei ole enää varaa maksaa kehitysapua. Mikäli tämä skenaario liittyy öljylähteiden ehtymiseen, siihen saattaa mennä vielä kaksikymmentä vuotta, joten olisi hyvä että ihmiset parantaisivat tapansa ja alkaisivat käyttäytyä vastuullisemmin, jotta romahdusta ei tulisi sitä ennen.
Tästä kaikesta kirkot voivat syyttää suurelta osin itseään. Olen jo maininnut lukuisat väärät profetiat sekä Raamatun tulkinnat (lähinnä sellaiset joissa on annettu päivämääriä); jotka ovat nakertaneet luottamusta Kristinuskon oppeja kohtaan. Toinen asia missä he (kirkot) ovat tehneet väärän johtopäätöksen on se, että he ovat uskoneet kaiken jatkuvan ennallaan -- ei haittaa vaikka otettaisiinkin uutta velkaa, aina löytyy joku maksumieheksi; toiminnan jatkuva laajentaminen on ollut itsetarkoitus. Wilkerson on ollut niitä harvoja jotka ovat varoittaneet velkaantumisesta sekä kehottanut uutiskirjeidensä lukijoita maksamaan velkansa pois -- hyvä neuvo vaikka monet hänen ennustuksensa ovat jääneet toteutumatta.
Mutta joudummeko me todella odottamaan yhdeksänsataa vuotta? Raamatussa on ainakin neljä kohtaa joissa vihjataan että Jeesuksen paluuseen menisi vielä aikaa:
"Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat. Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.'""Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni..." Eli, Jeesus tulee silloin kun kaikki ihmiset ovat väsyneet odottamaan Häntä. Tämä väsyminen tapahtuu asteittain, ja se alkoi vuoden 1999 tienoilla (ensimmäinen laajaa kannatusta saanut ajankohta tempaukselle oli syyskuussa 1999 -- jos ei oteta lukuun vuotta 1988). Vuoden 2060 tienoilla (Isaac Newtonin ennustus), mikäli Jeesus ei ole siihen mennessä tullut, viimeisetkin valveilla olleet "neitsyet" todennäköisesti vaipuvat uneen. Paavalille Jeesuksen toisen tulemisen ajankohta ei ollut selvä, joten Ensimmäisen Tessalonikalaiskirjeen luku 5:4 voisi tulkita siten, että Paavali tarkoittaa tässä oman aikansa Tessalonikan seurakunnan uskovia, eikä suinkaan kristittyjä kymmeniä sukupolvia myöhemmin: "Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niin kuin varas..."
"Ja minä, Daniel, näin, ja katso, siellä seisoi kaksi muuta, toinen virran tällä rannalla, toinen virran tuolla rannalla. Ja toinen sanoi pellavapukuiselle miehelle, joka oli virran vetten yläpuolella: 'Kuinka kauan on vielä näitten ihmeellisten asiain loppuun?' Ja minä kuuntelin pellavapukuista miestä, joka oli virran vetten yläpuolella, ja hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää iankaikkisesti: 'Siihen on vielä aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Ja kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki täyttyvät.'"Jos tämä "kolme ja puoli aikaa" tarkoittaa 3 500 vuotta ja ja lähtökohdaksi otetaan vuosi 539 e.Kr., silloin päädytään noin vuoteen 2800 j.Kr. "Pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut" voi toki tarkoittaa juutalaisten paluumuuttoa Israeliin vuoden 1917 jälkeen, mutta se voi tarkoittaa myös Serubaabelin johtamaa paluumuuttoa vuosi tämän jälkeen, tai Nehemian johtamaa paluumuuttoa noin sata vuotta myöhemmin. Kaikissa tapauksissa, "yhden osan hajotus päättyi". Ja vaikka se tarkoittaisikin 1900-lukua, jakeessa ei kerrota milloin tämä "yhden osan hajotus" lopullisesti päättyy. Juutalaisten muutto Israeliin tapahtuu hyvin verkkaisesti, ja "yhden osan hajotuksen" loppumiseen voi mennä vielä pitkäkin aika.
"Ja sinä, ihmislapsi, ennusta Googia vastaan ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä tulen sinun tykösi, Goog, sinä Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas. Minä kuljetan sinua, talutan sinua, nostatan sinut pohjan periltä ja annan sinun hyökätä Israelin vuorille. Mutta minä lyön pois jousesi sinun vasemmasta kädestäsi ja pudotan nuolesi sinun oikeasta kädestäsi. Israelin vuorille sinä olet kaatuva, samoin kaikki sinun sotalaumasi ja kansat, jotka sinun kanssasi ovat: minä annan sinut petolinnuille, kaikille siivekkäille metsän eläimille ruuaksi. Kentälle sinä kaadut. Sillä minä olen puhunut, sanoo Herra, Herra. Ja minä lähetän tulen Maagogiin ja rantamaalla turvassa asuvien keskeen. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra. Ja pyhän nimeni minä teen tunnetuksi kansani Israelin keskuudessa enkä enää salli häväistävän pyhää nimeäni. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, Israelin Pyhä. Katso, se tulee, se tapahtuu, sanoo Herra, Herra: Tämä on se päivä, josta minä olen puhunut. Israelin kaupunkien asukkaat menevät ulos ja sytyttävät ja polttavat aseita, pieniä ja suuria kilpiä, jousia, nuolia, käsikartuja ja keihäitä. He pitävät niitä polttoaineina seitsemän vuotta; eivät he hakkaa puita kedolta eivätkä hakkaa metsistä, vaan pitävät polttoaineina aseita. Näin he saalistavat saalistajiaan ja ryöstävät ryöstäjiään, sanoo Herra, Herra."Kuten jo aiemmin kerroin, Venäjän nykyinen aseistus koostuu lähimmä teräksestä ja alumiinista. Ei niitä voi polttaa.
"Näin sanoo Herra, Herra: Mutta sinä päivänä tulee mieleesi jotakin, ja sinä mietit pahan juonen ja sanot: Minä hyökkään suojattomaan maahan, karkaan rauhallisten ihmisten kimppuun, jotka asuvat turvallisina -- asuvat muuria vailla kaikki tyynni, ja joilla ei ole salpoja, ei ovia. Sinä aiot saalista saada, ryöstettävää ryöstää, ojentaa kätesi raunioita kohti, jotka on saatu asutuksi, ja kansaa kohti, joka on koottu pakanakansain seasta, joka on hankkinut karjaa ja omaisuutta ja asuu maan navassa."Tämä "suojaton maa" ei ole Israel. Se voi olla Amerikka, Irak tai joku muu rikas maa. Jeremia 49:31-32 puhuu tästä samasta asiasta, ja se edelleen vahvistaa että tämä maa ei ole Israel. Venäjä ei ole lähitulevaisuudessa hyökkäämässä Israeliin, ei Amerikkaan, ei Irakiin (jonka asukkaat ovat tällä hetkellä sitä paitsi hyvin köyhiä) eikä minnekään muualle. Termin "maan navassa" pitäisi olla vihje missä tämä maa sijaitsee; en vain ymmärrä mitä se tarkoittaa.
Mutta toisaalta, Raamatussa on pari kohtaa jotka vihjaavat että Jumala voi myös muuttaa mieltään. Ensimmäinen kohta on Genesiksen luvussa 18:20-33:
"Niin Herra sanoi: 'Valitushuuto Sodoman ja Gomorran tähden on suuri, ja heidän syntinsä ovat ylen raskaat. Sentähden minä menen alas katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen, josta huuto on minun eteeni tullut, vai eivätkö; minä tahdon sen tietää.' Ja miehet kääntyivät sieltä ja kulkivat Sodomaan päin, mutta Aabraham jäi vielä seisomaan Herran eteen. Ja Aabraham lähestyi häntä ja sanoi: 'Aiotko siis hukuttaa vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? Entä jos kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta; aiotko hukuttaa heidät etkä säästä paikkaa siellä olevain viidenkymmenen vanhurskaan tähden? Pois se, että sinä näin tekisit: surmaisit vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa, niin että vanhurskaan kävisi samoin kuin jumalattoman! Pois se sinusta! Eikö kaiken maan tuomari tekisi oikeutta?' Ja Herra sanoi: 'Jos löydän Sodoman kaupungista viisikymmentä vanhurskasta, niin minä heidän tähtensä säästän koko paikan.' Aabraham vastasi ja sanoi: 'Katso, olen rohjennut puhua Herralleni, vaikka olen tomu ja tuhka. Entä jos viidestäkymmenestä vanhurskaasta puuttuu viisi; hävitätkö viiden tähden koko kaupungin?' Hän sanoi: 'En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentä viisi.' Ja hän puhui vielä hänelle sanoen: 'Entä jos siellä on neljäkymmentä?' Hän vastasi: 'Niiden neljänkymmenen tähden jätän sen tekemättä.' Aabraham sanoi: 'Älköön Herrani vihastuko, että vielä puhun. Entä jos siellä on kolmekymmentä?' Hän vastasi: 'En tee sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä.' Mutta hän sanoi: 'Katso, minä olen rohjennut puhua Herralleni. Entä jos siellä on kaksikymmentä?' Hän vastasi: 'Niiden kahdenkymmenen tähden jätän hävittämättä.' Ja hän sanoi: 'Älköön Herrani vihastuko, että puhun vielä tämän ainoan kerran. Entä jos siellä on kymmenen?' Hän vastasi: 'Niiden kymmenen tähden jätän hävittämättä.' Ja Herra lähti pois, senjälkeen kuin hän oli lakannut puhumasta Aabrahamin kanssa, ja Aabraham palasi kotiinsa."Jos tarkkoja ollaan, tässä ei sanota että Jumala olisi muuttanut mieltään ja sen tähden ilmoittaneen joka kerta entistä pienemmän luvun, joka olisi riittänyt tuomion perumiseen (vaikka tämä ei suinkaan ole pois suljettu vaihtoehto). On mahdollista, että Jumalalla oli alun alkaenkin mielessä, että mikäli kaupungista löytyisi kymmenen vanhurskasta, Hän säästäisi kaupungin. On myös mahdollista, että Jumala etukäteen tiesi että kymmentä vanhurskasta ei löytyisi. Mutta sitten, Joonan tapaus on vaikeampi selittää muuten kuin siten, että Jumala muutti mieltään.
Joona 1:1-2:
"Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana: 'Nouse, mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sitä vastaan; sillä heidän pahuutensa on noussut minun kasvojeni eteen.'"Joona 3:1-4:
"Joonalle tuli toistamiseen tämä Herran sana: 'Nouse ja mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sille se saarna minkä minä sinulle puhun.' Niin Joona nousi ja meni Niiniveen Herran sanan mukaan. Ja Niinive oli suuri kaupunki Jumalan edessä: kolme päivänmatkaa. Ja Joona käveli kaupungissa aluksi yhden päivänmatkan ja saarnasi sanoen: 'Vielä neljäkymmentä päivää, ja Niinive hävitetään.'"Huomioi että Joona sanoi: "Vielä neljäkymmentä päivää, ja Niinive hävitetään." Missään ei sanota että tämä olisi ollut jotakin muuta kuin mitä Herra käski Joonan saarnata. Tässä ei sanota: "Jos te ette tee parannusta..." Jakeista käy selvästi esille että Niiniveen synnit olivat nousseet niin korkealle että tuomio oli peruuttamaton. Kuitenkin, Niiniveen asukkaat katuivat ja Jumala peruutti tuomion. Jumala joko valehteli tai sitten Hän muutti mieltään. Minusta jälkimmäinen on uskottavampi selitys. Jumala antoi Niiniveelle neljäkymmentä päivää; ei siksi että heillä olisi aikaa tehdä parannus, vaan jotta he ehtisivät koota omaisuutensa ja paeta kaupungista...
Joona 4:10:
"Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä, niin Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä."Jakeen kymmenen kohdalla on viittauksia neljään muuhunkin kohtaan jossa "Jumala katui". Genesis 6:6:
"...niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä."Exodus 32:14:
"Niin Herra katui sitä turmiota, jonka hän oli uhannut tuottaa kansallensa."Aamos 7:3:
"Niin Herra katui sitä. 'Ei se ole tapahtuva", sanoi Herra."Aamos 7:6:
"Niin Herra katui sitä. 'Ei sekään ole tapahtuva', sanoi Herra, Herra."Tietääkseni, tämä oli ainoa kerta koko Raamatussa kun jonkun kaupungin asukkaat uskoivat ja katuivat sen jälkeen kun joku profeetta oli tullut ilmoittamaan tuomiosta. Ihmiset pitivät Nooaa hulluna kun hän rakensi arkkia. Jerusalemin asukkaat eivät uskoneet Jeremian varoituksia vaan heittivät hänet kaivoon, ja Lopun ajan ihmiset iloitsevat ja antavat lahjoja toisilleen kun kaksi säkkipukuista todistajaa vihdoin saavat surmansa. Tuomion peruuntuminen kuitenkin harmitti Joonaa; kenties hän olisi halunnut nähdä millaisen "ilotulituksen" Jumala järjestää; varmaan Sodoman tuho oli kaukaa katsottuna näyttävä tapahtuma, varsinkin jos se tapahtui yöllä. Kenties Loot halusi vain ihailla tätä näytelmää, mutta Jumala muutti hänet suolapatsaaksi. Samoin, monet tänä päivänä tulevat suuttumaan jos USA:sta löytyy "kymmenen vanhurskasta" ja Jumala siirtää Amerikan tuomiota vuosilla eteenpäin, kenties kymmenen, kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen vuoden päähän. Syksyllä 2008, joku kehoitti Netmission-foorumilla varaamaan sipsejä ja avaamaan television, kun näytti siltä että New Yorkissa koettaisiin pörssiromahdus. Sitten kun romahdusta ei tullutkaan, nimimerkki "KTS" kirjoitti: "Taisivat sipsit mennä väärään kurkkuun." Sivuhuomautuksena mainittakoon, että jos romahdus olisi todella tullut, sanotaan vaikka että jos S&P 500 olisi pudonnut 80 prosenttia, ja kaveri olisi istunut koko illan liimautuneena television ääreen, sipsipussi sylissään kenties katsellen CNN:ää tai CNBC:tä, kuinka monta sipsipussia hänellä olisi ollut enää varaa ostaa? Tai vielä pahempaa: kenties hän joutuisi muuttamaan pois asunnostaan koska työpaikka lähtisi alta eikä valtiolla olisi enää varaa maksaa työttömyyskorvauksia. Hän joutuisi ehkä tonkimaan roskiksia saadakseen syötävää, tai pahimmassa tapauksessa hän kuolisi nälkään, puhumattakaan siitä, että monien lähteiden mukaan, talouden romahtaminen tarkoittaisi sitä että Uuden maailmanjärjestyksen valmistelujen viimeinen vaihe on käynnistynyt. Tällöin, maailmanlaajuinen Gestapo saattaisi koputtaa hänen oveensa ja viedä leirille. Täten, kannattaisi ehkä miettiä mitä toivoo...
Olen siis sitä mieltä, että Jumalan alkuperäisen aikataulun mukaan Jeesus tulisi takaisin vuoden 2800 tienoilla, ja että Nostradamuksen ennustukset pohjautuvat juuri tähän aikatauluun. Jos Hän tulisikin jo 20...30 vuoden päästä, se vain tarkoittaisi sitä, että Hän on muuttanut mieltään näiden vuosituhansien aikana. Onko sitten Uusi Testamentti Jumalan lopullinen aikataulu? En tiedä. Joitakin Raamatun jakeita Uuden Testamentin puolelta:
Kirje Hebrealaisille 10:34:
"Sillä 'vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele..."Paavalin kirje roomalaisille 13:12:
"Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varustuksiin."Pietarin ensimmäinen kirje 4:7:
"Mutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan.Jaakobin kirje 5:8:
"Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä."Johanneksen ensimmäinen kirje 2:18:
"Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika."Johanneksen ilmestys 1:3:
"Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!"Johanneksen ilmestys 3:11:
"Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi."Täten vaikuttaa siltä että ainakin Paavali, Pietari, Jaakob ja Johannes uskoivat että Jeesus tulee takaisin vielä heidän elinaikanaan. Jopa Ilmestyskirjassa Jeesus vihjaa että hän tulisi apostolisen sukupolven aikana, mutta voi toki olla että tätä lupausta ei ollut tarkoituskaan ottaa kirjaimellisesti. Toisaalta, Matteuksen luvussa 25:1-6 sekä jakeessa 19 Jeesus vihjaa että Hän tulisi vasta pitkän ajan kuluttua.
Täten, Jumala on saattanut muuttaa mieltään tulonsa ajankohdan suhteen Vanhan ja Uuden Testamentin välisenä aikana. Myöskään apostolien arviot Jeesuksen tulemuksen ajankohdasta eivät pitäneet paikkaansa. Jeesuksen omat sanat Evankeliumeissa saattavat olla lopullinen, lukkoon lyöty suunnitelma Hänen tulonsa ajankohdasta, joskaan en voi olla tästä täysin varma.
Joka tapauksessa, ihminen joka kokee elämänsä kurjaksi ja odottaa tämän tähden pian tapahtuvaa tempausta on surkuteltava tapaus. Nooa, Joona ja Jeremia julistivat tuomiota ja käskivät tehdä parannuksen, ja he olivat ihan oikealla asialla, kuten myös kaikki ne jotka tänä päivänä kehoitavat tekemään parannusta. Mutta, kehotus parannukseen ja Jeesuksen tulemuksen povaaminen ovat kaksi eri asiaa; jälkimmäinen vain paaduttaa ihmiset kun ennustukset menevät pieleen kerta toisensa jälkeen...
Paavali ikävöi päästä taivaaseen, mutta hän joutuikin kokemaan todellista vainoa. Myös tänä päivänä monet kristityt ovat vainottuja uskonsa tähden; heitä surmataan, heitä kidutetaan, heitä suljetaan vankilaan, heidän kotejaan poltetaan, heitä uhkaillaan, jne. Heillä on lupa odottaa "pääsyä taivaan kotiin". Mutta jos ne ovat ainoastaan sinun sisäiset demonit jotka kiusaavat sinua, etkä halua vapautua niistä Jeesuksen nimessä, SINULLA EI OLE MITÄÄN OIKEUTTA VALITTAA ELÄMÄSI KURJUUTTA. Olen antanut ehdotuksia miten voisit saada mielekkyyttä elämääsi (purjeveneen rakentamisesta alkaen). Jos nämä ehdotukset eivät kelpaa ja kuitenkin valitat, ON KENTIES PAREMPI ETTÄ TAPAT ITSESI. Jos ei apu kelpaa, en osaa antaa parempaakaan neuvoa... Minun tehtäväni ei ole pitää ketään väkisin hengissä.