Angels Don't Play This Haarp

Advances In Tesla Technology

Copyright 2004 by Jeane Manning & Nick Begich

LUKU 1 -- VELHON OPPIPOJAT

Salamat välähtelivät ja ukkonen jyrisi vuoristo-ilmassa aivan kuin merkkinä International Tesla Societyn heinäkuun 1986 synposiumille. Nainen ihaili näitä risareunaisia salamanauhoja kun hän käveli Colorado Springsin keskikaupungista Canyon Collegeen.

Salamoiden ja äänien esityksellä oli oma elämänsä, ja ne saivat ajattelemaan maapallon elämää suojelevia kerroksia. Nämä kerrokset näytävät paksuilta ihmisen perspektiivistä, mutta nämä muutaman sadan mailin paksuiset kerrokset ovat kuin maalipinta karttapallossa opiskelijan työpöydällä.

Häntä lohdutti ajatus että kukaan ei voisi valjastaa/alistaa maapallon dynaamista ilmakehää. Varmasti, luontoa koetellaan muualla. Insinöörit räjäyttävät villejä jokia ja valjastavat ne kulkemaan betoni-kanavissa. He hakkaavat maapallon metsiä ja kuivattavat vuoroveden peittämiä alueita. Mutta kuka on riittävän räyhkeä sanomaan että hän omistaa taivaan?

Lyhyen kaatosateen jälkeen, myrskyn esirippu avasi sähköisen sinisen taivaan, ja ilma kipinöi elinvoimaa. "Ei ihme että Tesla teki kaikkein dramaatisimmat kokeet täällä", Jeane Manning ajatteli.

Freelance-journalistina, hän oli Coloradossa oppiakseen enemmän heidän sankarinsa, Nikola Teslan töistä. Tutkiessaan epätavanomaisia energia-teknologioita hän oli käynyt läpi useamman kuin muutaman kirjan Teslasta, ja todennut että on kummallista että valtavirran tietokirjat ylenkatsovat tällaisen historiallisen hahmon. 1800-luvulla hän patentoi vaihtovirta-järjestelmän (AC) jota käytetään kaikkialla maailmassa. Hänen nerokkuutensa ei loppunut tähän, kuitenkaan, ja ennenkuin hän kuoli vuonna 1943 hän oli tehnyt vieläkin radikaalimpia keksintöjä -- ilmeisesti enemmän kuin mitä 1900-luvun varhaiset herrat halusivat nähdä kehitettävän.

Nämä kertomukset kiehtoivat Manningia. Lähettikö Tesla todellakin sähköä yli 20 mailia ilman sähköjohtoja? On olemassa myös legenda että Tesla keksi "avaruusenergian vastaanottajan". Kuitenkin hän kuoli rahattomana vuonna 1943.

Manning odotti että tämä konferenssi antaisi laajemman kuvan Teslasta kuin mikä hänen näkemyksensä oli, näkemys joka tuli hänen nähtyään valokuvia Teslasta jossa sähköä virtaa hänen sormistaan. Laboratoriossaan New Yorkin kulttuuri-eliitin edessä, hän salli satojen tuhansien volttien läpäistä ruumiinsa ja sytyttää lamppuja sekä sulattaa metallia.

Opistossa jossa tämä konferenssi pidettiin, hän otti esille lehdistöpassinsa ja liittyi sitten muiden vieraiden mukana Armstrong-auditorioon. Lavalla keinotekoiset salamat kulkivat ilman poikki, lähtien suuresta sähköisestä laitteesta jota kutsutaan Teslan käämiksi, ja jonka ääressä insinöörit vaikuttivat pieniltä. Suniset salamat kulkivat kummennetun ilman käytävää pitkin ja yleisö peitti korvansa rätinän takia.

Se näytti vaaralliselta, mutta esittelijä selitti että vaikka Tesla käytti suuren volttimäärän omaavaa virtaa, sen taajuus oli niin korkea että se tanssi hänen ihollaan sen sijaan että olisi vahingoittanut hänen sisäelimiään. Mies istui aparaatin päälle korvia vihlovan ulvonnan kera, sitten pitkät sähköjuovat nousivat hänen päästään.

Toisessa huoneessa oltiin teoreettisempia. Eräs puhujista oli Robert Golka, roteva mies jolla oli yksinäisen seikkailijan itserakas persoonallisuus. Hän ylpeili sillä että hän kykeni saamaan aikaan tulipalloja millä tahansa keinoin. Tulipallo, tai hehkuva pallosalama, on hehkuva pallo joka näyttää kaasusta valmistetulta. Tämä puhuja sanoi että Nikola Teslan "langattoman voiman" kokeet lähellä Colorado Springsiä saivat aikaan 30 sekuntia kestäneen golfpallon kokoisen pallosalaman vuonna 1899.

Miksi joku haluaisi leikkiä salamoilla, minkään muotoisilla? Golka selitti: pallosalamat saattaisivat pitää sisällään lämpöydin-fuusion salaisuudet ja ne olisivat lopulta halpaa energiaa. Tesla oli vuokrannut tyhjän hangaarin Wendoverista, Utahista -- saman hangaarin jossa atomipommi nostettiin koneeseen -- ja rakensi 80 metrin levyisen Teslan käämin kokeisiin. Golka puhui 15 miljoonan voltin energiamääristä sekä 15 metrin sähköjuovista. Hän vihjasi että tätä teknologiaa voitaisiin käyttää "ultra-korkeana megavoltin lähteenä sädeaseelle".

Manning ihmetteli/pohti että mitä tämä insinööri lavalla todella halusi tehdä -- lähettää sähköistä energiaa ilman lankoja vai saada tunnustuksen armeijalta? Vai molempia? Aivan kuin vastauksena hänen kysymykseensä, Golka alkoi puhua langattomasta voimansiirrosta. Nikola Tesla väitti kykenevänsä lähettämään sähköistä energiaa ilman johtoja ennen vuosisadan vaihdetta, ja hän visioi että ihmiset kaikkialla maailmassa voisivat iskeä terässauvan maahan saadakseen energiaa ilmaiseksi. Hän ei kuitenkaan lähettänyt energiaa ihmisille. Sen jälkeen kun Tesla myönsi rahoittaja J.P. Morganille että kokeiluasteella olevan tornin Long Islandilla oli tarkoitus lähettää energiaa samoin kuin viestejä hänen julkinen uransa loppui. Vaikka hän jatkoi keksimistä ja tutkimista, hänet potkaistiin ulos valokeilasta. Yritysjohtajat jotka olivat kiinnostuneita luomaan monopoleja ja laskuttamaan sähköstä hylkivät häntä.

Golka puhui omasta Project Teslasta johon kuului 44 metriä korkea resonoiva torni korkealla vuoristossa. Manning kamppaili ymmärtääkseen mitä hän tarkoitti pyrkimyksillään saada "maapallo resonoimaan". Hän kykeni visualisoimaan paljon helpommin musiikki-instrumenttien resonoinnin, ja tämä auttoi häntä muodostamaan kuvan värähtelevästä maapallosta. Jos joku painaa pianon keskettimia samalla äänenkorkeudella kuin lähellä olevan viulun kieli, tämä kieli alkaa värähdellä. Nuotin korkeus tulee siitä kuinka monta kertaa sekunnissa tämä ääni värähtelee. Samoin, maapallolla saattaa olla värähtelytaajuus; jos sähköisellä oskillaattorilla soitettaisiin tiettyä sävelmää maapallon läpi riittävän pitkän ajan, tämä pieni rajallisen ajan kestävä syöttö voisi saada aikaan suuren värähtelyn. Voitaisiinko Teslan tietoa resonanssista todella käyttää edistyneeseen teknologiaan?

"Me häviämme japanialisille", Golka väitti. "Meillä on teknologia ja me nukumme sen päällä."

Toinen lyhyt, eloisa puhuja, professori ja insinööri, sanoi että on olemassa "ehdottomia todisteita että Nikola Tesla magnetisoi/ärsytti Schumannin onkaloa vuonna 1899." [Schumannin onkalo on alue maanpinnan ja sähköisesti varautuneen ionosfäärin välillä.]

Mies Albuquerquesta, uudesta Meksikosta, toi keskustelun maan pinnalle esittelemällä laitetta nimeltään Tesla Earthquake Oscillator. Hipelöiden partaansa hän vakuutti yleisölle että tätä oskillaattoria ei kytkettäisi maahan demonstraation aikana ja että täten se ei aiheuttaisi maanjäristyksiä. Tässä mekaanisessa alitteessa oli mäntä raaskaassa suojuksessa. "Tämä oskillaattori jyskyttää maata ja vaikuttaa sen rytmiseen värähtelyyn tietyillä kontrolloitavilla taajuuksilla", hän sanoi. Nämä värähtelyt kimmahtaisivat edestakaisin "heijastavan kaavan mukaan joka tuottaa pysyviä limittäin meneviä aaltoja tai solmukohtia, jotka toimivat linsseinä lietsoakseen aaltoja jotka luovat resonanssi-olosuhteet".

Siellä oli tämä sana, "resonanssi" taas. Nämä sähköinsinöörit puhuivat jopa vieläkin voimakkaampien efektien rakentamisesta. Manningilla oli kenties ollut hämmästynyt ilme kasvoillaan, sillä eräs mies kääntyi hänen puoleensa ja tarjosi selityksen resonanssista. Hän antoi esimerkin lapsesta joka työntää keinussa istuvan suuremman henkilön vauhtiin. Pienet työnnöt, oikein ajoitettuna, asteittain lisäävät keinumista. Toisin sanoen, pieni sisäänsyöttö säännöllisten intervallien kera voi tuottaa suuren vaikutuksen. Resonanssi voisi osoittautua tärkeäksi konseptiksi, jota käytettäisiin tarkoituksella tai tarkoituksettomasti miesten toimesta jotka yrittävät kesyttää taivaan ja tässä projektissa vahingossa sekoittavat meidän säätämme, terveyttä ja mieltämme. Mutta Manning ei joutuisi tekemisiin taivaiden murskaajien kanssa ennenkuin vasta viisi vuotta myöhemmin.

Toisessa tapaamishuoneessa, opiskelija Montanan valtion yliopistosta, Kyle Klicker, puhui William Hooperin hypoteesista, joka antoi uutta vauhtia magneettisuus-teorialle. 1970-luvun alkupuolella, Hooper oli osoittanut että kaikki sähkökentät eivät ole samanlaisia. Se mitä hän kutsui "motionaaliseksi sähkökentäksi" oli erilainen kuin hyvin tunnetut elektrostaattiset kentät; tämä motionaalinen sähkökenttä saa aikaan voiman joka läpäisee lyijyn. Toisin sanoen, tämä kenttä läpäisee kaiken.

Erilaista sähköä? Manning ei ollut valmis tällaiseen paljastukseen; hän edelleen tutki aloittelijoiden kirjojen standardia sähköoppia käydessään kirjastossa. Aiempien vuosien aikana hän oli ymmärtänyt että oli pulaa journalisteista jotka tutkisivat tätä aluetta. Sähkötekniikan luennot olivat kaukana hänen yliopisto-opinnoistaan jotka koskivat sosiaalityötä, sekä hänen työstään toimittajana, mutta hän katsoisi taaksepäin tähän vuoden 1986 konferenssiin, sekä yli tusinaan muuhun energia-konferenssiin tutustumisena tähän näyttämöön. He tutustuttivat hänet tähän nopeasti kasvavaan tutkimuskenttään nimeltään "ei-tavanomaiset energiateknologiat". Jopa William Hooperin patentti kääntäisi Manningin elämän myöhemmin; tätä patenttia lainattiin taivaanhalkaisija-dokumentissa joka tulisi pelottamaan joitakin muuten niin tasapainoisia tiedemiehiä.

Tässä vuoden 1986 tapaamisessa, kuitenkin, hän yritti kaventaa sitä mitä hän oli oppimassa saadakseen sen kuulostamaan järkevältä. Historia; hän kykeni helposti tarrautumaan historiaan. Seuraavaksi esiintymisvuorossa oli sotilasupseerin näköinen mies rosoisine kasvonpiirteineen. Tri. Bill Jones Los Angelesista oli fyysikko sekä eläkkeellä oleva armeijan upseeri, Top Gun -pilotti joka puhui Nikola Teslan paikasta historiassa. Onneksi, Jones piti puheensa hitaampaan tahtiin kuin Mach-2 -nopeus jolla hän oli lennellyt hävittäjää. Tämä fyysikko teki selväksi että hän halusi Teslalle maineenpalautuksen. Esimerkiksi, Jones sanoi, Marconi sai tunnustuksen radiosta, mutta Tesla oli esitellyt radio-ohjattavaa venettä Madison Square Gardenilla useita vuosia ennen Marconin ilmoitusta. Tri. Jones myös kertoi sellaisista tapahtumista kuten vuonna 1911 jolloin Tesla kuvaili kuinka tutka voisi toimia. Tesla oli liian paljon aikaansa edellä tullakseen kuulluksi. Kuusi vuotta myöhemmin Tesla oli tarjonnut sädease-keksintöään USA:n sotaministeriölle ja hänet oli naurettu ulos toimitosta. Taas kerran, hän oli liian varhaisessa vaiheessa vuosisataa jotta häntä olisi uskottu.

Koska hänellä oli toimittajan tapa tehdä muistiinpanoja, Manning otti ylös puhujan sanoja. "Mitä me todella tiedämme magnetismista? Mitä me todella tiedämme elektrostaattisuudesta?"

Tri. Jones puhui myös sellaisesta jota voitaisiin kuvailla sanoilla "potentiaalinen voima joka tulee ilmi jännityksessä/kuormituksessa, eikä välttämättä massan läsnäolossa". Jotkin tutkijat katsovat tähän potentiaaliseen voimaan "skalaari-sähkömekaniikkana". Valtavirran tiedemiehet ovat haluttomia hyväksymään näitä uusia ja vallankumouksellisia ajatuksia, Tri. Jones sanoi, mutta nämä ajatukset pitävät sisällään lupauksen puhtaasta energia-teknologiasta.

Konferenssin viimeisenä päivänä kun ihmiset virtasivat auditorioon, väkijoukko kerääntyi rautakangen näköisen miehen ympärille, joka oli luultavasti vähän yli 35-vuotias, ja joka puhui epätavallisen voimakkaalla äänellä joka kuului kaikkialle halliin.

"Minä vastustan kultin rakentamista Teslan ympärille -- viitaten asioihin joita hän ei koskaan keksinyt, koskaan sanonut, kuten 'Tesla-tiede'!"
Tällä agitaattorilla oli nagatiivinen vaikutus ihmisiin jotka väittelivät hänen kanssaan sädease-keksinnöstä. Hän näytti ruokkivan heidän ärtymystään. Myöhemmin iltapäivällä Manning taas kerran vaelsi pois kokoussalista väliajalla pää täynnä uusia konsepteja. Tämä sama äänekäs mies, jota me kutsumme nimellä Gregory Jones, puhui eräälle toiselle miehelle ja nämä kaksi vetivät hänet mukaan keskusteluun. Kysyttäessä että miksi hän loukkasi Nikola Teslaa Tesla-symposiumissa hän vastasi: "Minä pidän idolien halventamisesta."

Tämä kuvainraastaja oli kokopäiväinen tutkija koskien sitä minkä hän sanoi olevan näkymätöntä/hienovaraista, voimakasta mutta vähän tunnettua dynaamista energiaa jota on ilmakehässä ja melkein kaikkialla. Hän sanoi lukemattomien kokeiden osoittaneen että dynaamista ei-materiaalista energiaa on kaikissa elämänmuodoissa.

Manningilla oli jo tarpeeksi villejä konsepteja yhdelle päivälle. Kuitenkin, hän tunsi että se oli totta. Elävät ihmiset, eläimet, kasvit ja jopa ilmakehä näytti tihkuvan jonkintyyppistä sähköä tai elinvoimaa ollessaan terveenä ja vapaana saasteiden vaikutuksilta. Oliko mahdollista että virallinen tiede ei todellakaan tiedä paljonkaan näin perusasioista, sillä ei ollut vielä kehitetty mittauslaitteita havaitsemaan sitä?

Gregory sanoi että jos Tesla olisi kyennyt lähettämään sähköä langattomasti kaikkialle maailmaan se olisi johtanut ekologiseen katastrofiin.

"Ihmiset. Minun kaikkein eniten inhoama eliölaji", Gregory karjui, seuraten tätä journalistia kohti kokoushallin ovea. "Kuuntele tämä. Minut juuri potkittiin ulos tästä kokouksesta. Minä menin mikrofonin luokse; sinä kuulit mitä hän puhui?"

Tämä sähkötekniikan insinööri ja professori jonka Gregory mainitsi näytti olevan yleisön kovasti arvostama. Tämä tiedemies oli tehnyt paljon kokeita joiden päämääränä oli toistaa Teslan langattoman sähkön kokeet. Hän oli puhunut siitä että hän haluaisi saada "Schumannin onkalon resonoimaan". Mutta Gregoryllä ei ollut akateemista tutkintoa; hän oli ilmeisesti saanut aikaan toisen mellakan eteishallissa ottamala yhteen tämän professorin kanssa. "Minä kerroin hänelle että jos hän yrittäisi olla toinen Tesla, hän voisi saada aikaan suurimman ekologisen katastrofin mikä meillä on koskaan ollut."

Gregoryn maailmankuvan mukaan, oli onni tälle planeetalle että Teslan torni -- jonka oli tarkoitus lähettää sähkövirtaa kaikkialle maailmaan -- ei koskaan valmistunut. Sen jälkeen kun pankkiiri J.P. Morgan veti rahoituksensa, kukaan toinen rahoittaja ei halunnut koskea tähän projektiin. Se oli aivan oikein; tämä projekti olisi ollut mielisairas. Olisivat he sitten lähettäneet sähköä ilman tai maapallon läpi, hän sanoi, nämä kokeet olisivat olleet leikkimistä meidän planeetallamme suuressa mittakaavassa.

"Joten mitä tämä professori sanoi?"

"Hän sanoi: 'Meidän täytyy vain kokeilla ja ottaa selvää.'"

Kuultuaan tämän, Manning vain seisoi hiljaa. Gregoryn huoli planeettansa tulevaisuudesta tuntui aidolta. Gregory pyysi Manningilta käyntikorttia. Manningin yllätykseksi, Gregory soitti hänelle kuusi vuotta myöhemmin, ja hän näytti olevan julman älykäs, ja kaikkein heltymättömin informaation metsästäjä jonka hän tulisi tapaamaan tulevina vuosina matkustaessaan keksijöiden ja energiantutkijoiden konferensseissa. Manning oli huolellinen siinä että hän antoi Gregorylle ainoastaan ei-salaista informaatiota julkisista lähteistä, ollen koskaan täysin luottamatta Gregoryyn hänen räiskyvän/tasapainottoman luonteensa takia. Mutta Manning arvosti näitä kaukopuheluita joita Gregory soitti hänelle seuraavien vuosien aikana informoidakseen häntä siitä mitä hän kutsui termillä "hullu tiede".


Takaisin