Angels Don't Play This Haarp

Advances In Tesla Technology

LUKU 4 -- TAIVAANHALKOJA SALAILUN ALLA

Tri. Bernard Eastlund hihittää kun hän kertoo ajasta jolloin kuvainnollinen hehkulamppu syttyi hänen mielensä ja Tri. Simon Ramon mielen välillä.

"Hän on merkittävä kaveri sotilastieteissä", Eastlund selitti Manningille puhelinhaastattelussa. "Hän oli TRW:n ja kaikkien näiden suurten yhtiöiden perustaja. Ne ovat suuria armeijan aliurakoitsijoita. Siihen aikaan hän oli ARCO:n (Atlantic Richfield Oil Company) hallituksen jäsen."

Kun Eastlund käveli sisään tuona päivänä 1980-luvulla antaakseen esityksen, hän oli tietoinen läsnäolevista vanhemmista tiedemiehistä. Eastlundilla oli kokoelma piirtoheitinkalvoja valmiina havainnollistamaan hänen uutta konseptiaan voimakkaiden radiotaajuusaaltojen tai mikroaaltoenergian lähettämisestä ionosfääriin. Hänellä oli useita syitä odottaa hyväksyntää. Esimerkiksi, kuka ikinä toimittaisi sähkögeneraattoreita hänen ehdottamaansa valtavaan lähettimeen saisi toimittaa laitteita myös ARCO:n maakaasukentille Alaskaan.

"Minä tulin grafiikoitteni kanssa", Eastlund muistelee. "Minä näytin yhden kuvan sijainpipaikasta pohjois-Alaskassa, missä maapallon megneettikenttä on, missä Venäjä on ja kaikkea. Sitten minulla oli toinen kuva kaasukentästä, antennista ja radioaaltojen lähettämisestä ilmakehään."

Eastlundin ei tarvinnut näyttää seuraavaa kalvoa. Ajatus meni läpi ja armeijan rakennusfirman mies halusi miettiä sitä hetken.

"Ramo käski minun sulkea suuni ja istui siihen ja sanoi: 'Tällainen suurenmoinen ajatus!' Minun ei tarvinnut näyttää mitään yksityiskohtia", Eastlund sanoi tuntien ilmiselvää ylpeyttä. "Se on tällainen konsepti. Itse asiassa, olla tekemisissä asioista perillä olevien ihmisten kanssa. Minun ei tarvinnut mennä kolmatta kalvoa pidemmälle. Sitten he kaikki alkoivat uurastaa asian parissa, itse."

Tämä vanhempi tiedemies johon Eastlund teki vaikutuksen on keksijä jolla on patentteja mikroaalto-teknologiassa, elektroniikka-optiikassa ja ohjusten ohjausjärjestelmissä. Ramo on kirjan Fields and Waves in Modern Radio (1944) toinen kirjoittaja, ja yleisesti hän on asioista perillä oleva insinööri.

Eastlundia on kuvailtu pehmeä-ääniseksi, hyvin arvostetuksi fyysikoksi, erään houstonilaisen teknologia-yrityksen presidentiksi. "Eastlund ei ole pörrötukkainen hullu", Omni-aikakauslehti sanoi, siteeraten hänen ansioitaan MIT:ssä ja Columbian yliopistossa. Ollessaan töissä Atomienergia-komission fuusio-ohjelmassa 1970-luvun alkupuolella, esimerkiksi, hän oli toinen "fuusiosoihdun" keksijöistä joka käyttää fuusioreaktorista jäljelle jäänyttä plasmaa kierrätettävänä kiinteänä jätteenä.

Jokin aika sen jälkeen kun Ramo oli kuullut Eastlundin sateiden keskittämis-ajatuksesta tässä kokouksessa, nämä kaksi tekivät yhdessä töitä ja saivat aikaan keksinnön jolle he hakivat patenttia vuoden 1985 alkupuolella. Heidän "Menetelmä ja sovellus elektronien kuumentamiseksi" (Method and Apparatus for Creating an Artificial Electron Cyclotron Heating Region of Plasma) oli toinen kolmen patentin sarjasta jotka Eastlund luovutti ARCO:n tytäryhtiölle, APTI:lle. Ramon osuus tähän konseptiin oli käyttää suurta superjohtavaa käämiä maan päällä manipuloimaan maapallon magneettikenttää suuressa korkeudessa, Eastlund sanoi.

Se oli ollut hyvää aikaa Eastlundille. Riitely Eastlundin patenteista ei ollut vielä alkanut. Kukaan fyysikko ei ollut vielä varoittanut että kokeet hänen patenteillaan voisivat muuttua "globaaliksi vandalismiksi".

ARCO oli palkannut Eastlundin neuvonantajaksi, liittyen 30 miljardin kuutiojalan maakaasuvaroihin joita ARCO:lla on Alaskassa. ARCO:n ongelmana oli tämän kaasun kaukainen sijainti. Putkiston rakentaminen ja kaasun johtaminen asutuskeskuksiin ei ollut vastaus; tämä putkiston megaprojekti oli ollut öljyteollisuuden agenda yli 20 vuoden ajan ilman kehitystä. Yhtiö voisi maksimoida voittonsa mikäli se pystyisi hyödyntämään kaasun paikan päällä.

Tällä harvaan asutulla alueella, kuka olisi tällaisen suuren energiamäärän asiakas? Polttaen tätä kaasua paikan päällä antaakseen voimaa generaattorille ja tuottaakseen sähköä, Eastlund tajusi että he puhuivat miljardeista wateista sähköä, ei ainoastaan miljoonista wateista johonkin kaupungin voimalaan. Mitä hänen pomonsa tekisi näin suurella määrällä sähköä?

Hän hylkäsi jokaisen ajatuksen johon tarvittiin vähemmän sähköä. Lopulta, Eastlundille tuli villi suunnitelma -- käyttää kaikki energia jotta rakennettaisiin maailman surin ionosfäärin kuumennin. Nämä laitteet maan päällä sädettäisivät kohdistettua energiaa ionosfääriin, jossa säteinä lähetetyt radiotaajuus-aallot reagoisivat voimakkaasti varautuneiden hiukkasten kanssa jotka ovat jo siellä satimessa. Näiden kohdistettujen säteiden kuumennusvaikutus dramaattisesti pöyhistäisi suurta osaa ionosfääriä kauemmaksi maapallosta.

Kuten myöhemmin tapahtui, tämä suuri ionosfäärin kuumennin Alaskassa tulisi sijaitsemaan kaukana kaasukentistä. Mutta oli tullut tilaisuus osoittaa Eastlundin keksijänkyvyt.

Jokainen, sotilaallis-teollis-akateemisen kompleksin ulkopuolella, joka seuraa Eastlundin ionosfäärin kuumentimeen liittyvän tutkimuksen historiaa saattaisi ihmetellä että miksi kukaan haluaisi kuumentaa ja kohottaa ilmakehän yläosaa? Oliko motiivina saada etumatkaa Neuvostoliittoon, joka oli suorittanut kokeita samanlaisella teknologialla? Ainoastaan he tiesivät varmasti. Defence Advanced REsearch Projects Agency (DARPA) tuki joitakin Eastlundin tutkimuksia "Alaska North Slope Electric Missile Shield":in alla.

Yhdysvalloilla oli jo pienempiä antenneja useilla paikkakunnilla, tarkoituksena saada radioaallot kimpoamaan ionosfääristä. Suuremmalla laitteella sekä kyvyllä kohdistaa säteet, Yhdysvaltain armeija voisi tuhota kohti tulevat ohjukset, häiritä globaalia tietoliikennettä, muuttaa kemikaalien koostumusta ja jopa muokata säätä ohjaamalla uudestaan ilmakehän suihkuvirtauksia.

Toisesta tempusta johon hänen keksintönsä pystyisi keskusteltaisiin muutamaa vuotta myöhemmin. "Maan läpäisevä tomografia" (maan skannaaminen säteillä jjotka tulevat alas taivaalta -- periaatteessa röntgensädettää maapalloa jotta löydettäisiin salaiset tunnelit ja piilopaikat) on käyttötarkoitus joka mainittaisiin vuoden 1995 puolustusselonteossa. Ja on olemassa mahdollisia käyttötarkoituksia jotka ovat futuristisempia kuin tomografia.

1980-luvulla ei ollut helppoa myydä patenttia patenttitoimistolle. Kun hän haki ensimmäsitä useista patenteista ionosfäärin kuumenninta varten, tämä tarkastaja kertoi Eastlundille että hänen keksintönsä kuulosti tieteiskirjallisuudelta. Eastlund vastasi että tämä teknologia oli kaikkien tuntemaa. Askel askeleelta hän puolusti väitteitään paperityöllä joka osoitti että etmä teknologia oli mahdollista. Sitten hallituksen viranomaiset olivat vakuuttuneita. Mutta ennenkuin tämä dokumentti tuli julkisuuteen vuonna 1991, laivasto julisti patentin numero 5.038.664 salaiseksi yhdeksi vuodeksi. Tässä patentissa kerrottiin kuinka luoda "relativististen hiukkasten kilpi" korkealle taivaalle. "Relativistiset" hiukkaset kulkevat liki valon nopeudella.

Kun Eastlund oli saanut armeijan mielenkiinnon kohdistumaan itseensä, Pentagon avasi lompakkonsa ja käytti satoja tuhansia dollareita tutkiakseen hänen väitteitään. Eastlund sanoi vuonna 1988 radio-haastattelussa että Puolustusministeriö oli tehnyt paljon töitä hänen konseptinsa kimpussa, mutta että hänellä ei ollut lupaa kertoa yksityiskohtia. Hän kertoi myöhemmin Manningille että sen jälkeen kun hän oli tehnyt töitä ARCO:lle vuoden ja hakenut patentteja, DARPA oli seulonut hänen teorioitaan, ja sitten tehnyt sopimuksen hänen kanssaan jotta hän opettaisi heille kuinka luoda relativistisia elektroneja ionosfääriin.

Vuoden 1986 jälkeen hän ei ollut enää ARCO:n palkkalistoilla, ennenkuin keksintö otti paljon tulta mediassa. Sen ensimmäinen suuri julkistaminen tapahtui vuonna 1988, vuosi sen jälkeen kun yksi hänen patenteistaan -- kuinka sädettää suuria määriä sähkömagneettista energiaa ylemmän ilmakehän ilmakehän valituille alueille -- tuli julkiseksi.

Tämä julkistettu patentti oli nimeltään "Menetelmä ja sovellus muuttaa aluetta maapallon ilmakehässä, ionosfäärissä ja magnetosfäärissä". Eastlund kertoi Alex Chadwickille National Public Radiossa että tämän patentin olisi ollut parempi pysyä hallituksen salaisuutena. Hän sanoi olleensa onneton siitä että se julkistettiin, mutta niinkuin hän ymmärsi asian, patenttitoimisto ei pidä perus- "fundamentaalista informaatiota" salassa. "Sinä et saa patenttia jos sinä et kuvaile riittävän yksityiskohtaisesti toiselle ihmiselle kuinka käyttää sitä", hän sanoi. Hänen patenttinsa tietyt sotilaalliset sovellukset pysyvät salaisina, hän lisäsi.

Tämä radion haastattelija, Chadwick, asettui vastatusten Eastlundin kanssa näkökohdista jotka vaivasivat tätä haastattelijaa -- pääasiassa -- pääasiassa siitä kuinka suunnattomia asioita tämä keksijä väitti hänen keksintönsä pystyvän tekemään. Vaikutukset kuten planeetan ilmakehän muuttaminen kuulostaa siltä kuin se olisi peräisin Jules Vernen novellista.

Kuulostaen ylpeältä saavutuksistaan, Eastlund vastasi että mikään tässä patentissa ei ollut tieteiskirjallisuutta. Se perustui olemassaolevien teknologioiden yhdistelmiin. "Monet saavutuksista on tarkoitettu hyödyksi."

Ovatko keinotekoiset auringonpilkku-vaikutukset hyödyksi? Chadwick viittasi patentin sivulle 11, jossa Eastlund väitti että hänen keksintönsä voisi häiritä tietoliikennettä kaikkialla maailmassa. Lyhyen naurun kera, tämä keksijä myönsi tämän väitteen. "Ilmiselvästi tämä ei kuulosta järin hyödylliseltä, joten olen ristiriidassa väitteeni kanssa. Mutta tämä patentti itsessään vahvistaa että sinä voit tehdä tämän. Auringonpilkut tai auringonpurkaukset häiritsevät tietoliikennettä pahasti. Tämä tekisi samoin periaatteessa saman mekanismin kautta."

Eastlundin into planeetanlaajuiselle muokkaukselle tuli esiin aivan yhtä selvästi kuin Omni-aikakauslehden haastattelussa. Vaikka hän myönsikin että monet hänen keksintönsä käyttötarkoituksista ovat sotaisia, hän puhui myös "hyväntahtoisemmista" käyttötarkoituksista. Hänen näkemykseensä hyväntahtoisuudesta liittyi teknologia jolla muutettaisiin suihkuvirtausten reittejä, jotka ovat merkittävä tekijä joka määrää globaalista säästä. Toinen keino kontrolloida säätä tällä teknologialla olisi rakentaa "ilmakehän hiukkasten rykelmiä jotka toimisivat linsseinä kohdistaen auringonvaloa", hän kertoi Omnille. Täten, ihmiset jotka kontrolloivat antenneja voisivat kohdistaa ne siten että takaisin tulevat säteet iskisivät tiettyyn paikkaan maapallolla. Tällä kuumennus-kyvyllä, he voisivat tehdä kokeita kunnes he kykenisivät kontrolloimaan tuukia tietyssä paikassa.

Tässä Omnin artikkelissa selitettiin: "Mitä tämä tarkoittaa, hän sanoo, on että kontrolloimalla paikallista säätä he voisivat tuoda sadetta Etiopiaan, tai muuttaa Karibian syysmyrskyjen reittejä. Hänen laitteensa voisi jopa auttaa paikkamaan otsoniaukkoa Etelämantereella, tai hajottaa ilmakehän saasteita kuten hiilimonoksidia tai typen oksideja."

Kaikki tiedemiehet eivät jakaneet Eastlundin intoa tehdä kokeita ionosfäärillä. Tri. Richard Williams, fyysikko David Sarnoff Research Centeristä, Princetonista, New Jerseystä, lähetti kirjeen tiedelehteen varoittaen että Eastlundin keksinnöstä voisi tulla vakava uhka maapallon ilmakehälle. Williams teki yhteenvedon Eastlundin patentista muuttaa ilmakehää, ionosfääriä ja/tai magnetosfääriä:

"Tämän keksinnön ideana on luoda valtavan voimakkaiden radioaaltojen sateita ja kohdistaa ne kohti ylempää ilmakehää. Tietyillä korkeuksilla, olemassa olevien elektronien elektroni-syklotroni resonanssi-kuumennus voisi aiheuttaa ilmakehän neutraalien partikkelien ionisaatiota. Tämän keksinnön aiottujen käyttötarkoitusten joukossa on 'satelliittien mikroaaltolähetysten häiritseminen' tai saada aikaan 'täydellinen tietoliikenteen pysäyttäminen suurella alueella maapalloa'. Muihin aiottuihin käyttötarkoituksiin liittyy säänmuokkaus, ilmakehän suurten alueiden kohottaminen sekä kohti tulevien ohjusten tuhoaminen."

"Tällaiset kokeet voisivat aiheuttaa peruuttamatonta vahonkoa."

Vaikutuksia yläilmakehässä ei voida rajata yhteen pisteeseen, Williams huomautti.

Elokuussa 1992, Jeane Manning kohtasi APTI:n presidentin, Ramy Shannyn International Energy Conversion Engineering Conferencessa. Hän oli tullut tähän IECEC:n tapaamiseen voidakseen sivistää itseään edelleen eri energia-vaihtoehdoista, mutta eräs kohta ohjelmassa veti hänet pois aamun "advanced and innovative systems" -luennolta. Mainoslehtisessä sanottiin että APTI:n edustaja pitäisi seminaarin energiasäteistä, ja hän halusi kysyä tältä henkilöltä että oliko APTI aikeissa rakentaa Eastlundin keksintöjä.

Manning livahti tähän huoneeseen ilman että hänen olisi tarvinnut näyttää lehdistöpassiaan. Tämä seminaari oli pikemminkin kollegojen intiimi kokoontuminen kansallisista laboratorioista, Liittovaltion energiavirastosta ja yliopistoista; tässä kokoushuoneessa oli alle 30 ihmistä. Huoneessa oli toinenkin nainen, joka näytti vakavan ammattimaiselta, kuten kansallisen laboratorion vanhemmalle tutkijalle sopii.

Tämä keskustelu poukkoili aiheesta toiseen, aivankuin osanottajilla olisi kiire viralliseen kokoukseen. Kanada oli mukana kokeellisessa lentokoneessa joka lensi 150 mailin matkan maanpinnalta lähetettyjen mikroaaltojen ohjauksessa, Manning oppi. ARCO, Raytheon, Jet Propulsion Laboratoty ja japanilaiset tiedemiehet tekivät historiaa mikroaaltosäteillä. Näitä lentokoneita tai satelliitti-projekteja voidaan käyttää seurantaan, puhujat kerskailivat. Tai vapauttamaan voimaa "etäisten luonnonvarojen kehittämiseen".

Eräs hyvin pukeutunut mies nousi ylös ja pyysi että ihmiset tekisivät yhteistyötä "...jotta saataisiin selville mitä tämä kama pystyy tekemään. Kootkaamme joukkueemme yhteen ja anotkaamme rahaa ihmisiltä."

Erään suuren yliopiston projekti-insinööriltä kysyttiin mikroaaltosäteiden ympäristövaikutuksista. Hän vastasi että suurin haaste näille ihmisille tässä huoneessa oli yleisön käsitys ympäristövaikutuksista. Tutkimuksia mikroaaltoenergiasta ja mikroaaltouuneista tehtiin 1970- ja 1980-luvulla, hän huomautti, mutta siitä lähtien tutkimukset ovat keskittyneet 60 hertzin siirtolinjoihin. "Mutta minä ajattelen, sen datan myötä joka on siellä jossakin, sinä voit osoittaa että sillä voimataajuudella josta me puhumme ei ole minkäänlaisia lämpövaikutuksia, ja etä nämä voimataajuudet joiden lähelle ihmiset joutuvat tulevat olemaan sellaisia että sinulla ei tule olemaan ongelmia."

Manningin yllätykseksi, hän myönsi että "suuri kysymys on, että millaisia (silloin kun ihmiset altistuvat energiasäteille) nämä matalan taajuuden pitkäaikaiset vaikutukset ovat. Ei ole ollut minkäänlaisia tutkimuksia siitä, ja tämä tulee olemaan tällainen yksityiskohtainen intensiivinen tutkimus jota ei tulla tekemään lähitulevaisuudessa."

Manning puhui hiljaa nauhuriinsa: "Miksi ihmeessä he sitten pyytävät rahaa lelujensa rakentamiseksi ennenkuin tällainen tutkimus on tehty?" Hän ei esittänyt tätä kysymystä ääneen, sillä hän halusi kuulla seuraavalta puhujalta -- APTI:n presidentiltä -- niin paljon kuin mahdollista. Kenties hän voisi saada selville että josko säteilykokeet ionosfääriin olisi peruttu.

Tri. Shanny oli melko tummapintainen ja suurikokoinen mies, pukeutuneena hyvin räätälöityyn tummaan pukuun. Hänen esityksensä oli lyhyt; audiovisuaalinen esitys ARCO:n kokeista mikroaaltojen lähettämisestä lentokoneeseen Kanadassa sekä muutama kommentti. Kenties paikalla oleminen oli tärkeämpää kuin yksityiskohtainen raportti.

Jälkeenpäin, Manning odotti kokoushuoneen oven ulkopuolella ja pysäytti Shannyn kun hän tuli ulos. Manning esitteli itsensä ja antoi Explore-aikakauslehden käyntikortin, ja kysyi sitten Bernard Eastlundin patentoiman teknologian asemaa.

Shanny peräytyi, elehti käsillään ja kasvoillaan antaakseen vaikutelman että Eastlund oli hullu ja että tällä yhtiöllä ei ollut mitään tekemistä Eastlundin futurististen patenttien kanssa.

Ohimenevästi, vakuuttaen että APTI ei tulisi rakentamaan minkäänlaista mega-instrumenttia, Manning jätti hänet ja suuntasi ravintolaan. Sitten hän kertasi kaiken mielessään ja tajusi ettÄ hänelle ei ollut annettu yhtä ainutta täydellistä lausetta jota hän voisi lainata. Tämä viesti -- jossa vähäteltiin Eastlundin töitä ja vakuuteltiin että APTI ei rakentaisi tällaista teknologiaa -- oli välitetty taitavasti niin että tätä asiaa ei varsinaisesti sanottu.

Muutama vuosi myöhemmin, tämä jättimäinen armeijan aliurakoitsija E-Systems osti Shannyn yhtiön, APTI:n. Eastlundin suunnitelmien polku haudattiin syvemmälle vuonna 1995, sen jälkeen kun Raytheon osti HAARP-sopimuksen -- ja täten APTI:n patentit -- E-Systemsiltä.

Ollessaan manningin haastateltavana, Eastlund selitti miksi hänen metodinsa luoda suuren energian ohjussuoja oli parannus nykyiseen Tähtien sotaan: satelliitteja ei tarvittu. Tämä antenni maan päällä säteilyttäisi energiaa korkealle maapallon yläpuolelle kiihdyttääkseen elektroneja ionosfäärissä. Suurissa korkeuksissa, vaikutus moninkertaistuisi mikäli käytettäisiin tarpeeksi suurta voimaa.

Onko mahdollista että HAARP-tiedemiehet olisivat pienentäneet teknologiaa, niin että he eivät tarvitsisi tällaista suurta maa-aluetta ja sähkövirtaa kuten Eastlundin patenteissa vaadittiin, Manning kysyi häneltä.

"Se on mahdollista", Eastlund vastasi. Heillä on ollut paljon hyviä insinöörejä tämän projektin parissa jo jonkin aikaa. Minä toivon että he olisivat parantaneet sitä."

Vuonna 1994 Eastlund kirjoitti eräälle australialaiselle joka oli huolissaan HAARP:in vaikutuksista Uuteen Seelantiin ja Australiaan. Hänen nimensä oli David White. "Kuten me keskustelimme, tämä HAARP-antenni saattaa olla ensimmäinen askel kohti sen määrittelemistä että onko mahdollista rakentaa joitakin sovelluksia joista minun patenteissani puhutaan. Useimmat sotilaallisista sovelluksista vaativat relativististen elektronien luomista ionosfääriin. Se on minun ymmärrykseni että eräs HAARP-antennin tarkoituksista on tutkia relativististen elektronien luomista."

Nämä nopeutetut elektronit kulkisivat maapallon magneettikenttiä pitkin ja joko "kimmahtaisivat" kenttälinjan päälle Australian yllä ja palaisivat pohjoiseen "tai joutuisivat kadoksiin ja laskeutuisivat ilmakehään". "Ei paniikkia", Eastlund kirjoitti, "tämä tapahtuu hyvin korkealla ilmakehässä".

"Se on vuosien päässä tulevaisuudessa, että voitaisiin luoda riittävä määrä energiaa jotta se antaisi aiheen huoleen eteläisellä pallonpuoliskolla, ja tämä vain mikäli voidaan osoittaa että tällaisia elektroneja voidaan luoda antennin avulla."

Kun nämä ionisoivat säteet tuottavat otsonia hajotessaan ilmakehässä, hän kertoi myöhemmin Manningille, ne voivat myös lisätä typen määrää siellä ylhäällä. "Ongelma on siinä että vaatii paljon energiaa jotta tuotettaisiin paljon otsonia." Tiedemiehet suunnittelivat jatkavansa työskentelyä tämän ongelman parissa.

Hän haluaisi saada tunnustuksen siitä mikä on ollut hänen osuutensa ionosfäärin kuumentimen keksimisessä. "He omistavat sen, mutta he eivät voi ottaa ansiota siitä", hän sanoi. "Olin järkyttynyt, sillä 'sisäinen politiikka' oli syy miksi minun annettiin lähteä. Minä menin patentti-asianajajan luokse, ja hän sanoi: 'Ben, älä huolehdi siitä. Se on pitkän tähtäimen ajatus. Jos se toimii, USA:n hallitus sanoo että sinä keksit sen. Ja he eivät voi ottaa sitä pois sinulta.'"

Todisteeksi että HAARP perustui Eastlund-tyyppiseen teknologiaan, hän sanoi: "He sanoivat että relativististen elektronien luominen oli ohjelman eräs tavoite."

Eastlund antoi eloisan kuvan siitä kuinka energisiä nämä elektronit ovat. Elektroni joka osuu sinun televisioosi liikkuu 25.000 elektronivoltin nopeudella. Kun ne liikkuvat yli puolen miljoonan elektronivoltin nopeudella, sinä voit kutsua niitä relativistisiksi. HAARP puhuu 1-3 miljoonan elektronivoltin nopeuksista."

Tämä patentti jonka hän kirjoitti Simon Ramon kanssa käsitteli sitä että "kuinka sinä käännät antennisi nuppia ja säteilytät asioita ja saat asioita tapahtumaan". Koska maapallon magneettikenttä on riittää juuri ja juuri kääntämään kompassin neulaa, Ramo lisäsi konseptin käyttää hyvin suurta maan päällä olevaa superjohtavaa käämiä muokkaamaan maapallon magneettikentän voimakkuutta tietyllä korkeudella, Eastlund kertoi Manningille. "Antamaan sinulle vähän enemmän kykyä kontrolloida asioita... Se sallisi sinun tehdä tehokkaammin asioita suurissa korkeuksissa."

Manning kysyi: "Onko kukaan nostanut esille ajatusta että asiat karkaisivat hallinnasta?"

Eastlund ei näyttänyt panevan merkille raivoa joka oli tämän kysymyksen takana, hän antoi innostuneen teknisen vastauksen. "Minä en tarkoita kontrollia tässä merkityksessä", hän sanoi. "Sanotaanpa että sinä haluat elektronit kuumiksi. Sinä lähetät aaltojasi ja ne tulevat kuumiksi, mutta ainoastaan käyttävät yhden prosentin siitä mitä sinä lähetät... Joten sinun täytyy käyttää valtavaa antennia..."

Eastlund painotti että hän kannattaa HAARP:ia. "Jos kymmenen prosenttia kaikista näistä asioista toimii, se olisi hyvin siisti asia."

Kasvava määrä ihmkisiä ei ole samaa mieltä. Ennenkuin me tapaamme Clare Zickuhrin ja "nämä kaverit erämaassa", tässä seuraavassa luvussa me katsomme takaisin historiaan heidän yritettyään tehdä "siistejä asioita" yläilmakehässä.