Angels Don't Play This Haarp

Advances In Tesla Technology

LUKU 7 -- ERÄMAASSA

Tämä tukeista rakennettu koti oli eräällä pienellä hakkuuaukiolla jollaiset peittävät suurta osaa Alaskaa -- tätä suurelta osin hiljaista kuusimetsää jota kutsutaan nimellä "the bush". Tämä pieni talo sijaitsee huutoetäisyydellä kaksikaistaiselta päällystetyltä tieltä. Sinä helmikuun päivänä jona Nick Begich ja Jeane Manning vierailivat, kuollut hirvenraato hallitsi tätä tietä.

Ilmestyen moottorikelkan takaa, joka oli parkkeerattu talon viereen, tämä vanttera omistaja tarjosi lämpimän kädenpuristuksen. Wallly oli pukeutunut NRA:n baseball-lippalakkiin, flanellipaitaan, lumikenkiin ja lämpimään tervetuliais-hymyyn.

Tähän hetkeen asti nämä kaksi kirjoittajaa tunsivat hänet ainoastaan monitaitoisena miehenä, jonka taidot ulottuivat kuorma-auton kuljettamisesta riistanhoitoon, ja joka käytti 500 dollaria kuukaudessa puhelinlaskuihin vastustaessaan HAARP:ia.

Talon sisällä, kengät ja hupputakit jätettiin keittiöön kuivumaan, sitten tämä kolmikko käveli suurempaan huoneeseen. Tämän puisen pöydän päällä, jonka ympärille he asettuivat, oli Mac-tietokone modeemin ja kirjoittimen kera. Huoneen kaukaisessa päässä, oli suuri televisio ja takka. Kuoritut kuusitukit tukivat kattoa.

Kun hän sammutti television, Wally kommentoi kuinka elämä erämaassa oli muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa. Satelliittilautanen hänen takapihallaan keräsi uutisia maailmalta. Hän usein kuunteli Moskovan englanninkielisiä uutisia ja kuunteli radiolähetyksiä Australiasta ja Uudesta Seelannista. Mökki oli talvisin saarroksissa, joten se antoi hänelle aikaa kuunnella lyhytaalto radiota samoin kuin lukea, hän huomautti. Tämän kaiken sekä internetin myöä, heistä voisi tulla paremmin informoituja kuin kaupungin asukkaista.

Hän kuljeskeli hermostuneesti ja sitten ehdotti vierailleen että he kiipeäisivät hänen kuorma-autoonsa ja ajaisivat paikalle jonne HAARP oli tarkoitus rakentaa, lähelle Gakonaa. Matkalla he voisivat esittää hänelle kysymyksiä.

Wally muisteli kuinka hän oli törmännyt HAARP-asioihin. Metsäpalojen sammutuskurssilla hän oli aiemmin tuntenut yhden muista protestoijista johon hän viittasi nimellä Ed. Wally tunnisti tämän miehen nimen paikalliseen Copper River Journal ja Anchorage Daily News -lehteen lähetetyistä kirjeistä.

Kaikkein suurin huolenaihe näille paikallisille aktivisteille olivat HAARP-dokumentit joissa selvästi sanottiin että tämän projektin oli tarkoitus saada selille kuinka ionosfääriä voitaisiin hyödyntää sotilaallisiin tarkoituksiin. Se ei ollut pelkkää revontulten tutkimista. He epäilivät myös HAARP:in ympäristöselontekoa jossa sanottiin että sillä ei olisi vaikutusta ilmastoon, otsonikerrokseen tai säähän.

Kun Wally jutteli vastahakoisuudestaan mennä mukaan NO HAARP -kampanjaan, Jeane Manning muisteli vuonna 1994 saamaansa kirjettä jota hän säilytti taskussaan aikomuksenaan soittaa tälle kirjoittajalle käydessään pohjoisessa. "Useimmat alaskalaiset ovat anti-environmentalisteja", Howard kirjoitti. "Sillä on jotakin tekemistä rajaseudun mentaliteetin ja sen kanssa että melkein kaikki raha tulee öljyteollisuudesta ja kaivosteollisuudesta." Sitten hän kirjoitti HAARP:ista: "Tämä ympäristöselonteko sekä Ilmavoimien useiden osastojen lehdistötiedotteet ovat petollisesti kuvailleet tämän projektin kansainväliseksi tutkimusprojektiksi jossa -- todella mehukkaana/typeränä yksityiskohtana -- jopa paikallisen lukion oppilaat olisivat vapaita käyttämän tätä laitosta revontulten tutkimiseen! Tietysti, tämä projekti on puhdasta Tähtien sotaa, pyrkimyksenä häiritä vihollisen tietoliikennettä häiritsemällä ionosfääriä."

Kaksi pääryhmää jotka vastustavat HAARP:ia, hän sanoi -- metsästäjät, kaivosmiehet ja muut erämaassa asuvat ovat riippuvaisia radio-kommunikaatiosta koska heillä ei ole puhelimia. "Olen varma että nämä sotilaalliset suunnittelijat, kuten useimmat amerikkalaiset, pitävä Alaskaa sen verran tyhjänä että yksittäisellä metsästäjällä tai epäonnisella linnulla olisi vain vähäinen merkitys, ja kenties he olivat yllättyneitä paikallsen vastustuksen määrästä."

Wally ja Nick keskustelivat kun ajoneuvo ponnisteli pitkin valkoista maisemaa jossa silloin tällöin näkyi mustaa asfalttia. Keskustelu palasi HAARP:iin. Koska hänen taustaansa kuului tietokoneita ja hallituksen sopimuksia, Wally oli yrittänyt saada töitä APTI:sta, jolla oli sopimus rakentaa HAARP tuohon aikaan. Nämä ponnistelut saada töitä eivät tuottaneet tulosta mutta Wallyllä oli katse HAARP-sopimukseen.

Tapa jolla informaatiota käsiteltiin ei sopinut kuvaan:

"Kaiken täytyi mennä John Hecksherin (HAARP:in puheenjohtaja) kautta Massachusettsissa; paikalliset ihmiset eivät tienneet mitään.

"Mitä syvemmälle me kaivauduimme, sitä varmemmin me tiesimme että se oli salainen projekti; siellä oli paljon hölynpölyä meneillään jota hallitus ei halunnut tuoda esiin. Siellä oli sopimukseen liittyviä hankintoja jotka saivat kellot soimaan minun päässäni. Alihankkijat eivät voi tuoda esiin jos sielä on jotakin vahingollist... Varauksia kuten tämä."

"Ed kannusti minua etsimään asioita internetistä -- menemään Kongressin kirjastoon sekä useisiin tietokantoihin. Lopulta jotkin meistä muodostivat verkoston."

Ei ollut myöskään ehdotettu maapallon ilmakehän sähköjärjestelmän vahingoittamista, hän sanoi. "Sinä luet ylemmän ilmakehän nostamisesta, ja että se voisi vaikuttaa säähän, ja että varsinaisia vaikutuksia voidaan vahvistaa. Sitten HAARP:in puhemiehet sanovat: 'Älkää olko huolissanne.'"

Hän oli huolissaan -- perheestään maan pinnalla joka saisi heijastunutta säteilyä, sekä linnuista jotka voisivat paistua näiden voimakkaiden radiotaajuus-säteiden vaikutuksesta lentäessään paikan yllä. Tämä ionosfäärin kuumennin kuten näitä HAARP-antenneja kutsuttiin, voisi lähettää säteitä aivan muuttolintujen reitillä.

Toinen erämaan kaveri oli huolissaan että lohi katoaisi kun nämä käyttävät geomagneettista kenttää osana karttaansa jonka avulla ne suunnistavat takaisin kutupaikoilleen. Tätä magneettisesti herkkää materiaalia on löydetty lohista, kuten myös ihmisaivoista. Täten muutokset magneettikentässä voisivat olla sekoittavia, hän sanoi. Voimakas ionosfäärin kuumennin kuten HAARP voisi luoda keinotekoisen sähkömagneettisen myrskyn korkealle maan pinnan yläpuolelle.

"Kaikki mitä meillä on, on John Heckscherin kommentti että ei tule olemaan enempää magneettisia häiriöitä kuin mitä niitä esiintyy luontaisesti", Wally sanoi skeptisesti.

Nämä erämaan asukkaat ja heidän tieteelliset neuvonantajansa, toisaalta, väittivät että jopa luonnolliset häiriöt, auringonpurkausten aiheuttamat, häiritsevät elollisia järjestelmiä. Alaskan yliopiston psykologi teki tutkimuksia yrittäessään yhdistää korkeat itsemurhaluvut revontulten aiheuttamiin sähkömagneettisiin myrskyihin. Ja tieteelliset artikkelit elävien solujen ja hermojärjestelmien herkkyydestä sanovat että ei tarvita voimakkaita magneettisia kenttiä jotta jotakin tapahtuu; hyvin heikkojenkin kenttien epävakaisuudet voivat dramaattisesti vaikuttaa elämään solutasolla. Nojaten auton sivuikkunaan, Nick nyökkäsi hyväksyvästi tälle NO HAARP -tutkijalle. Hänen omat tutkimuksensa vahvistivat tämän näkemyksen.

Kun hänen autonsa huojui kovissa lunta tuiskuttavissa tuulenpuuskissa, Wally muisteli heidän taistelunsa varhaisia päiviä. "Me yritimme löytää keinoja tuoda se huomion keskipisteeksi. Mutta sanomalehdet eivät halunneet käsitellä sitä. Me ajattelimme että meillä oli hyvä kontakti suureen alaskalaiseen sanomalehteen, mutta tämä toimittaja kertoi meille että tämä tarina oli peruutettu."

Tämä aktivistien löyhä verkosto yritti pitää voimaa yllä huolimatta vähäisestä julkisuudesta. "Meillä oli omat kokouksemme. Joe tiesi paljon tästä kohdistetusta ase-kamasta. Ed toisaalta tunsi teknisen puolen erittäin hyvin. Hän suoritti kaikki laskutoimitukset tietokoneellaan ja hänen laskutoimitustensa tulokset eivät olleet yhteneväisiä Mitre Corporationin raporttien kanssa."

Wally silmäili ympärilleen nähdäkseen että kiinnittivätkö hänen kuulijansa huomiota tarinan tähän osioon. Mitre Corporation tekee töitä ainoastaan NSA:lle (National Security Agency). Mitre Corporation on pääasiallisin USA:n armeijan tietoliikenteen urakoitsija."

NO HAARP -ryhmän jäsenet tutkivat palapelin eri osia, jokainen ottaen erilaisen näkökulman. He eivät koskaan kokoontuneet samaan huoneeseen, vaan tekivät yhteistyötä tietoliikenteen välityksellä. Wally tapasi Clare Zickuhrin kerran Anchoragessa, ja vastaanotti kopioita dokumenteista joita Clare oli kaivanut kirjastosta. Kun Wally palasi kotiin tietokoneensa luokse, hän jätti anomuksen saada lisää informaatiota HAARP:ista.

"Minä ajattelin että tämä anomus menisi Hecksherille mutta se lähetettiin edelleen Kirtlandin lentotukikohtaan. Kun tämä tapahtui, minä muistin että Kirtland isännöi Ilmavoimien avaruus-komentokeskusta ja että sillä on varastossaan ydinaseita. Ja he tekevät mustan budjetin hommia Los Alamosissa. Se pelästytti minua kun vastaus minun pyyntööni tuli Kirtlandin lentotukikohdasta. Silloin minä tiesin että tähän projektiin kuluu luultavasti paljon salaista materiaalia."

"Viimeinen paketti jonka me lähetimme Claren kanssa ähti eräälle kirjoittajalle New Yorkiin joka oli National Environmental News Servicestä. Sanottiin että hän voisi tehdä hyvää työtä. Minä ajoin koko matkan kaupunkiin ja lähetin tämän tavaran hänelle FedExin kautta. Kyllä, se oli seitsemän tai kahdeksan tunnin matka. Miten sinä määrittelet ajan hinnan?"

Tämä kolmikko hyppäsi ulos autosta tutkiakseen aluetta josta käsin antennit lähettäisivät taivaalle enemmän energiaa kuin mihin ihmiskunta on aiemmin kyennyt. Kuusien takana, rakennuksen näköinen, joka näyti olevan teollisuus varaston tai viljasiilon kokoinen, häämötti heidän ja antenneja varten rakennetun sora-alustan välissä. Manning muisteli että Clare Zickuhr tuli kerran esiin erään melodramaattisen nimen kera jonka hän oli antanut tälle vaarattomalta näyttävälle rakennelmalle -- hirviö erämaassa. Hän myös muisteli että eräs tiedemies Princetonista, New Jerseystä, Tri. Richard Williams David Sarnoffin tutkimuslaboratoriosta keksi yksinkertaisemman nimen HAARP-tyyppisille ionosfäärin kuumentimille -- taivaanhalkojat. Hän sanoi että ne voivat saada peruuttamatonta vahinkoa aikaan lyhyessä ajassa. Vaikutukset voivat levitä ympäri maailman. "Se mitä me tiedämme", tämä fyysikko lisäsi, "on että salailu aina alentaa ympäristöllisen vastuun standardeja."

Tiedemiehen varovaiseen tapaan, Williams oli vienyt huolensa Physics and Society -nimiseen lehteen joukkoviestimien sijaan. Yhä lailla kohtelias vastaus joka painettiin lehteen tuli Caroline Herzenbergiltä Argonne National Laboratorystä; hän kirjoitti yksiyishenkilönä vuonna 1988 ja uudestaan huhtikuussa 1994. Caroline varoitti että kehittyneitä ionosfäärin kuumentimia voitaisiin käyttää aseena, ja että ne rikkoisivat ympäristön muokkauksen kieltävää sopimusta jonka Yhdysvallat oli ratifioinut vuonna 1979. Ilmakehä, ionosfääri ja lähiavaruus kuuluvat tähän sopimukseen. Herzenberg vaati fyysikkoja kritisoimaan HAARP-teknologiaa. Analyysiä ei tehty.

Manning otti valokuvan Nickistä hytistelemässä helmikuun tuulessa, mutta Wally ei halunnut tulla kuvaan mukaan. He vitsailivat kiipeävänsä aidan yli. Kapuaminen takaisin autoon vaikutti paremmalta ajatukselta.

Ajaessaan takaisin, Wally sanoi epäilevänsä että olisiko laitoksesta luvattua hyötyä paikallisille. "Se on lyhytkestoinen sopimus -- yksi kesä, kaksi kesää ja rakennustyöt ovat ohi. He sanoivat että tulisi paljon sivutuotteita. Vierailevia tiedemiehiä. Mutta sopimuksessa sanottiin että tämä laitos rakennetaan muualta ohjattavaksi. Ainoa henkilö jonka me tulemme näkemään on polttoöljy-diileri, koskien miljoonaa gallonaa bensiiniä jotka tullaan polttamaan siellä. He myivät meille paljon paskaa."

Paluumatkalla oli pitkiä hiljaisia hetkiä, kun kaikki kolme miettivät näkemäänsä. Näillä suurienergisillä säteillä voisi olla maailmanlaajuiset seuraukset, muutaman itsenäisen tiedemiehen mukaan.

Tajuten että tunnelma kaipaa keventämistä Nick kertoi puhelusta jonka hän sai eräältä suuren sanomalehden toimittajalta joka oli kuullut että Nick tutki HAARP:ia. "Tämä toimittaja sanoi jutelleensa E-Systemsin ihmisten kanssa (armeijan rakennusyhtiö joka osti APTI:n), ja että he olivat kuulleet huhuja Alaskassa mustista helikoptereista ja alieneista ja mustista autoista jotka ahdistelevat ihmisiä... Ihmisistä joita mustapukuiset miehet pahoinpitelevät! Minä sanoin: 'Sinä tiedät, on hassua että sinä kuulet näitä huhuja Washington D.C:ssä, kun minä en ole koskaan kuullut mitään tällaista Alaskassa. Ja minä elän täällä.'"

Nick heitti mielestään tämän toimittajan yritykset houkutella esiin maaseudun vainoharhaa. "Hän pelasi pelejä, kun minä muistelen sitä."

Kun tämän toimittajan artikkeli julkaistiin, nämä alaskalaiset tutkijat suuttuivat nähtyään mitä lehdessä luki:

"Huhut kiertävät kaikkialla internetissä että Pentagonin fyysikoiden kokeella tuulenpyyhkimällä maakaistaleella USA:n ilmavoimien omistamalla maaperällä Alaskassa on salainen tarkoitus -- kaivaa ylös UFO-alienien ruumiita. Toinen huhu kertoo että miehet mustissa puvuissaan hyppäävät ylös mustasta Sedanista pahoinpidelläkseen alaskalaisia projektin vastustajia. Näiden outojen spekulaatioiden vastustaminen on Ramy Shannyn kokopäiväistä työtä..." [John Mintz, "Pentagon Fights Secret Scenario Speculation Over Alaska Antennas", Washington Post, 11.4.1995]

Kun tämä kolmikko palasi Wallyn kotiin, hänen vaimonsa istui sohvalla opettajan uupuneen katseen kera hänen levätessään kovan työpäivän jälkeen. Kolme teini-ikäistä tuli sisään ja jäi katsomaan hänen kanssaan uutislähetystä.

Kun Nick soitti paikallisen sanomalehden toimittajalle pyytääkseen valokuvaa HAARP:in paikasta, Jeane kysyi Wallyltä että suhtautuivatko paikalliset asukkaat edelleen ristiriitaisesti tähän projektiin. Hän vastasi, että monet hänen naapureistaan jotka ovat hajaantuneet ympäri Copper Riverin laaksoa olivat osallistuneet julkisiin kokouksiin aiemmin. "He tulivat esiin yksi toisensa jälkeen sanoen olevansa huolissaan. Sitten myöhemmin HAARP:in organisoijat tulivat esiin ja sanoivat että he olivat ottaneet huomioon kaikki huolet, ja alkaneet rakentaa tätä projektia. Ihmiset tuntevat itsensä voimattomiksi."

Ulkona, tuuli moukaroi tukki-seiniä. Jäähyväiset olivat lyhyet.