The Jewish Genocide of Armenian Christians

JUUTALAISTEN TOIMEENPANEMA ARMENIALAISTEN KRISTITTYJEN KANSANMURHA

Christopher Jon Bjerknes

Suomentanut: Pasi Toivonen


LUKU 1: Vuoden 1915 kansanmurhaa edeltävä aika

1.2a -- Juutalaiset, krypto-juutalaiset ja vapaamuurarit -- keinot


Paquita de Shismareff kirjoitti kirjassaan Waters Flowing Eastward: The War Against the Kingship of Christ seuraavaa, lainaten Sergei Nilusta:

Pöytäkirja III avautuu viittauksella juutalaisuuden symboliseen käärmeeseen. Hänen esipuheessaan koskien Siionin viisaiden pöytäkirjojen vuoden 1905 painosta, Nilus antaa seuraavanlaisen mielenkiintoisen selityksen tästä symbolista:
Asiakirjojan mukaan, jotka ovat salaisia juutalaisessa sionismissa, Salomo ja muut juutalaiset johtajat olivat jo vuonna 929 e.Kr. pohtineet teoreettista suunnitelmaa valloittaa rauhanomaisesti koko universumi Siionille.

Samalla kun historian kurssi aukeni, tämä suunnitelma laadittiin yksityiskohtaisesti, ja sitä toteuttivat myöhemmät sukupolvet jotka oli vihitty sen salaisuuksiin. Nämä oppineet miehet päättivät näistä rauhanomaisista keinoista valloittaa maailma Siionille Symbolisen Käärmeen viekkaudella, jonka pään oli tarkoitus edustaa niitä jotka oli vihitty juutalaisen hallinnon suunnitelmiin, ja Käärmeen ruumis edusti tavallisia juutalaisia. Tämä hallitus pidettiin aina salassa, jopa juutalaiselta kansakunnalta itseltään. Samalla kun tämä Käärme tunkeutui kansakuntien sydämeen, se heikensi näiden valtioiden ei-juutalaisten valtaa. On ennustettu, että Käärme ei ole saanut vielä työtään valmiiksi; se tekee ahkerasti työtään suunnitelman eteen, kunnes kurssi jonka sen täytyy käydä loppuun sulkeutuu ja Käärmeen pää palajaa Siioniin, ja kunnes, näillä keinoin, Käärme on suorittanut loppuun Euroopan kierroksensa ja on ympäröinyt sen, ja kunnes, voimalla jolla se on kahlehtinut Euroopan, se on ympäröinyt koko maailman. Tämä tullaan toteuttamaan käyttämällä kaikkia mahdollisia keinoja alistamalla valtiot taloudellisesti.

Käärmeen pään paluu takaisin Siioniin voidaan toteuttaa anoastaan sen jälkeen kun kaikki Euroopan suvereenit valtiot on saatu ajettua alas, tarkoittaen taloudellisia kriisejä sekä kokonaisvaltaista tuhoa. Luodaan hengellistä demoralisaatiota, ja moraalista korruptiota ennen kaikkea juutalaisten naisten avustuksella jotka meikataan ranskalaisten, italialaisten, jne. näköisiksi. Heidän menetelmänsä on varmin metodi rohkaista kansakuntien johtajia irstailuun.

Kartta Symbolisen Käärmeen kurssista on seuraavanlainen: sen ensimmäinen pysähdyspaikka oli vuonna 429 e.Kr. Kreikka jossa, Perikleen aikoihin, Käärme ensiksi alkoi syödä tämän maan voimavaroja. Seuraava pysähdyspaikka oli Rooma Augustuksen aikoihin, vuoden 69 e.Kr. tienoilla. Kolmas pysähdyspaikka oli Madrid Kaarle V:n aikaan vuonna 1552. Neljäs pysähdyspaikka oli Pariisi vuoden 1790 paikkeilla Louis XVI:n aikakaudella. Viiden pysähdyspaikka oli Lontoo vuodesta 1841 eteenpäin (Napoleonin kukistumisen jälkeen). Kuudes pysähdyspaikka oli Berliini vuonna 1871 Saksalais-Preussilaisen sodan jälkeen. Seitsemäs pysähdyspaikka oli Pietari vuodesta 1881 lähtien.

Kaikissa näissä valtioissa missä Käärme luikerteli niiden perustukset järkkyivät. Saksa ei ollut poikkeus säännöistä. Taloudelliset olosuhteet Englannissa ja Saksassa säilyivät ennallaan, mutta ainoastaan siihen asti kunnes Venäjä hyökkää Saksaan, Käärmeen toimesta; tavoite mihin tällä hetkellä (vuosi 1905) kaikki ponnistelut kohdistetaan. Käärmeen tulevaa kurssia ei näytetä tässä kartassa, mutta nuolet viittaavat että seuraavaksi se suuntaa kohti Moskovaa, Kiovaa ja Odessaa.

Meille on nyt aivan selvää millaisen ulottuvuuden nämä jälkimmäiset kaupungit muodostavat militantin juutalaisen rodun keskukselle. Konstantinopoli näytetään viimeisenä etappina Käärmeen kurssilla ennenkuin se saavuttaa Jerusalemin. [2]

Esimerkkeihin juutalaisten sekaantumisesta vuoden 1915 armenialaisten kansanmurhaan kuuluu aiemmat juutalaisten hyökkäykset idän kristittyjä vastaan jotka toteutettiin Turkin imperiumin nimissä. Eräässä artikkelissa otsikolla "The Modern Jews", The North American Review, Volume 60, Number 127 (April 1845), kerrotaan monien muiden asioiden ohella seuraavaa:
Konstantinopolin viimeisen valtauksen jälkeen, Turkin politiikka on muuttunut suvaitsevaisemmaksi juutalaisia kohtaan; ja seurauksena on ollut heidän lukumääränsä lisääntyminen tässä kaupungissa. He ovat usein pankkiireita ja tullivirkailijoita. "Nämä juutalaiset," sanoo Tuomari Noah, "ovat tänä päivänä kaikkein vaikutusvaltaisimpia ihmisiä joilla on yhteydet Turkin kaupankäyntiin ja talouteen, ja he nauttivat tärkeistä etuoikeuksista; mutta tähän saakka heillä ei ole ollut suojaavaa vaikutusvaltaa." [***] Syyriassa juutalaiset ovat alamaisia, eikä isäntien vaihtuminen ole parantanut heidän olojaan. Muhammedilaiset ja kristityt vihaavat ja kohtelevat heitä kaltoin yhtä lailla; ja tämä viha synnyttää heissä vastareaktion, kuten tämä jälkimmäinen ryhmä sai tuntea nahoissaan, aina kun mitkä hyvänsä olosuhteet antavat juutalaisille tilapäisen etulyöntiaseman. Kun turkkilaiset voittivat egyptiläiset joukot Damaskossa, juutalaiset yllyttivät heitä vainoamaan kaikkia kristittyjä. Kun kreikkalaiset nousivat turkkilaisia vastaan vuonna 1822, juutalaiset innolla liittyivät kristittyjä vastaan, erityisesti Konstantinopolissa; kun taas kreikkalaiset, kostonhimossaan, surmasivat kaikki juutalaiset jotka he saivat käsiinsä. [3]
Eräässä artikkelissa otsikolla "The Jews", New York Monthly Magazine, Volume 53, Number 1 (January 1859) sanotaan:
Kaikista musulmaaneista egyptiläiset epäilemättä suhtautuvat juutalaisiin kaikkein suurimmalla vastenmielisyydellä. Vuonna 1844, eräs nuori mies joka kuului arvostettuun perheeseen Kairossa, katosi äkkiä. Monet ihmiset konsulaatissa tutkivat asiaa. Saatiin ainoastaan selville että tämä nuori mies oli mennyt juutalaisten kaupunginosaan mistä kukaan ei ollut nähnyt hänen palaavan. Hän katosi muutamaa päivää enenn passover-juhlaa, ja esitettiin hirvittäviä syytöksiä, että juutalaiset olisivat käyttäneet hänen vertaan uhrimenoissa pääsiäislampaan asemesta.

Jos Itävallan konsuli ei olisi suojellut juutalaisia, raivostunut väki olisi luultavasti tuhonnut heidän alueensa maan tasalle. Neljä vuotta aiemmin sattui samanlainen tapaus Damaskossa. Pére Thomas, kristitty pappi, jota ihmiset suuresti rakastivat, murhattiin salakavalasti Daout-Arari -nimisen rikkaan juutalaisen talossa. Tämä tapaus aiheutti paljon kiihtymystä jopa Euroopassa. Kaksi kuuluisaa ranskalaista asianajajaa lähetettiin Egyptiin puolustamaan syytettyä Syyrian silloisen johtajan eteen. Kuulusteluissa saatiin selville, että eräs juutalainen parturi oli surmannut Pére Thomasin Daout-Ararin talossa, ja papin verta oli sekoitettu happamattoman leivän taikinaan. Samana vuonna Rhodoksen juutalaisia syytettiin samanlaisesta rikoksesta. Samanlaisia syytöksiä esitettiin Saksassa ja Unkarissa asuvia juutalaisia vastaan.

Konstantinopolin kreikkalaiset vahvistavat että juutalaisilla on ollut tapana siepata lapsia, uhratakseen heitä pääsiäislampaan asemesta. Tästä uhraamisesta puhuttiin ja siihen uskottiin yleisesti Perassa ja Fanarissa, kun perinteinen viha juutalaisten ja kreikkalaisten välillä oli suurimmillaan. Kreikan vallankumouksen aikaan juutalaiset avustivat turkkilaisia helleenejä vastaan; ja kun muslimit hirttivät Kreikan arvostetun patriarkan, juutalaiset tarjoutuivat vetämään hänen ruumistaan pitkin katuja mereen. [4]

Jo paljon tätä ennen, juutalaiset olivat teurastaneet kristittyjä Palestiinassa ja Roomassa. Juutalaiset kostivat roomalaisille ja vainosivat kristittyjä polttamalla Rooman ja syyttämällä tulipalosta kristittyjä, Keisari Neron krypto-juutalaisen vaimon, Poppaean toimesta. James Parkes kirjoittaa:
Lyhyen hengähdystauon ja koston aika oli, kuitenkin, lähestymässä. Justianuksen suuruudenhullut unelmat imperialistisesta loistosta, ja hänen intohimonsa rakentamista kohtaan -- mukaanlukien monet kirkot Palestiinaan -- oli suuresti rasittanut valtakunnan heikkoja taloudellisia resursseja. Hänen seuraajansa eivät voineet pitää kaikkia näitä alueita jotka hän oli niin hätäisesti valloittanut, ja imperiumi joutui sekasortoon. Sitten alkoi esiintyä toistuvia taikauskoisia pelkoja jotka saivat Valeriamuksen ja Diolektianuksen vainoamaan kristittyjä; tällä kertaa juutalaiset olivat niitä jotka sanoivat heidän suututtaneet Kaikkivaltiaan Jumalan. Phocasin (602-610) ja hänen seuraajansa Herakliuksen (610-641) sanotaan saaneen varoituksen että 'ympärileikatut' tuhosivat imperiumia, ja vastauksena molemmat hallitsijat määräsivät valtakunnan juutalaiset ottamaan kasteen. Meillä ei ole mitään keinoja ottaa selvää kuinka moni juutalainen alistui tähän. Joka tapauksessa heidän alistumisensa oli luultavasti lyhytkestoinen, sillä vuonna 611 persialaiset hyökkäsivät itäisiin provinsseihin, ja vuonna 614 he valtasivat Jerusalemin piiritettyään sitä ainoastaan kaksikymmentä päivää. Ei ole epäilystäkään etteivätkö persialaiset olisi saaneet huomattavaa apua Galilean juutalaisilta. Eräs kronikoitsija puhuu 20 000 juutalaisesta sotilaasta, toinen sanoo heidän lukumääräkseen 26 000. Vaikka tarkat luvut ovat epäluotettavia kuten kaikki muinaiset laskelmat, ei ole mieltä kyseenalaistaa sitä tosiasiaa että juutalaiset auttoivat persialaisia kaikin mahdollisin keinoin, ja että apu jota he antoivat oli huomattavaa. Sitten kun Jerusalem oli persialaisten käsissä, tapahtui hirvittävä kristyttyjen teurastus, ja juutalaisia syytettiin siitä että he johtivat tätä teurastusta. Ei olisi yllättävää vaikka nämä syytökset olisivat tosia, vaikka mielikuvitukselliset tarinat juutalaisten kostosta joita kristityt kronikoitsivat kertoivat ovat varmasti liioiteltuja. Juutalaiset näyttävät toivoneen että persialaiset sallisivat heille Jerusalemin täyden hallinnan, sekä autonomisen aseman. Mutta persialaisten miehitys oli liian lyhytkestoinen jotta tällaisista suunnitelmista olisi voinut tulla totta. Sitä kesti vain viisitoista vuotta.

Näiden viidentoista vuoden aikana, kuitenkin, tapahtui muutoksia joita vuosisadat eivät pystyneet korjaamaan. Persian armeijat tuhosivat tämän maan. Maanviljelys loppui, kaupungit tyhjenivät ja asukkaiden täytyi paeta vuorille; kirkot ja luostarit olivat raunioina, ja suuri osa Jerusalemia poltettiin maan tasalle. Pyhäköistä korjattiin talteen kaikki aarteet, mukaanlukien 'aito risti', ja ne kuljetettiin pois, ja Patriarkka Zachariass vietiin muiden vankien mukana Persiaan. Se oli puoliksi tyhjä maa raunioiden kera, jonka Heraklius onnistui valtaamaan takaisin vuonna 629. Vaikka hän itse näyttää kallistuneen sille kannalle, että juutalaiset tuli säästää, Jerusalemin papisto (kristityt) ajatteli vain kostoa; ja seurauksena oli hirvittävä verilöyly. Mutta tämä -- sekä 'aidon ristin' saaminen takaisin oli kaikki mitä kristutut saivat. Paljon voimakkaampi vihollinen oli lähestymässä. Sinä vuonna kun Heraklius sai palestiinan, Profeetta Muhammed valloitti Mekkan. Vuonna 636 hänen seuraajsna hyökkäsivät tähän maahan; vuonna 640 Kesarea antautui ja Bysantin valta oli päättynyt. [5]

Uusi Testamentti esittää lukuisia syytöksiä juutalaisten vainosta kristittyjä kohtaan, sekä Jeesuksen että kristittyjen surmaamisesta: Juutalainen uskonnollinen kirjallisuus, mukaanlukien Talmud ja lukuisat kabbalistiset teokset, vaativat kaikkien kristittyjen hävittämistä. [6] Ben Justinus Marttyyri väitti juutalaisten murhanneen ja häpäisseen kristittyjä aivan kristillisen liikkeen alusta lähtien -- kuten tekevät muutkin lähteet mukaanlukien Raamattu. Elliott Horowitz kronikoi lukuisista esimerkeistä juutalaisten väkivallasta kirjassaan Reckless Rites, Purim and the Legacy of Jewish Violence (Jews, Christians, and Muslims from the Ancient to the Modern World), Princeton University Press, 2006:
Koska kaikilla ei ole Justiniuksen kirjoituksia käsissään, me uskaltaudumme tarjoamaan joitakin tärkeitä esimerkkejä tästä aiheesta. Me lainaamme J.C. Th. Otto, Jena, 1843 -painosta:
"Juutalaiset suhtautuvat meihin kuten vihollisiin, ja surmaavat meitä, ja kiduttavat meitä, jos heillä on valtaa tehdä näin. Tässä äskettäin päättyneessä juutalaisessa sodassa, Bar Kokh´ba, juutalaisen kapinan suunnittelija sai yksin vietyä hirvittävään kidutukseen, mikäli he eivät kieltäneet ja solvanneet Jeesusta Kristusta." [Footnote: Apology, chap. 31]

"Juutalaiset vihaavat meitä koska me sanomme että Kristus on jo tullut, ja koska me huomautamme että Hän, kuten oli profetoitu, ristiinnaulittiin heidän toimestaan." [Footnote: Ibid., chap 36]

"Siksi me rukoilemme sekä teidän juutalaisten että kaikkien muiden ihmisten puolesta jotka vihaavat meitä, jotta te tulisitte ystäviksemme ja olisitte niitä vastaan jotka halveksivat Hänen tekojaan, ihmeitään, opetustaan, kuten myös Häntä koskevia profetioita, jotta uskoisitte Häneen." [Footnote: Dialogue with Trypho, chap. 35]

"Kansakuntanne ylipapit ja opettajat ovat saaneet aikaan sen, että Jeesuksen nimeä pitäisi solvata kaikkialla maailmassa." [Footnote: Ibid., chap 117]

"Te olette tappaneet vanhurskaitaja Hänen profeettojaan jo ennen Häntä. Ja nyt te halveksitte niitä, jotka asettavat toivonsa Häneen ja Jumalaan, kaiken Herraan ja kaiken Luojaan, joka on lähettänyt Jeesuksen; te parjaatte heitä; synagogissanne te kiroatte niitä jotka uskovat Kristukseen. Teiltä puuttuu ainoastaan valta saada johtajat kohtelemaan meitä väkivaltaisesti. Mutta aina kun teillä on siihen mahdollisuus, te olette tehneet näin." [Footnote: Ibid., chap 16]

"Synagogissanne te kiroatte kaikki joista on tullut kristittyjä, ja samaa tehdään muissa kansakunnissa, jotka antavat käytännöllisen käänteen tälle kiroukselle, että kun henkilö vain tunnustaa olevansa kristitty, he tappavat hänet." [Footnote: Dialogue with Trypho, chap. 96]

"Mitä tulee teihin ja koko ihmiskuntaan, kristyttyjä ei ajeta pois ainoastaan asemasta joka heillä on, vaan täydellisesti maailmasta: te ette salli kristityn elää." [Footnote: Ibid., chap 110]

"Teidän kätenne on ojennettuna tekemään pahaa. Sen sijaan että tuntisitte katumusta siitä että määräsitte Kristuksen kuolemaan, te vihaatte meitä jotka Hänen kauttaan uskomme Jumalaan ja kaiken Isään, ja te surmaatte meitä aina kun teillä on valta tehdä näin, ja te jatkuvasti kiroatte Kristusta ja Hänen opetuslapsiaan, samalla kun me kaikki rukoilemme teidän puolestanne kuten kaikkien ihmisten puolesta." [Footnote: Ibid., chap 133]

"Juutalaiset sotivat kristittyjä kuten vihollisvaltiota vastaan, ja kreikkalaiset vainoavat heitä; mutta heidän vihollisensa eivät voi väittää syyksi vihamielistä maaperää." [Footnote: Letter to Diognetus, chap. 5]

Salonikan vapaamuurari-juutalaiset panivat alulle "nuorturkkilaisten vallankumouksen" vuonna 1908. Pian tämän jälkeen, Shabbatai-Russon krypto-juutalaiset jälkeläiset päättivät hyötyä siitä, että olivat saaneet Turkin valtakunnan haltuunsa, surmaamalla armenialais-kristityt naapurinsa. Nämä julmuudet jotka juutalaiset panivat alulle kristittyjä vastaan olivat siihen aikaan pahin verilöyly joka oli koskaan tehty.

Pian armenialaisten kansanmurhan jälkeen, krypto-juutalaiset suorittivat slaavilaisten kristittyjen kansanmurhan bolshevistisessa Neuvostoliitossa, sekä maailmansodissa joka seurasi sitä kun he olivat surmanneet omia eurooppalaisia juutalaisia, jota seurasi monien muiden aasialaisten kansojen teurastus 'kommunistisen maailman vallankumouksen' savuverhon alla. Juutalainen kommunismi kaiken kaikkiaan vaati noin sadan miljoonan ihmisen hengen. [8]

Kun krypto-juutalaiset bolshevikit suorittivat hirmutekojaan Venäjällä, monet hyvää tarkoittavat ihmiset kaikkialla maailmassa vaativat läntisen maailman juutalaisia sanoutumaan irti näistä juutalaisten julmuuksista kristittyjä kohtaan. [9] Sama tapahtui kun juutalaiset ja krypto-juutalaiset suorittivat kansanmurhan kristittyjä vastaan "nuorturkkilaisten" savuverhon alla. Molemmissa tapauksissa läntisen maailman juutalaiset eivät ainoastaan tätä pyyntöä huomioimatta, vaan pilkkasivat niitä jotka yrittivät suojella kaikkia juutalaisia vastareaktiolta joka seuraisi näiden tosiasioiden paljastumista.

Hyvää tarkoittavat ihmiset epäilivät että seuraisi kosto kaikkia juutalaisia vastaan mikäli juutalaiset yleisesti eivät tuomitsisi tekoja joihin heidän uskonveljensä syyllistyivät Turkin valtakunnassa. Kuten tapahtui bolshevikkisessa vallankumouksessa, johtavat juutalaiset eivät ottaneet kuuleviin korviinsa tätä varoitusta, mutta sen sijaan menivät eteenpäin ja häpeämättömästi valehtelivat ihmisille ja kiistivät mitä heidän juutalaiset uskonveljensä olivat tehneet. Juutalaisilla on ollut huono maine tällaisten röyhkeiden valheiden esittämisessä.

Ennustukset kristittyjen kostosta juutalaisia vastaan kävivät toteen. Juutalaisten bolshevikkien julmuuksia Venäjällä, Ukrainassa, Unkarissa ja muualla käytettiin lietsomaan ihmisten vihaa juutalaisia vastaan natsien holokaustin aikaan. Monet väittävät että Iso-Britannia ja Ranska eivät ymmärtäneet valmistautua Toiseen maailmansotaan, koska he toivoivat että Hitler kävisi sotaa ainoastaan juutalaisia bolshevikkeja vastaan Venäjällä ja pelastaisivat Länsi-Euroopan, kuten Puolan katoliset olivat tehneet pian Ensimmäisen maailmansodan jälkeen.


Takaisin