The Jewish Genocide of Armenian Christians

JUUTALAISTEN TOIMEENPANEMA ARMENIALAISTEN KRISTITTYJEN KANSANMURHA

Christopher Jon Bjerknes

Suomentanut: Pasi Toivonen


LUKU 1: Vuoden 1915 kansanmurhaa edeltävä aika

1.3b -- Armenialaisten holokausti ja Harmagedonin taistelu: tilaisuus


Niiden menetelmien lisäksi joita yllä olevissa teoksissa mainostettiin, juutalaiset tarvitsivat holokaustin jotta toteutettaisiin keinotekoisesti heidän "lopun ajan" suunnitelmansa apokalyptisesta sodasta joka päättäisi kaikki sodat. [61] Juutalaiset uskoivat, että jos he kykenisivät luomaan tämän äärimmäisen tuhoisan sodan, he voisivat sitten myös "jälleenasuttaa" itsensä Palestiinaan, jälleenrakentaa Temppelin, voidella Kuningas Rothschild Jerusalemissa heidän Messiaakseen, sekä hallita maailmaa Siionista käsin.

Johtavat juutalaiset päättelivät että kristittyjen täytyisi toimia sijaiskärsijöinä juutalaisten synneille ennenkuin Jumala sallisi juutalaisten palata Palestiinaan. Johtavat juutalaiset päättivät teurastaa armenialaiset kristityt sovituksena, joka miellyttäisi heidän verenhimoista Jumalaansa. Muista että juutalaiset uskoivat, että he joutuivat maanpakoon koska eivät kyenneet noudattamaan Jumalansa säädöksiä. Tämä juutalainen Jumala käski juutalaisia tuhoamaan amalekilaiset viimeiseen mieheen, naiseen ja lapseen. juutalaiset uskoivat että armenialaiset olivat näitä amalekilaisia, ja että jos he hävittäisivät armenialaiset ja murtaisivat pakanoiden ikeen maailmansodalla, juutalainen Jumala antaisi juutalaisille anteeksi, sekä lopettaisi pakanoiden hallinnon, tekien juutalaisista maailman ainoita hallitsijoita -- juutalaisen Jumalansa "valittua kansaa".

Tämä on syy miksi juutalaiset loivat Ensimäisen maailmansodan, sekä sionistisen, juutalaisten hallitseman "Kansainliiton", joka oli taas yksi suuri askel matkalla kohti juutalaista maailmanhallitusta sekä messiaanisen profetian keinotekoista täyttymystä. Minä paneudun asiaan syvemmin kirjassani The Manufacture and Sale of Saint Einstein. Tässä minä osoitan, että kristityt armenialaiset olivat tarkoituksellinen ihmisuhri, "holokausti", jossa juutalaiset viskoivat heitä Moolokin kitaan luodakseen keinotekoisesti juutalaisen mytologian "lopun ajat". On mielenkiintoista huomioida, että sen ajan kirjallisuudessa viitattiin toistuvasti itäisten kristittyjen joukkomurhaan, sekä heidän omaisuutensa tuhoamiseen "holokaustina", jaksolla joka alkoi 1890-luvulla ja jatkui 1930-luvun loppuun. [62]

Sionistiset juutalaiset myös halusivat luoda maailmanlaajuista sympatiaa sionistien näkemystä kohtaan, että pieniä, "rodullisesti" eristäytyneitä kansakuntia pitäisi lohkaista pois suurista kansakunnista jotta suojeltaisiin "rodullisia" vähemmistöjä sulautumiselta sekä kansanmurhalta. Todistaakseen näkemyksensä oikeaksi, sionistiset juutalaiset jotka kutsuivat itseään "nuorturkkilaisiksi" suorittivat kansanmurhan avuttomia armenialaisia kristittyjä vastaan. Kun tämä yritys ei tuottanut tulosta, sionistiset juutalaiset jotka kutsuivat itseään "saksalaisiksi natseiksi" suorittivat kansanmurhan eurooppalaisia juutalaisia vastaan. Todellisuus on, että kansanmurha on ollut juutalaisten strategia muinaisista ajoista lähtien, ja paras keino jolla ihmiskunta voi taistella kansanmurhaa vastaan on taistella juutalaisuutta vastaan, joka on lietsonut sotia tuhansia vuosia.

15.5.1916, The New York Times julkaisi artikkelin otsikolla "Morgenthau vaatii apua armenialaisille", jossa lainattiin kiihkeää sionistia sekä melko ryhditöntä hahmoa, rabbi Stephen S. Wisea, joka paljasti juutalaisen messiaanisen suunnitelman armenialaisten "holokaustin" takana, uhrata armenialaiset kristityt juutalaisten Palestiinaan muuton sekä juutalaisen maailmanhallituksen vuoksi. Huomioi, että juutalaiset eivät koskaan olleet Palestiinan alkuperäisiä asukkaita, vaan sen sijaan kanaanilaisten maan väliaikaisia miehittäjiä.

Rabbi Wisen vetoomus

Rabbi Stephen S. Wise samaisti armenialaiset ja Venäjän juutalaiset toisiinsa.

"Juutalaisena joka kiittää Jumalaa sekä Amerikkaa kaikesta siitä mitä hänen rotunsa puolesta on tehty, minä vetoan armenialaisiin," hän sanoi. "Minun uskonveljeni Venäjällä voisivat saada oloonsa helpotusta hylkäämällä isiensä uskon; armenialaiset voisivat panna pisteen ahdingolleen kääntymällä muslimeiksi. Minä, juutalainen, kunnioitan heitä siitä että he eivät ole luopuneet Kristinuskosta. Onko täällä ihmistä joka ei näkisi mieluummin armenialaisen jalosti kuolevan kuin olevan ristiriidassa sielunsa kanssa ja elävän kunniatonta elämää? Oikeuden antaminen näille vähäisille ihmisille, vähäisille roduille on siunaus jonka Jumala lähettää sodan kauheuden holokaustista. Huomenna juutalaiset tulevat olemaan vapaita; huomenna armenialaiset tulevat olemaan vapaita. Mutta meidän täytyy varmistua että he elävät huomiseen asti."
Rabbi Wise pyysi sitten lahjoituksia...
Eräs syy miksi rasistiset sionistiset juutalaiset murhasivat armenialaisia oli, että he voisivat perustella suunnitellun vetoomuksensa Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, suunnitellussa rauhankonferenssissa, jotta entiset imperiumit hajotettaisiin pieniksi "rodullisesti" eristäytyneiksi valtioiksi -- jotta he voisivat vedota rasistisen 'juutalaisvaltion' puolesta Palestiinassa. Poliittiset sionistit pitivät puheitaan ennen Ensimmäistä maailmansotaa sekä sen aikana joissa samaistettiin, sotaisin termein, Mazzinin, Garibaldin, sekä Cavourin pyrkimykset ratkaista "Italian kysymys" rauhankonferenssissa.

Krimin sodassa (1854-1856) sardinialaiset olivat asettuneet turkkilaisten, englantilaisten ja ranskalaisten puolelle venäläisiä vastaan, ainoana tarkoituksenaan nostaa esiin tämä "Italian kysymys" väistämättömässä rauhankokouksessa joka pidettäisiin sodan jälkeen. [63] Giuseppe Mazzini, joka oli juutalainen, käytti vapaamuurariloosheja ja salaseuroja edistääkseen asiaa juutalaisten hallitsemasta maailmasta. Hän liittyi Carbonariin. Hänen krypto-juutalainen vallankumouksellinen "nuoritalialaisten" liike palveli mallina tälle krypto-juutalaiselle "nuorturkkilaisten" liikkeelle, joka tuhosi Turkin valtakunnan Balkanin sodissa sekä Ensimmäisessä maailmansodassa sionististen juutalaisten hyväksi. Tämä krypto-juutalainen sionisti Mustafa Kemal Atatürk sitten täydellisesti tuhosi tämän valtakunnan ja lietsoi turkkilaista nationalismia sekä anti-imperialismia, luoden täten islamilaisen yhtenäisyyden ja vallan.

Italian vapaamuurarilooshit levisivät Salonikan makedonialaisen Risorta-looshin suurmestarin avulla, juutalaisen sionistin Emmanuel Carasson, joka oli Committee of Union and Progressin johtaja. Carasso työskenteli juutalaisten sionististen vallankumous-terroristien Vladimir Jabotinskyn ja Israel Lazarevich Helphandin ('Alexander Parvus') kanssa, joka innoitti tätä krypto-juutalaista sionistista terroristia Lev Bronsteinia ('Leon Trotsky') omaksumaan "jatkuvan vallankumouksen" politiikan ihmiskuntaa vastaan -- ja joka toi Leninin Sveitsistä Venäjälle. [64] Carasson kanssa tehdyn salaisen sopimuksen myötä, Helphand hyötyi tästä "nuorturkkilaisten" vallanmumouksesta vilja- ja asekaupan kautta, ja hän työskenteli Maailman juutalaisuuden propagandistina Ottomaanien valtakunnassa ennen kuin juutalaiset olivat ottaneet sen haltuunsa. Jabotinsky palveli Maailman juutalaisuuden propagandistina myös Turkin valtakunnassan juutalaisten haltuunoton jälkeen. [66]

Seuraten Giuseppe Mazzinin esimerkkiä, sionistit halusivat rauhankonferenssia. Jotta tulisi rauhankonferenssi, täytyisi ensin olla sota. Sionistit vaativat maailmansotaa, jotta tuhottaisiin Turkin valtakunta ja vapautettaisiin Palestiinan juutalaiset; ja jotta hajotettaisiin Venäjän imperiumi ja sallittaisiin Itä-Euroopan juutalaisille vapaa matkustus Palestiinaan. Nämä sionistit lietsoivat rasistista visiota pienistä "rodullisesti" homogeenisista valtioista, ja suunnittelivat anovansa juutalaista valtiota sen jälkeen kun he olivat tuhonneet Turkin valtakunnan ja vieneet maailman sotaan.

Rasistisen sionistin Theodor Hertzlin liittolainen Englannin lehdistössä, Lucien Wolf, kirjoitti kirjeen The London Times -lehden päätoimittajalle otsikolla "Sionistien tuho":

"Mutta olen aina kehottanut että, ikäänkuin minkä tahansa Itä-Euroopan poliittisen järkytyksen kautta, pitäisi tulla mahdolliseksi varmistaa Pyhä maa juutalaiselle valtiolle suurvaltojen suojeluksen alla, sitten, riippumatta siitä millaisia vaikeuksia siitä syntyisi, koko juutalaisen kansan pitäisi tehdä kaikkensa saadakseen Euroopan sulautumattomat juutalaiset vietyä siihen valtioon, ja tehdä se sosiaalisella ja poliittisella menestyksellä."
Lucien Wolff epäilemättä viittasi, vuonna 1903, näihin suunniteltuihin juutalaisten haltuunottoihin, joihin on viitattu yleisesti mutta virheellisesti vuoden 1905 "Venäjän vallanmumouksena" ja vuoden 1908 "nuorturkkilaisten vallankumouksena". Ei ole myöskään epäilystä etteikö Wolfella olisi ollut mielessään nämä sionistien luomat Balkanin sodat sekä Ensimmäinen maailmansota. Me tiedämme tämän, koska tämä rasistinen sionisti Max Nordau lausui vuoden 1903 Sionistisessa kongressissa, että maailmansota oli tulossa ja sen mukana rauhankonferenssi jossa sionistiset juutalaiset voisivat vaatia Palestiinaa itselleen. Heillä oli jo suunnitelmissaan luoda "Kansainliitto", joka oli sionistien instituutio jo ennenkuin se virallisesti luotiin.

Wolf ja Rothschildit vastustivat vuoden 1903 Ugandan suunnitelmaa, koska he suunnittelivat tuhoavansa Venäjän antaakseen Itä-Euroopan juutalaisille tilaisuuden muuttaa Palestiinaan, sekä tuhoavansa Turkin valtakunnan jotta vapautettaisiin Palestiina juutalaisten invaasiolle sekä heikennettäisiin Eurooppaa ja pan-Arabiaa sodalla joka olisi niin tuhoisa että koko maailma vaatisi "maailmanhallitusta" eli sionistien hallitsemaa Kansainliittoa sillä väärällä edellytyksellä että se lopettaisi kaikki sodat. He suunnittelivat sotaa joka olisi niin tuhoisa että se lopettaisi arabien ja kristittyjen halun taistella Rothschildien suunnitelmaa vastaan toteuttaa keinotekoisesti juutalaisten messiaanisen myytin. Vaikka juutalaisten pankkiirien avustuksella he onnistuivatkin geopoliittisissa suunnitelmissaan, he eivät onnistuneet saamaan suostuteltua eurooppalaisia juutalaisia muuttamaan Palestiinaan. Nämä juutalaiset pankkiirit sitten asettivat Adolf Hitlerin Euroopan valtaistuimelle jotta hän ajaisi vastahakoiset eurooppalaiset juutalaiset Palestiinaan.

The Dearborn Independent julkaisi artikkelin jossa osoitettiin sionistien tienneen että Ensimmäinen maailmansota oli tulossa jo kauan ennenkuin se syttyi. Otsikko oli "Ennustivatko juutalaiset maailmansodan?", ja se ilmestyi 21.8.1920.

Onneksi vihjeen oikeasta vastauksesta antavat meille kyseenalaistamattomat juutalaiset lähteet. The American Jewish News -lehdessä 19.9.1919 oli mainos etusivulla jossa luki:

Kun profeetat puhuvat

By Litman Rosenthal

Monta vuotta sitten Nordau ennusti
Balfourin julistuksen. Litman Rosenthal,
hänen läheinen ystävänsä, muistelee
tärä tapausta kiehtovissa muistelmissaan.
Artikkeli sivulla 464 alkaa:
"Oli lauantai, vuorokausi Kuudennen kongressin päättymisen jälkeen, kun minä sain viestin Tri. Herzliltä, jossa hän pyysi minua soittamaan hänelle."
Tämä sopii ajankohtaan. Kuudes sionistinen kongressi pidettiin Baslessa elokuussa 1903.

Muistelmat jatkuvat:

"Astuessani hotellin aulaan minä tapasin Herzlin äidin joka toivotti minut tervetulleeksi tavanomaisella ystävällisyydellään ja kysyi minulta että olivatko venäläisten sionistien mielialat nyt rauhoittuneet."

"'Miksi vain venäläiset sionistit, Frau Herzl,' Minä kysyin. 'Miksi sinä kyselet vain heistä?'"

"'Koska poikani,' hän selitti, 'on enimmäkseen kiinnostunut Venäjän sionisteista. Hän pitää heitä ruumiillistumana, juutalaisen kansan kaikkein tärkeimpänä osana.'"

Tässä Kuudennessa kongressissa Britannian hallitus oli tarjonnut juutalaisille siirtokuntaa Ugandasta, itäisessä Afrikassa. Herzl kannatti asiaa, ei Palestiinan korvikkeena, vaan askeleena sitä kohti. Tämä oli Herzlin ja Litman Rosenthalin keskustelun aiheena tässä hotellissa Baslessa. Herzl sanoi Rosenthalille, kuten tässä artikkelissa on kerrottu: "On ero lopullisen päämäärän sekä keinojen välillä, joihin meidän täytyy turvautua saavuttaaksemme tämän päämäärän."
"Äkkiä Max Nordau, josta näytti edellisessä kuussa Lontoossa pidetyssä konferenssissa tulleen Herzlin seuraaja, astui huoneeseen ja keskustelu loppui."
Tärkeimmät kohdat Rosenthalin kertomuksesta:
"Noin kuukausi myöhemmin minä lähdin liikematkalle Ranskaan. Matkallani Lyoniin minä pysähdyin Pariisissa, ja siellä minä vierailin, kuten tavallisesti, sionisti-ystävieni luona. Eräs heistä kertoi minulle, että tänä samana iltana Tri. Nordaun oli määrä puhua tässä Kuudennessa kongressissa, ja minä, luonnollisesti, keskeytin matkani ollakseni läsnä ja kuullakseni mitä Tri. Nordaulla oli sanottavaa. Kun saavuin saliin sinä iltana me havaitsimme että se oli tupaten täynnä, ja me kaikki odotimme kärsimättöminä suurmestaria, Tri. Nordauta, joka, saapuessaan saliin, sai valtaisat aplodit. Mutta Nordau, kiinnittämättä huomiota taputuksiin alkoi puhua:
'Te kaikki tulitte tänne mielessänne kysymys joka poltti teidän sydämissänne ja oli teidän huulillanne, ja tämä kysymys on hyvin tärkeä. Olen halukas vastaamaan siihen. Se mitä te haluatte kysyä on: Kuinka minä voin -- minä joka olin yksi niistä jotka laativat Baslen ohjelman -- kuinka minä rohkenisin kannattaa englantilaisten ehdotusta liittyen Ugandaan; kuinka Herzl tai minä voisimme pettää ihanteemme Palestiinasta, sillä te varmasti ajattelette, että me olemme pettäneet sen sekä unohtaneet sen. Kuitenkin, kuunnelkaa mitä minulla on sanottavaa teille. Minä puhuin Ugandan ehdotuksen puolesta pitkän ja huolellisen pohdinnan jälkeen; Tarkoituksellisesti minä kehotin Kongressia pohtimaan sekä hyväksymään Britanian hallituksen ehdotuksen; ehdotus joka annettiin juutalaisesta kansakunnasta Sionistisen kongressin kautta -- mutta järkeilyni sijaan salli minun kertoa teille eräs poliittinen tarina vertauksena.'

'Minä haluan puhua ajasta joka on nyt miltei unohdettu, ajasta jolloin eurooppalaiset vallat olivat päättäneet lähettää laivaston Sevastopolin linnoitusta vastaan. Siihen aikaan Italiaa, yhdistynyttä Italiaa ei ollut vielä olemassa. Italia oli ainoastaan pieni Sardinian siirtokunta, ja tämä suuri, vapaa ja yhdistynyt Italia oli vain unelma, kiihkeä toive, kaukainen ihanne kaikille italialaisille patriooteille. Sardinian johtajat, jotka taistelivat tämän vapaan ja yhdistyneen Italian puolesta olivat nämä kolme suurta populaaria sankaria: Garobaldi, Mazzini ja Cavour.'

'Eurooppalaiset valtiot kehottivat Sardiniaa liittymään sotilaalliseen voimanosoitukseen Sevastopolin luona, sekä myös lähettämään laivaston auttaakseen tämän linnoituksen piirittämisessä, ja tämä ehdotus sai aikaan eripuraa Sardinian johtajien keskuudessa. Garibaldi ja Mazzini eivät halunneet lähettää laivastoa Englannin ja Ranskan avuksi, ja he sanoivat: *Meidän ohjelmamme, tehtävä mihin me olemme sitoutuneet on vapaa ja yhdistynyt Italia. Mitä tekemistä Sevastopolilla on meidän kanssamme? Sevastopol on turha, ja meidän pitäisi keskittää kaikki energiamme alkuperäiseen ohjelmaamme, jotta voisimme toteuttaa ihanteemme niin pian kuin mahdollista.*'

'Mutta Cavour, joka jopa tähän aikaan oli kaikkein huomattavin, kaikkein kykenevin, ja kaikkein kaukonäköisin Sardinian valtiomiehistä, vaati että tämän maan pitäisi lähettää laivasto sekä ottaa osaa Sevastopolin saartoon muiden valtojen kanssa; ja lopulta, hän perusteli näkemyksensä. Kenties teitä kiinnostaa tietää, että Cavourin oikea käsi, hänen ystävänsä sekä neuvonantajansa, oli hänen sihteerinsä, Hartum, juutalainen, ja noissa piireissä jotka vastustivat hallitusta, yksi puhui salamoivasti juutalaisten petollisuudesta. Ja kerran eräässä italialaisten patrioottien kokouksessa yksi vaati Cavourin sihteeriä, Hartumia, puolustamaan hänen vaarallisia ja petollisia poliittisia toimiaan. Ja tämä on se mitä hän sanoi: *Meidän unelmamme, meidän taistelumme, meidän ihanteemme, jonka edestä me olemme jo uhranneet veremme ja kyyneleemme, surussa ja epätoivossa, lastemme elämän sekä äitiemme tuskan, meidän yksi toiveemme ja yksi päämäärämme on vapaa ja yhdistynyt Italia. Kaikki keinot ovat pyhiä jos ne vievät tähän suureen ja loisteliaaseen päämäärään. Cavour tietää aivan hyvin, että Sevastopolin taistelun jälkeen tulee ennemmin tai myöhemmin rauhankonferenssi, ja tähän rauhankonferenssiin osallistuvat ne maat jotka ovat liittyneet mukaan tähän taisteluun. Totta, Sardinia ei ole meidän ensisijainen kiinnostuksen kohteemme, eikä sillä ole suoraa intressiä Sevastopoliin, mutta jos me tulemme nyt apuun laivastomme kanssa, me tulemme istumaan tulevassa rauhankonferenssissa, nauttien yhtäläisistä oikeuksista toisten valtojen kanssa, ja tässä rauhankonferenssissa Cavour, Sardinian edustajana, julistaa vapaata ja itsenäistä, yhdistynyttä Italiaa. Täten meidän unelmastamme, jonka edestä me olemme kärsineet ja kuolleet, tulee lopultakin totta. Ja jos sinä kysyt minulta uudestaan, mitä tekemistä Sardinialla on Sevastopolin kanssa, salli minun kertoa sinulle seuraavat sanat: kuten askelmat tikapuissa: Cavour; Sardinia; Sevastopolin piiritys; tuleva Euroopan rauhankonferenssi; vapaan ja yhdistyneen Italian julistaminen.*'"

"Kaikki kuuntelijat olivat Nordaun kauniin, runollisen ja meiltä ylentävän esitystavan lumouksen vallassa, ja hänen hienovarainen musiikillinen Ranskan kielensä ilahdutti kuulijoita, lähestulkoon aistillisella ilolla. Muutaman sekunnin ajaksi puhuja lopetti ja yleisö taputti raivokkaasti. Mutta pian Nordau pyysi hiljaisuutta ja jatkoi:
'Nyt tämä suuri edistyksellinen maailmanvalta, Englanti, Kishineffin pogromien jälkeen, tuntien sympatiaa meidän köyhää kansaamme kohtaan, tarjosi Sionistisen kongressin kautta Ugandan itsenäistä siirtokuntaa juutalaiselle kansalle. Tietysti, Uganda on Afrikassa, eikä Afrikka oli Siion eikä tule koskaan olemaan Siion, lainatakseni Herzlin omia sanoja. Mutta Hertz tietää aivan hyvin, että mikään ei ole niin arvokas sionismille kuin ystävälliset poliittiset suhteet sellaisen maan kanssa kuin Englanti, ja ovat niin paljon arvokkaampia nyt kun Englannin suurin mielenkiinto kohdistuu Lähi-itään. Missään muualla etusija ei ole niin vahva kuin Englannissa, ja täten on mitä tärkeintä ottaa vastaan siirtokunta Englannilta, ja luoda olosuhteet joita me voisimme hyödyntää tulevaisuudessa. Ennemmin tai myöhemmin tämä Itäinen kysymys tullaan ratkaisemaan, ja tämä Itäinen kysymys koskee, luonnollisesti, myös Palestiinaa. Ja jos sinä kysyt minulta nyt mitä Israelilla on tekemistä Ugandan kanssa, salli minun kertoa sinulle vastauksena Sardinian valtiomiesten sanat sovellettuna meidän aikaamme sekä meidän versioomme, ikäänkuin minä näyttäisin sinulle tikapuut jotka vievät ylöspäin: Herzl; Sionistinen kongressi; Englannin tarjous; tuleva maailmansota; rauhankonferenssi, jossa Englannin avulla luodaan vapaa ja juutalainen Palestiina.'"
"Valtavan ukkosen jyrähdyksen tavoin nämä viimeiset sanat iskivät meihin, ja me kaikki vapisimme ja olimme kunnioituksen valtaamia ikäänkuin me olisimme nähneet näyn vanhasta. Ja minun korvissani kaikuivat meidän suuren veljemme Achad Haamin sanat, joka sanoi, liittyen Nordaun puheeseen Ensimmäisessä kongressissa:
'Minä tunsin että ikäänkuin yksi vanhoista suurista profeetoista olisi puhunut meille, että hänen äänensä laskeutui alas Juudean kukkuloilta, ja sydämemme paloivat kun me kuuntelimme hänen sanojaan jotka olivat täynnä ihmettä, viisautta ja näkyä.'"
Hämmästyttävin seikka on, että tälle Litman Rosenthalin artikkelille ei olisi koskaan pitänyt antaa lupaa nähdä päivänvaloa. Mutta se painettiin Balfourin julistuksen jälkeen, eikä sitä olisi koskaan julkaistu elleivät juutalaiset olisi uskoneet että yksi osa heidän suunnitelmaansa on saatu päätökseen.

Juutalainen ei koskaan paljasta asioitaan ennenkuin hän uskoo että se mihin hän pyrkii on saavutettu. Ne olivat ainoastaan juutalaisia joille tämä vuoden 1903 ohjelma tikapuista: tuleva maailmansota -- rauhankonferenssi -- juutalainen ohjelma -- paljastettiin. Kun toteutus näytti loppuun suoritetulta, tuli vuoroon julkinen keskustelu.


Nämä petolliset juutalaiset käyttivät korruptoituneita armenialaisia poliittisia ja uskonnollisia johtajia, sekä krypto-juutalaisia jotka olivat soluttautuneet armeijan johtoon, pettääkseen armenialaiset jotta nämä hyväksyisivät heidän oman tuhonsa Raamatun profetioiden täyttymyksenä, sekä ensimmäisenä askeleena kohti itsenäisen armenialaisen kansakunnan luomista Turkin valtakunnan raunioista. Rasistiset juutalaiset suunnittelivat armenialaisten kansanmurhaa verukkeena (casus belli) sotaan; jossa Venäjä, Iso-Britannia ja USA hyökkäisivät Turkkiin kostoksi siitä että nämä olivat surmanneet kristittyjä, sekä jakaakseen sen itsenäisiin valtioihin jotta Euroopan juutalaisilla olisi tilaisuus asuttaa Palestiina ja anastaa se palestiinalaisilta. Nämä juutalaiset halusivat teurastaa 1,5 miljoonaa armenialaista kristittyä jotta muutama sata tuhatta juutalaista voisi muuttaa Euroopasta Palestiinaan. He onnistuivat lopulta.


Takaisin