The Jewish Genocide of Armenian Christians

JUUTALAISTEN TOIMEENPANEMA ARMENIALAISTEN KRISTITTYJEN KANSANMURHA

Christopher Jon Bjerknes

Suomentanut: Pasi Toivonen


LUKU 1: Vuoden 1915 kansanmurhaa edeltävä aika

1.4b -- Hetzlistä Malcolmiin, sionistit pettävät armenialaiset


Nämä juutalaiset, jotka olivat tärkein vallankumouksellinen voima Turkin valtakunnassa sekä maailmassa, langettivat kaiken syyn sekä epäilyn armenialaisten, kreikkalaisten, kristittyjen lähetystyöntekijöiden, sekä kristittyjen ylle yleisesti, kaikesta vallankumouksellisesta toiminnasta tässä valtakunnassa. Vaikka on ehdottomasti totta, että kreikkalaisten, slaavien, armenialaisten, sekä muiden kristittyjen joukossa oli vallankumouksellisia, armenialaiset olivat yleisesti hyvin lojaaleja sekä varakkaita, ja juutalaiset olivat tämä ensisijainen vallankumouksellinen ryhmä.

Juutalaisia opetetaan syyttämään muita Leviticuksen luvussa 16, sekä juutalaisessa Talmudissa (Yoma). Mordecai Manuel Noah oli amerikkalainen sionistinen juutalainen, joka lietsoi amerikkalaisia kristittyjä turkkilaisia muslimeja vastaan 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Vuonna 1844 Noah julisti ylpeänä että juutalaiset pankkiirit hallitsivat Turkin valtakunnan taloutta ja varallisuutta -- kuten myös koko maailman. Mordecai

Manuel Noah lausui vuonna 1818:

"Koskaan aiemmin mahdollisuudet juutalaisen kansakunnan uudelleen luomiseen sen muinaisin oikeuksin ja muinaisiin rajoihin eivät ole olleen suurempia kuin tänään. Maailmassa on noin seitsemän miljoonaa juutalaista; luku joka on suurempi kuin koskaan historiassa, ja heillä on enemmän vaurautta, aktiviteettia, vaikutusvaltaa ja kykyjä kuin mihin heidän lukumääränsä edellyttäisi. Tämä merkki Turkin valtikan hajoamisesta tulee olemaan heidän vapautumisensa; he vapauttavat pohjois-Afrikan sortajiltaan; he auttavat muodostamaan sivilisaation eurooppalaiseen Turkkiin, ja he saattavat elvyttää kaupankäynnin ja taiteet Kreikassa; he tulevat marssimaan voittoisasti, ja tulevat hallitsemaan Syyriaa, sekä maailman hallituksia. Tämä ei ole mielikuvitusta. Olen ollut niin paljon heidän joukossaan Euroopassa ja Afrikassa -- olen tutustunut liian seikkaperäisesti heidän näkemyksiinsä ja tuntemuksiinsa Aasiassa, epäilläkseni heidän aikeitaan. He pitävät kukkaron nyörejä hallussaan, ja voivat ottaa miekan käteensä; he voivat tuoda 100 000 miestä taistelukentälle." [106]
Vaikutusvaltainen juutalainen amerikkalainen sionisti Mordecai Manuel Noah lausui vuonna 1837:
"Minun uskomukseni on, että Syyriasta saadaan juutalainen valtio rahalla, ja että oikeaan aikaan me voimme ottaa haltuumme heidän muinaisen valtansa rahalla miekan sijaan." [107]
Orjuutta kannattava (Pro-slavery) Mordecai Manuel Noah lausui vuonna 1844:
"Juutalaiset ovat, tänä päivänä, kaikkein vaikutusvaltaisimpia henkilöitä Turkin kaupankäynnissä sekä raha-asioissa, ja he nauttivat tärkeistä etuoikeuksista, mutta täten heillä ei ole suojelevaa vaikutusvaltaa, ei hyväntahtoista kättä joka olisi ojennettuna heidän avukseen." [108]
Juutalainen Talmud myös opettaa juutalaisia peittämään murhansa valheilla. Juutalaisia opetetaan saamaan se näyttämään että he ikäänkuin tekisivät palveluksen ihmiskunnalle, kun he todellisuudessa murhaavat viattomia ihmisiä.

Ei tunnu olevan sattumaa, että nämä negatiiviset stereotypiat juutalaisesta käyttäytymisestä, jotka ovat yleisiä niillä kansoilla, joiden keskuudessa juutalaiset asuvat suurin joukoin, peilaavat käyttäytymistä jonka juutalaiset ovat oppineet ja jotka he ovat sulauttaneet kulttuuriinsa uskonnollisen kirjallisuutensa kautta. Judaismi luo ja pitää yllä rasismin, sodan, kansanmurhan, eristäytymisen, petoksen, vaurauden, riiston, ihmisuhrien, jne. kulttuuria. Tämä juutalaisten kansanmurha armenialaisia kohtaan antaa hyvän oppitunnin klassisesta ja kulttuurillisesta juutalaisesta rasismista sekä juutalaisesta petoksesta. Se esittelee tämän korkealle kehittyneen juutalaisen kansanmurhan, sodan, julkisen mielipiteen kontrolloinnin taiteen tehdä pahaa samalla kun syyllistetään muita juutalaisten rikoksista.

Krypto-juutalaiset, jotka ovat soluttautuneet sekä Kristinuskoon että Islamiin, loivat ja vaalivat vääriä itsetuhoisia tulkintoja näiden kummankin uskonnon kannattajien joukossa, eivät ainoastaan toivottaakseen tervetulleeksi heidän omaa perikatoaan vaan vaatiakseen sitä. Juutalaiset myös keinotekoisesti loivat taloudellisia vaikeuksia luodakseen ilmaston joka tekisi heille mahdolliseksi lietsoa sotia ja vallankumouksia. He tekivät tämän käyttäen hyväkseen lehdistöä, pankkeja, yliopistoja, työväenliikkeitä, jne. Juutalaiset tarkoituksellisesti loivat taloudellisesti vaikeita olosuhteita ihmisille, ja syyttivät niistä sitten pakanoiden hallituksia, jotta nämä itse parjaisivat omia hallituksiaan ja kaataisivat ne.

Eräs näistä ongelmista joita juutalaiset loivat oli köyhyys. Rothschildit vetivät turkkilaiset syvälle velkaantumiseen ja sitten tarjoutuivat korjaamaan ongelman mikäli turkkilaiset myisivät Palestiinan Rothschildeille -- ja teurastaisivat armenialaiset "amalekialaiset". Theodor Herzl ehdotti:

"Olettaen että hänen majesteettinsa sulttaani tarjoaisi meille Palestiinan, me voisimme vastineeksi säännöstellä koko Turkin raha-asioita."
Tämän sopimuksen molemmat osapuolet näyttivät hyötyneen tästä juutalaisten sionistien haltuunotosta. Turkin sulttaani oli taloudellisessa kriisissä jonka juutalaiset pankkiirit olivat luoneet, aivan kuten Egyptin Khedive Ismail Pasha oli taloudellisessa kriisissä jonka juutalaiset pankkiirit olivat saaneet aikaan, kun Disraeli osti Suezin kanavan osakkeita Rothschildin pankin kanssa toteuttaakseen Mordecai Manuel Noahin suunnitelman tuoda englantilaiset Egyptiin. [110] Lopulta, oli useita syitä miksi sionistit eivät yksinkertaisesti ostaneet Palestiinaa ja lopettaneet Turkin nöyryyttämistä, kuten Herzl oli ehdottanut tässä sionistisessa konferenssissa vuonna 1897, ja jota Rothschildit olivat ehdottaneet jo kauan ennen. [111]

Herzl tiesi että juutalaiset rahoittajat jotka olivat vieneet Turkin valtakunnan taloudelliseen kriisiin olivat halukkaita korjaamaan asiat (lyhyeksi ajaksi) vastineeksi Palestiinasta, ja että sulttaani oli valmis hyväksymään tämän kaupan. Sionistit saivat lisää vaikutusvaltaa sulttaanin hyökkäyksestä armenialaisia kristittyjä vastaan; rikoksista joita sulttaanin lehdistö hyödynsi vahingoittaakseen Turkin valtakuntaa taloudellisesti ja poliittisesti, sekä lietsoakseen sotaa Kristinuskon ja Islamin välille. Vaikka juutalaiset pankkiirit olivat pohjimmiltaan näiden hyökkäysten takana, ne uhkasivat viedä kristillisen maailman turkkilaisia vastaan. Kuten niin usein tapahtuu politiikassa, juutalaiset houkuttelivat sulttaanin tekemään rikoksia, ja käyttivät niitä sitten kiristääkseen sulttaania.

Herzl lupasi että hän voisi korjata sulttaanin julkista kuvaa, sekä estää kristittyjen kostotoimet Turkin valtakuntaa vastaan, kontaktiensa avulla juutalaisessa kontrolloidussa lehdistössä. Herzl lupasi että juutalainen media hautaisi tarinat hyökkäyksistä armenialaisia vastaan, sekä ylistäisi sulttaania ja Turkin valtakuntaa, jos sulttaani suostuisi myymään Palestiinan Rothschildeille.

Vuonna 1902, eräässä artikkelissa joka ilmestyi The American Monthly Review of Reviews -lehdessä (tämän lehden perusti William T. Stead markkinoidakseen Cecil Rhodesin näkemyksiä, joka oli Rothschildien agentti, joka pyrki luomaan pankkiirien johtaman maailmanhallituksen) kerrottiin joistakin ongelmista jotka kohtasivat Turkin valtakuntaa siihen aikaan kun Herzl yritti kiristää sulttaania sekä peitellä armenialaisiin kohdistuneita raakuuksia.


Where the Sultan Failed

Korruptoituneita nämä pashat olivat. Monet olivat lähtöisin vaatimattomista oloista. Heidän syntyperänsä vaihteli samoin kuin heidän valtakuntansa rodut, jota he johtivat mutta eivät hallinneet. He ovat kadonneet. Heillä ei ole seuraajia. Palatsi on ottanut ministeriön paikan. Henkilökohtaiset sihteerit ovat ottaneet pashojen paikan. Suurvisiriaatista oli tullut tyhjä huone, kunnes Said Pasha muuttaa sen. Myöskään tämä ei ole todennäköistä. Abdul Hamid on osoittautunut kykenemättömäksi organisoimaan hallintoa. Hän siirsi armeijan Goltz Pashalle, ja se on tehokas kuten Kreikan sota osoitti. Miehet eivät saa palkkaa, mutta patruunalippaat eivät ole koskaan tyhjiä. Heillä ei ole kenkiä, mutta heidän aseensa ovat käyttökelpoisia. Heillä on vain muutama tai ei lainkaan ambulansseja, mutta tykistölle on hevosia. Laivasto on kadonnut. Mutta siviilihallinnossa kukaan ei ole turvassa. Keisarilliset käskyt lähtevät ylhäältä, alhaalta tai ympäriltä. Salaliiiton pelko, jossa kehenkään ei voi luottaa täyttää tämän valtakunnan vakoilijoilla... romahdus on nyt täysin varma.

Hetken aikaa se kukoisti. Vuonna 1895, kaikki oli Abdul Hamidin käsissä, epäilemättä, kaikkein hienovaraisin järjestelijä (tai: juonija) hänen pitkässä sukupolvien linjassaan, mutta yleisesti ottaen menestyksekäs. Kahdessakymmenessä vuodessa, 1879-1899, imperiumin väestö, siirtomaat mukaan lukien, kasvoi 20 miljoonasta 25 miljoonaan; enemmän kuin vastaavan kokoisessa Länsi-Euroopan valtiossa. Kiinteistöjen arvot nousivat kaikissa Turkin kaupungeissa, 25 prosenttia tai enemmän; 20 vuodessa. Ei ollut yhtäkään turkkilaista kaupunkia, ja minä olen tavannut niiden kaikkien asukkaita, jossa rakentaminen ei olisi edistynyt sinä aikana. Kaikki valittavat veroista ja sorrosta, mutta varallisuusarvot nousivat. Tuonti kasvoi 60 000 000 dollarista 120 000 000 dollariin vuosina 1878-1898, ja vienti 35 000 000 dollarista 68 750 000 dollariin. Tämä tärkein rautatie, Smyrnasta Aidiniin, 318 mailia, kasvatti liikevaihtoaan 140 000 punnasta 354 406 puntaan vuosina 1883-1893, ja menetti myöhemmin osinkonsa (tai: jaettavansa).

Mutta vaikka nämä luvut moninkertaistuivat, hallitus itsessään kulki vararikosta toiseen, saatuaan verotuloja ainoastaan 106 500 000 dollaria keskimäärin vuosina 1892-1895; neljä dollaria per henkilö. Yhdysvalloissa veroja kerättiin keskimäärin 16 dollaria per henkilö vuonna 1890, eikä se heidän mielestään ole liian paljon. Mutta universaalin näkemyksen mukaan, Turkin valtion verotuloja supistavat veronkierto sekä viranomaisten kavallukset. Vanha pashojen hallitus oli sairas. Tämä uusi, pohjautuen suosion kerjäämiseen palatsissa (palace favorities), on pahempi... Nimellinen velka vuonna 1875 oli 1 200 000 000 dollaria. Vuonna 1881 se oli pudonnut 530 000 000 dollariin. Vuonna 1900 se oli 682 000 000 dollaria -- ei suurta kasvua, toisin kuin kansallisilla veloilla on yleensä. Kaikki velka on ulkomaista. Jokainen tutkimus osoittaa kuinka helposti Turkin raha-asiat voitaisiin ratkaista. Joka viikko se havaitsee itsensä kykenemöättömäksi selviytyä maksuista.

ARMENIALAISTEN KANSANMURHA JA SEN SYY

Sulttaanin politiikka viisi vuotta sitten oli, täten, suuresti vähentänyt eurooppalaisten sekaantumista Turkin asioihin, sekä suuresti lisännyt imperiaalista valtaa, ilman että olisi turvannut vakaan budjetin tai tehokkaan hallinnon. Mikään ei ole, kenties, niin vaarallista valtion asioissa kuin rajoittamaton valta irrallaan koneistosta joka antaa varmuutta verotukseen tai viranomaisten komentoketjuun. Sellainen vauraus kuin oli tullut, ei ulottunut muslimeihin. Muslimien uskontunnustuksessa ja luonteessa on sellaista että heihin tehoaa vain sota ja valta. Kreikkalaiset ja armenialaiset olivat aina pitäneet huolta Turkin valtion rahakirstusta. Jos turkkilainen omistaa maata, joku kristitty pitää huolta sen vuokraamisesta. Jos hänellä on liikeyritys, kristitty kirjanpitäjä hoitaa sitä. Jos hän omistaa kaivoksen tai tehtaan, kristitty insinööri tai kirjanpitäjä hoitaa ja manipuloi hänen tilejään. Sellainen vauraus kuin oli Abdul Hamidin 20-vuotta kestäneen hallituskauden aikana, valui kristityille. Kaikissa kaupungeissa joissa joukkomurhia tapahtui, ne olivat kristittyjen ja armenialaisten kortteleita joiden arvo oli noussut. Armenialaisten kylät vaurastuivat, heidän ostaessaan maata ja vuokratessaan sitä. Armenialaisten ylläpitämät pankit myönsivät lainaa. Läntiset teollisuustuotteet, jotka tuhosivat paikallista käsityö-teollisuutta, olivat kaikki armenialaisten käsissä. Taloudellinen kuilu ja jännite jonka sai aikaan vaurauden, koulutuksen ja poliittisen vallan epätasainen jakautuminen pienelle kristittyjen ryhmälle oli tuhoisa lisä hallitsevan luokan ylpeydelle, ja se sai aikaan fanaattisuutta muslimeissa, jonka muslimien renessanssi sytytti. Hallinnollisten määräysten, tai jopa hallituksen vihjailujen, täytyi koskettaa ainoastaan näitä räjähtäviä olosuhteita luodakseen armenialaisten teurastuksen.

Ei ole minun tarkoitukseni astua sisään heidän historiaansa. Kiistämällä kaiken, sulttaani onnistuneesti esti eurooppalaisten väliintulon tai rangaistuksen joka oli tulossa. Mutta valtion suuret rikokset tuovat oman heltymättömän rangaistuksensa. Viiden vuoden ajan, näiden joukkomurhien jälkeen, sulttaani silminnähtävästi menetti maaperänsä (tai: tukensa). Niin kauhea kuin verilöyly onkin, yhteisöt palautuvat ennalleen, jos järjestys palautetaan. Armenian tasangolla tätä ei koskaan tapahtunut. Kaikkialla valtakunnassa rutto lähti etenemään. Menetykset villan tuotannossa raunioittivat kaakkoisen Turkin, ja arvioidaan että Mustanmeren ja Persianlahden välillä on noin 40 000 000 lammasta. Silkkiteollisuuden romahtaminen romahdutti pohjois-Syyrian, ja vei Beirutin kerjäläiseksi. Pääkaupunki ei ole koskaan toipunut järkytyksestä jonka verilöyly aiheutti sen liike-elämälle. Sota Kreikkaa vastaan tuhosi Levantin rannikon talouden. Kreikan vallankumouksesta Bulgarian itsenäistymiseen, 1828-1878, Turkin valtakunnan hajoamisen myötä ilmaantui yhteisöjä jotka olivat kykeneviä itsehallintoon. Jopa Algeria, Tunisia ja Egypti, jotka olivat joutuneet ulkomaiden hallinnan alla, eivät tehneet niin ennenkuin erillinen, vaikkakin tyrannimainen autonomia oli saavutettu. Palattaessa takaisin muslimien ahdinkoon, mitään tämän kaltaista ei ollut ilmaantunut tässä valtakunnassa kahteenkymmeneen vuoteen. Turkissa, keskushallinnossa ei ole tapahtunut parannusta, eivätkä provinssit kykene itsehallintoon. Ilman jompaa kumpaa vaihtoehtoa, valtakunta uppoaa vaikeuksien suohon, jonka rodulliset ja fyysiset ongelmat ovat luoneet. Hetken ajan näitä sekä kaikkia reformeja pidettiin esillä. Makedonia autonomia, Armenian suojelu, tasavero (tai: kaikkia koskeva verotus), parannettu hallinto -- kaikki nämä vuoden 1878 Berliinin sopimuksessa annetut lupaukset jäivät toteutumatta, ilman Euroopan tai Turkin valtakunnan aloitteita, joita molempia hallitsee tapahtumien liikevoima, yleinen sodan pelko, sekä Abdul Hamidin hallinnon vehkeily.

Mutta materiaalinen vauraus, lisääntyvä kaupankäynti, kasvava väestö, koulut, museot, elpynyt islamilaisuus eivät korvaa kunnollisen hallinnon tai rehellisen hallitsijan puutetta, ja kaikki tämän hallinnon hedelmät lakaistiin maton alle kun sulttaania juhlittiin. Sen aijaan, kun romahdus tulee, valtatekijät yksi kerrallaan, todistavat valtakunnan heikkoudesta, ongelmista jotka viivästyneinä ilmaantuvat, kun luotonantajat metsästävät vähempiarvoisia eläimiä katastrofin päivinä. [113]

Suomentajan kommentti: Tämä artikkeli julkaistiin yli sata vuotta sitten, mutta sillä on selvät yhtymäkohdat tämän päivän tapahtumiin. Abdul Hamid vastaa tämän päivän kukistumassa olevia tai kukistettuja hallitsijoita (Zine ben Ali, Hosni Mubarak, Muammar Gaddafi, Bashar al Assad, jne.) Lähi-idässä, ja samat sionistiset voimat haluavat korvata heidät 'sopivimmilla' hallitsijoilla. Näin tapahtui myös 1980-luvun lopulla Itä-Euroopassa. Lauseet "hetken aikaa se kukoisti", "hallitus oli sairas", "valtakunta uppoaa vaikeuksien suohon" sopivat myös entiseen DDR:ään, Puolaan, Czechoslovakiaan, Neuvostoliittoon... Ja samat sionistiset voimat olivat myös näiden valtioiden romahduksen takana.

Teurastamalla armenialaiset, jotka johtivat Turkin valtakuntaa, juutalaiset varmistivat imperiumin tuhon. Teurastamalla valtakunnan älymystön he estivät kaikki mahdolliset 'vastavallankumoukset'. Juutalaiset bolshevikit käyttivät tätä samaa verenhimoista taktiikkaa bolshevikkisessa vallankumouksessa tuhotakseen venäläiset, sekä varmistaakseen juutalaisten vallan tässä maassa venäläisen älymystön joukkomurhan avulla. Johtavat juutalaiset pyrkivät heikentämään "vastavallankumouksellisten" voimien geenivarastoa, tarkoittaen goyimeja. Tämän kommunistisen "maailmanvallankumouksen" oli tarkoitus olla juutalaisten koko maailmaa koskeva haltuunotto, jota seuraisi "pakanoiden parhaimmiston" teurastaminen, jota seuraisi kaikkien pakanoiden teurastaminen, kuten juutalaisessa mytologiassa on profetoitu.

Sionistisen kongressin ensimmäinen toimenpide vuonna 1897 oli hyväksyä päätöslauselma kiittää Turkin sulttaania, joka, juutalaisten ja krypto-juutalaisten ylytyksestä suoritti julmuuksia armenialaisia kohtaan. Krypto-juutalaiset olivat liikkeelle paneva voima sulttaanin julmuuksien takana armenialaisia kristittyjä kohtaan. Juutalaiset pankkiirit, sekä krypto-juutalaiset pankkiirit jotka teeskentelivät olevansa kreikkalaisia ja armenialaisia kristittyjä, sekä kreikkalaiset ja armenialaiset kristityt jotka olivat myyneet kansansa juutalaisille pankkiireille kansallisen itsenäisyyden toivossa, hoitivat sulttaanin tilejä ja veivät hänet konkurssiin, samalla kun heistä itsestään tuli äärimmäisen varakkaita Turkin valtakunnan kustannuksella. Juutalaiset levottomuuksia lietsovat agentit jotka kuiskailivat tarinoita kristittyjen juonista anastaa valtakunta itselleen ajoi sulttaanin tuhoisan vainoharhaisuuden valtaan.

Juutalaiset saivat sulttaanin uskomaan että armenialaiset vallankumoukselliset toimivat yhdessä kristittyjen lähetystyöntekijöiden kanssa ottaakseen valtakunnan itselleen. Juutalaiset saivat sulttaanin kristittyjä vastaan ja lietsoivat häntä väkivaltaisuuksiin joita juutalaiset sitten hyödynsivät yllyttäessään kristittyjä ja muslimeja toistensa kimppuun, sekä lietsoessaan Balkanin sotia, Ensimmäistä maailmansotaa, sekä Turkin, Venäjän ja Itävalta-Unkarin valtakuntien tuhoa.

Juutalaiset yllyttivät sulttaanin kostotoimiin viattomia armenialaisia kristittyjä kohtaan, syyttäen heitä juutalaisten varkauksista ja vallankumous-suunnitelmista, sekä johtaen huomion pois näistä rikollisista juutalaisista. Poliittisten sionistien halu rahoittaa ja unohtaa -- lehdistönsä avulla -- juutalais-turkkilaiset väkivaltaisuudet oli lähtöisin Henri de Saint-Simonilta ja Auguste Comtelta -- filosofeilta jotka olivat suosittuja juutalaisen älymystön keskuudessa, erityisesti Salonikassa, Pariisissa ja Wienissä, jossa juutalaisten hallinnoimat 'nuorturkkilaisten' ja vapaamuurarien looshit olivat voimakkaimmillaan, ja julkaisivat sanomalehtiä sekä muuta rappeuttavaa propagandaa vallankumouksellisten juutalaisten toimesta joihin kuuluivat Vladimir Jabotinsky ja Alexander Israel Lazarevich Helphand ("Parvus").


Takaisin