The Jewish Genocide of Armenian Christians

JUUTALAISTEN TOIMEENPANEMA ARMENIALAISTEN KRISTITTYJEN KANSANMURHA

Christopher Jon Bjerknes

Suomentanut: Pasi Toivonen


LUKU 1: Vuoden 1915 kansanmurhaa edeltävä aika

1.4c -- Hetzlistä Malcolmiin, sionistit pettävät armenialaiset


Thomas R. Bransten kirjoitti David ben-Gurionin muistelmissa:

"Ei mikään messias, vaan 1800-luvun positivismi yhdistettynä Raamatun lupauksiin juutalaisten historiallisesta paikasta Israelin maassa innosti heidän massiivista paluumuuttoaan."
Armenialaiset ovat yksi kaikkein varhaisimpien kristittyjen tyhmä -- kristittyjä jotka eräät juutalaiset ovat jo pitkään pyrkineet tuhoamaan. Armenialaiset olivat riittävän tyhmiä rahoittaakseen tätä sionistien uhkayritystä Palestiinassa, ja he julkisesti kannattivat Balfourin julistusta toivoen että se suojelisi heitä turkkilaisilta ja johtaisi lopulta itsenäisen Armenian valtion muodostamiseen, ymmärtämättä että nuorturkkilaiset olivat teurastamassa armenialaisia krypto-juutalaisten johtonsa innoittamana. Äärettömän varakkaat armenialaiset johtajat olivat sionististen juutalaisten korruptoimia ja he pettivät armenialaiset heidän kuolemaansa.

Theodor Herzl teki pahat aikeensa selviksi päiväkirjoissaan. Herzlin petos paljastettiin Ensyclopædia Britannican yhdennessätoista painoksessa otsikon "Zionism" alla. Nämä sionistit olivat tehneet sopimuksen (cut a deal) sulttaanin kanssa Newlinskyn kautta käyttääkseen vaikutusvaltaansa mediassa kontrolloidakseen julkista mielipidettä koskien turkkilaisten julmuuksia armenialaisia kohtaan juutalaisten suojeluksessa 1800-luvulla.

"Kaikkein rohkaisevin piirre Tri. Herzlin suunnitelmassa oli, että Turkin sulttaani näytti kannattavan sitä. Motiivia hänen sympatialleen ei ole täten tehty tunnetuksi. Nämä armenialaisten teurastukset olivat saaneet koko Euroopan häntä vastaan, ja hetken aikaa Ottomaanien valtakunta oli lähellä tuhoutumistaan. Tri. Herzlin suunnitelma antoi hänelle, kuten hän kuvitteli, keinot hankkia voimakkaita ystäviä. Erään salaisen emissaarin, Chevalier de Newlinskyn, kautta, jonka hän lähetti Lontooseen vuonna 1896, hän tarjoutui esittelemään juutalaisille kartan Palestiinasta edellyttäen että he käyttäisivät vaikutusvaltaansa lehdistössä ja muualla ratkaistakseen Armenian kysymyksen laatimiensa suuntaviivojen mukaan. Englannin juutalaiset eivät suostuneet tähän ehdotukseen, ja he kieltäytyivät käsittelemästä millään tavalla armenialaisiin kohdistuneita vainoja. Kun saman vuoden heinäkuussa, Tri. Herzl saapui Lontooseen, tämä Maccabean Society tietämättömänä (tai: välinpitämättömänä) neuvotteluista sulttaanin kanssa ei suostunut tukemaan tätä suunnitelmaa. Kuitenkin, se varmisti suuren julkisen tuen kaikkialla Euroopassa, ja vuonna 1910 yli 300 000 juutalaista kannatti sionismia jakaantuneena tuhanteen piirikuntaan. Englantilaisia jäseniä sillä on noin 15 000. [***] Modernia sionismia pitää elinvoimaisena sen virheelliset lupaukset. Se pohjautuu ajatukselle että antisemitismi ei ole voitettavissa ja koko tämä liike on keinotekoinen. Uskonnollisen suvaitsevaisuuden ja lakien naturalisaation vaikutusvallan alla, kansat päivittäin menettävät yhä enemmän rodullisia ominaispiirteitään. Tuleva kansallisuus tulee olemaan pohjimmiltaan koulutukseen ja talouteen liittyvä, eivätkä juutalaiset ole poikkeus. Antisemitismin hävitessä, juutalainen nationalismi tulee katoamaan. Jos juutalaiset katoavat sen mukana, syynä on ainoastaan se, että heidän uskonnollinen missionsa maailmassa on loppuun suoritettu, tai että he ovat osoittautuneet arvottomiksi sen suhteen."
Marwan R. Buheiry tutki näitä asioita, ja paljasti Herzlin petoksen artikkelissa nimeltä "Theodor Herzl and the Armenian Question", Journal of Palestine Studies, Vol. 7, Number 1, (Autumm 1977), s. 75-97. Kuten Buheiry osoittaa, Britannian lehdistössä oli hyvin vaikutusvaltaisia juutalaisia jotka kannattivat Herzlin suunnitelmia, mukaanlukien Lucien Wolff.

James Aratoon Malcolm oli hyvin vaikutusvaltainen sionisti Englannissa, väitteen mukaan persialais-armenialainen -- vaikkakin luultavasti krypto-juutalainen, joka auttoi juutalaisia sionisteja tämän sionistisen juutalaisen (Frankist-Zionist-Jewish) petturin, korkeimman oikeuden tuomarin, Louis Dembitz Brandeisin, kautta, vetämään Amerikka mukaan Ensimmäiseen maailmansotaan englantilaisten ja sionistien rintamaan. Malcolm oli petollinen amerikkalaisia kohtaan, kuten myös armenialaisia kohtaan, jotka sionistiset juutalaiset pettivät. Malcolm julkaisi lukuisia kirjeitä ja artikkeleita The London Times -lehdessä elämänsä aikana joissa voimakkaasti puolustettiin sionismia, mutta mainittiin tuskin lainkaan armenialaisten ahdinkoa krypto-juutalaisten bolshevikkien käsissä.

Poliittisen sionismin johtaja Samuel Landman toistuvasti vahvisti tämän tosiasian, että sionistiset juutalaiset olivat käyttäneet presidentti Woodrow Wilsonia tuodakseen Amerikan sotaan Ympärysvaltojen puolelle palkkioksi Englannille Balfourin julistuksesta. Jos Saksa olisi voittanut sodan, sionistit olisivat saaneet Palestiinan maksuna siitä että juutalaiset pankkiirit olivat rahoittaneet sotaa; jos Englanti voittaa sodan, sionistit silti saisivat Palestiinan vastineeksi siitä että olivat tuoneet Amerikan sotaan englantilaisten puolelle. [117] Sionistiset juutalaiset eivät tunteneet lojaalisuutta Turkkia, Venäjää, Englantia, Saksaa tai Amerikkaa kohtaan. Heidän ainoa uskollisuutensa kohdistui juutalaiseen heimoon. Itse asiassa, monet juutalaiset iloitsivat tästä tuhoisasta sodasta, jonka monet juutalaiset toivoivat heikentävän Eurooppaa ja jättävän sen kypsäksi juutalaiselle bolshevistiselle vallankumoukselle.

Samuel Landman kirjoitti vuonna 1936:

Vuoden 1916 kriittisten päivien, sekä Venäjän tuhon häämöttäessä, juutalaiset, kokonaisuudessaan, olivat tsaarin hallintoa vastaan ja toivoivat etä Saksa, jos he voittaisivat sodan, antaisi heille Palestiinan tietyissä olosuhteissa. Vaikutusvaltaiset juutalaiset yrittivät useaan otteeseen tuoda Amerikan sotaan Ympärysvaltojen puolelle kuitenkaan onnistumatta siinä. James A. Malcolm, joka oli jo tietoinen Saksan ennen sotaa tekemistä ponnisteluista varmistaa jalansija Palestiinassa sionististen juutalaisten kautta, sekä Washingtonin ja New Yorkin lobbareiden kautta, tiesi että Woodrow Wilson tekisi aloitteen ja vakuuttaisi ennen kaikkea Sir Mark Sykesin, sotaministeriön sihteerin (Under-Secretary to the War Cabinet), sekä tämän jälkeen Monsieur Georges Picotin, Lontoon Ranskan lähettilään, että paras ja kenties ainoa keino (mikä osoittautui sellaiseksi) saada USA:n presidentti liittymään sotaan olisi varmistaa sionististen juutalaisten yhteistyö lupaamalla heille Palestiina, ja mobilisoimalla täten sionististen juutalaisten odottamattoman suuret voimat Amerikassa ja muualla kannattamaan Ympärysvaltoja quid pro quo (maksaa samalla mitalla) -sopimuksen perusteella. Täten, kuten tullaan näkemään, sionistit ovat toteuttaneet oman osansa ja suuresti auttoivat tuomaan Amerikan sotaan. Tämä Balfourin julistus ei ollut mitään muuta kuin julkinen vahvistus tälle välttämättömän salaiselle 'herrasmiesten' sopimukselle vuodelta 1916, joka solmittiin aiemmin arabien, sekä brittien, amerikkalaisten, ranskalaisten ja muiden Ympärysvaltojen tiedon, suostumuksen ja/tai hyväksynnän kautta, eikä pelkästään Ison Britannian altruistisen ja romanttisen eleen pohjalta, kuten tietyt ihmiset anteeksiannettavan tietämättömyyden pohjalta tai anteeksiantamattoman pahantahtoisesti tulkitsevat asian.

Sir Mark Sykes oli sotaministeriön sihteeri joka oli erityisesti keskittynyt Lähi-idän asioihin, ja vaikka samaan aikaan sionistinen liike ei ollut hänelle juurikaan tuttum ja vaikka hän oli tietämätön sen johtajien olemassaolosta, hänellä oli vainua vastata Hra. Malcolmin julistamiin väitteisiin tämän juutalaisen liikkeen voimasta ja tärkeydestä, huolimatta siitä tosiasiasta että monet vauraat ja huomattavat kansainväliset tai puoliksi ympäröivään yhteiskuntaan sulautuneet juutalaiset Euroopassa ja Amerikassa vastustivat sitä (sionistista liikettä) avoimesti tai peitellysti, tai suhtautuivat siihen välinpitämättömästi. M.M. Picot ja Goût olivat myös vastaanottavaisia.

Eräs mielenkiintoinen selostus neuvotteluista joita Lontoossa ja Pariisissa käytiin, sekä sen jälkeen tapahtunut kehitys, oli jo ilmestynyt juutalaisessa lehdistössä, eikä sitä tarvitse toistaa yksityiskohtaisesti, paitsi muistuttaaksemme että välittömästi tämän 'herrasmiesten sopimuksen' jälkeen joka solmittiin Mark Sykesin ja sionisti-johtajien välillä -- jonka sotaministeriö valtuutti -- luotiin kaapeliyhteydet (cable facilities) sotaministeriön, ulkoministeriön (Foreign Office), Britannian suurlähetystöjen, jne. välille jotta voitaisiin kertoa iloisista uutisista heidän ystävilleen sekä organisaatioilleen Amerikassa ja muualla, ja virallisten sekä julkisten mielipiteiden vaihto, kuten USA:n lehdistö sitä heijasti heijasti heidän kannattaessaan maan liittymistä sotaan, oli yhtä ilahduttavaa kuten se oli hämmästyttävän nopeaa. [***] Saksassa, sopimuksen arvo Ympärysvalloille ymmärrettiin oikein, ja se pantiin huolellisesti merkille. Muistelmissaan Wickham Steed, luvussa jossa kerrotaan sionistien tuen merkityksestä USA:ssa koskien Ympärysvaltojen asiaa, kertoo että Kenraali Ludendorffin väitetään sanoneen sodan jälkeen: "Balfourin sopimus oli nerokkain asia jonka Ympärysvallat olivat saaneet aikaan propagandassa, ja hän toivoi että Saksa olisi keksinyt sen ensin." Itse asiassa, Ludendorff sanoi tämän Sir Alfred Mondille (myöhemmin Lord Melchett) pian sodan jälkeen. Se tosiasia että juutalaiset auttoivat viemään USA:n mukaan sotaan Ympärysvaltojen puolelle on jäänyt kaivelemaan saksalaisten -- erityisesti natsien -- mieltä, ja se edesauttoi heidän nousuaan." [118]

Nämä sionistit vakuuttivat, että heidän vaikutusvaltansa USA:n hallituksen ylimmällä taholla korruption kautta merkitsee paljon. Tiedetään hyvin että, palvellessaan Princetonin Yliopiston presidenttinä, Woodrow Wilsonilla oli suhde erääseen naimisissa olevaan naiseen, joka tunnetaan nimellä 'Mrs. Peck' (Mary Allen Peck, eli Mary Allen Hulbert). Peck erosi miehestään, meni uudestaan naimisiin, ja myös hänen toinen avioliittonsa hajosi. Neiti Peck Palkkasi Louis Marshallin työtoverin (lakimies) Samuel Untermyerin (sionistinen patruuna, yhdessä Brandeisin kanssa joka oli Rothschildin partisaani pankkeja koskevissa tutkimuksissa, korruptoitunut sodasta hyötyjä, Fordin anteeksipyynnön (tai: puolustuspuheen) toinen kirjoittaja, sekä myöhemin saksalaisten tuotteiden kansainvälisen boikotin pääorganisoija vuonna 1933) vetääkseen Presidentti Wilsonin oikeuteen lupauksen rikkomisesta. Hän väitti että Wilson oli luvannut mennä hänen kanssaan naimisiin kun Wilsonin oma vaimo olisi kuollut.

Rouva Peck tarjosi Wilsonin rakkauskirjeitä todistaakseen väitteensä; mutta Wilson ei avioitunut rouva Peckin kanssa kun hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli, mutta hän sen sijaan meni naimisiin rouva Edith Bolling Galtin kanssa. Rouva Peck vaati presidentiltä 75 000 dollarin korvausta lupauksen rikkomisesta (noin 200 000 euroa nykyrahassa). Wilsonilla ei ollut tällaisia rahoja. Jos nämä kirjeet olisivat tulleet julkisuuteen, ne olisivat voineet tuhota Wilsonin poliittisen uran.

Samuel Untermyer maksoi neiti Peckille 65 000 dollaria tämän sionistisen pankkiirin ja monimiljonäärin Bernard Baruchin kautta, josta tuli Sotateollisuuden lautakunnan puhemies (Chairman of the War Industries Board) Wilsonin alaisuudessa, ja hän oli huonomaineinen sodalla voittoa tekevä henkilö; Baruch julisti, että hänellä oli enemmän valtaa sodan aikana kuin kellään toisella ihmisellä. [123] Tämä juutalainen johto USA:ssa sai valtavasti taloudellista hyötyä Ensimmäisestä maailmansodasta, eivätkä he epäröineet uhrata amerikkalaisia tehdäkseen voittoa. The New York Times raportoi 25.8.1917 etusivulla:


Amerikkalainen johtokunta tekee ostoksia Ympärysvalloille

Eurooppalaiset liittolaiset ovat nostaneet hintoja kilpailevilla sopimuksilla -- lisää lainaa

Washington, Aug. 24. -- Virallinen ilmoitus annettiin tänään, että USA:n, Ison Britannian, Ranskan ja Venäjän hallitusten kesken oli tehty sopimus jonka myötä kaikista hankinnoista tässä maassa Ympärysvaltojen hallituksia varten päättäisi komissio jossa on mukana Bernard M. Baruch, Robert S. Lovett, sekä Robert S. Brookings. Tämä ilmoitus seurasi kokouksia joissa olivat mukana valtiovarainministeri, Lord Northcliffe, Ison Britannian erityisedustaja, sekä Venäjän lähettiläs Bakhmeteff. Tämä sopimus edellyttää, että tästä lähtien kaikki hankinnat laitetaan tämän hallituksen sekä asiaa koskevien Ympärysvaltojen hallitusten vastuulle.

Ymmärretään, että Italia hyväksyy tämän sopimuksen.

Niin nopeasti kuin on käytännössä mahdollista, muut Akselivaltoja vastaan sotaa käyvät maat tuodaan tämän sopimuksen piiriin. Tällä hankinta-komissiolla tulee olemaan päämaja Washingtonissa, ja se tulee hyötymään kaikista organisoiduista laitoksista jotka ovat jo nyt toiminnassa sodan saattamiseksi loppuun. Tämä Sotateollisuus-lautakunta on ollut vastuussa valtavista osto-projekteista sen lyhyen ajan kun se on ollut toiminnassa. Sen jäsenet ovat läheisesti tekemisissä kaikenlaisten bisnes-olosuhteiden jokaisessa vaiheessa jotka liittyvät amuksien ja sotatarvikkeiden hankintaan. He ovat toimineet Presidentti Wilsonin keskeytymättömässä alaisuudessa sekä yhteistyössä.

Tämä toimenpide joka on otettu hankinta-komission muodostamiseksi joka ottaa vastuun kaikesta Ympärysvaltojen tarvitsemista ostoksista on osoittautunut tarpeelliseksi markkinoiden jatkuvien haittojen (tai: epävarmuustekijöiden) vuoksi jotka liittyvät lukuisiin henkintoihin kilpailukykyisistä ostoksista joissa ostajina ovat monet edustajat erilaisista toisiaan vastaan sotaa käyvistä (belligerent) maakunnista Yhdysvalloissa.

Eräs kaikkein suurimmista vaikeuksista joita tässä linjassa esiintyi tuli ilmi viimeisten kymmenen päivän aikana, kun saatiin selville että Ranska osti hyvin suuria määriä kuparia hinnalla joka ylitti huomattavasti sen mitä USA olisi todennäköisesti joutunut maksamaan kupari-syndikaatin kanssa solmittujen olemassa olevien sopimusten nojalla. Samanlaisia esimerkkejä tuli myös ilmi ostettaessa vehnää ja lihaa. Joissakin tapauksissa saatiin selville, että Ympärysvaltojen agentit olivat ostaneet läntiset markkinat tyhjiksi kuukausia ennen amerikkalaisia ostajia, ja heillä oli suuria määriä tavaraa varastoituna odottamassa suosiollisia kuljetus-olosuhteita, samalla kun hinnat nousivat seurauksena joidenkin tuotteiden yhä huonommasta saatavuudesta.

Tämä komissio aloittaa työnsä kerralla. Kaikki ohjelmat sotatarvikkeiden hankkimiseksi suunnitellaan ennen sitä, ja ne suoritetaan sen ohjauksessa.

Tämän päivän konferensseissa päätettiin, että hallitukselta Ympärysvalloille myönnettävä kuukausittainen ennakkomaksu alistettaisiin lopulliseen materiaaliseen lisäykseen (would be subject to a material increase in totals). Tämä Italian kampanja vaatii suurempaa lainaa, ja muut avustukset (tai: määrärahat) tulevat täten olemaan suurempia. Kuukausittainen laina tulee täten nousemaan 600 000 000 dollariin. tämä raha tullaan suurimmaksi osaksi käyttämään tässä maassa sotatarvikkeiden ostoon Ympärysvalloille tämän vuoden hankinta-komission ohjauksessa.

Brandeisista tuli ensimmäinen juutalainen Korkeimman oikeuden tuomari Yhdysvalloissa, mutta ei ensimmäinen joka oli asetettu ehdolle. Untermyer oli hyvin aktiivinen Brandeisin ehdolle asettamisessa sekä myöhemmässä nimittämisessä. Pitäisi huomauttaa, että Brandeisilla ja Untermyerillä oli huono maine, ja että Brandeisin ehdolle asettaminen oli skandaali, ja että monet sanomalehdet, senaattorit, entinen presidentti Taft, jne. vastustivat sitä jyrkästi. [124] Brandeis ja Untermyer toimivat yhdessä turvatakseen amerikkalaisten pankkien intressit Rothschildin perheelle. Sekä Brandeis että Untermyer (sekä Untermyerin työtoveri Louis Marshall) olivat pahamaineisia 'ammattikelmejä'. [125] Monet entiset hallituksen viranomaiset sekä useat aktiiviset viranomaiset tässä hallituksessa pyrkivät estämään Brandeisin nimityksen Korkeimpaan oikeuteen, ja häntä vastaan käytiin massiivista kampanjaa pelosta että hänet saatettaisiin nimittää; tarina joka kerrottiin New York Times -lehdessä monen kuukauden aikana.

Louis Dembitz Brandeis oli frankistinen juutalainen. Frankistiset juutalaiset olivat sitoutuneita pakanoiden yhteiskunnan tuhoamiseen. He tarkoituksellisesti kaivoivat tiensä vallan kahvaan alistaakseen pakanoiden uskonnot sekä hallitukset, ja viedäkseen heidät sotaan, velkaantumiseen, vallankumoukseen ja tuhoon. Brandeis vei Amerikan Ensimmäiseen maailmansotaan korvaukseksi Englannille Balfourin sopimuksesta kiristämällä Woodrow Wilsonia rakkauskirjeillä joita Wilson oli kirjoittanut rouva Peckille. Brandeis ja hänen johtavat juutalaiset ystävänsä perustivat Rothschildin pankkijärjestelmän Amerikkaan, joka johti suuriin pulavuosiin. Brandeis tunnettiin kaikkein petollisimpana lakimiehenä Amerikassa. Hänen nimityksensä USA:n Korkeimpaan oikeuteen oli kaikkein häpeällisin tapahtuma tämän oikeuslaitoksen historiassa. Kuten kaikki frankistiset juutalaiset, Brandeis palkitsi pakanoiden anteliaisuuden petoksella. Arthur Hertzberg selvitteli Brandeisin frankistisia juuria:

"Pinnalta katsottuna, Brandeis oli outo johtaja sionisteille. Syntynyt Louisvillessa, Kentuckyssa, vuonna 1856, hiljattain Böömistä muuttaneille vanhemmille, jotka eivät olleet järin kiinnostuneita juutalaisesta elämäntavasta, Brandeisilla oli loistava ura Harvardin oikeustieteen laitoksessa, ja 1880-luvun loppuun mennessä hänestä oli tullut menestyksekäs lakimies Bostonissa. Totta, monet hänen ensimmäisistä asiakkaistaan olivat 'Saksan juutalaisia' joiden sosiaaliseen verkostoon hän oli väistämättä kuulunut, mutta hän eli juutalaisen yhteisön ulkoreunalla. On jonkin verran muistiinpanoja että hänen perheensä alkuperä olisi Prahassa, ympyröissä jotka olivat yhä uskollisia Jacob Frankin muistolle; tälle väärälle messiaalle joka ilmestyi Puolassa 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Hänen äitinsä vastusti voimakkaasti juutalaisia perinteitä. Varhaisimpina Bostonin vuosinaan, hänen nimensä esiintyi ainakin kerran unitaari-kirkon (First Unitarian Church) tukijoiden listalla. Toisaalta, varhaisimpina vuosinaan hän sai paljon vaikutteita sedältään, Louis Dembitziltä (jonka sukunimen hän adoptoi omaksi keskimmäiseksi nimekseen), joka oli oppinut ortodoksi-juutalainen." [126]
Jos Untermyer ja Brandeis eivät olisi kiristäneet Wilsonia, Brandeisia, joka oli niin laajalti vihattu ja jolla oli niin huono maine, ei olisi nimitetty Korkeimpaan oikeuteen. Nicholas Murray Butler kirjoitti vuonna 1936:
"Kun 28.1.1916, Presidentti Wilson nimitti Louis D. Brandeisin Bostonista USA:n Korkeimpaan oikeuteen, nimitystä kohtaan esiintyi kiivasta kritiikkiä ja vastustusta." [127]
Theodor Herzlin sihteeri Lontoossa, Jacob Judah Aaron de Haas oli houkutellut Brandeisin rasistiseen sionismiin, ja Brandeisilla oli etuoikeus oppia sionismin salaisuudet, ja Korkeimman oikeuden tuomarina hän oli voimakas ja hyvin asioista perillä oleva sionistisen politiikan äänitorvi ja instrumentti Yhdysvalloissa. De Haas säilytti vahvan vaikutusvallan Brandeisiin, ja Brandeis kontrolloi Wilsonia. Sionistit käyttivät valtaansa Woodrow Wilsoniin viedäkseen Amerikan Ensimmäiseen maailmansotaan Britannian puolelle palkkioksi Balfourin julistuksesta.


Takaisin