The Jewish Genocide of Armenian Christians

JUUTALAISTEN TOIMEENPANEMA ARMENIALAISTEN KRISTITTYJEN KANSANMURHA

Christopher Jon Bjerknes

Suomentanut: Pasi Toivonen


LUKU 1: Vuoden 1915 kansanmurhaa edeltävä aika

1.4f -- Hetzlistä Malcolmiin, sionistit pettävät armenialaiset


Amery oli johtava voima pyrkiessään syrjäyttämään Chamberlainin hallituksen ja nostaessaan pitkäaikaisen sionistin Winston Churchillin pääministeriksi. Leopold Ameryn poika John, ulkonaisesti antisemitisti ja fasisti -- kuten niin monet krypto-juutalaiset sionistit sinä ajanjaksona -- petti Englannin ja auttoi sionistisia natseja ajamaan Euroopan juutalaiset kohti Palestiinaa. Hänet hirtettiin petoksesta sodan jälkeen. Aikakautensa tyypillisenä sionisti-johtajana, Leopold Amery, yhdessä Chaim Weizmannin kanssa, myös auttoi pettämään, hänen omien laskelmiensa mukaan, miljoona Unkarin juutalaista kuolemaansa.

Benjamin Harrison Freedman kirjoitti tästä petollisesta persialais-armenialaisesta (krypto-juutalaisesta) James A Malcolmista.

Hra. James A Malcolm oli Oxfordissa koulutuksensa saanut armenialainen, joka oli nimitetty ottamaas vastuu armenialaisten eduista sodan aikana ja sen jälkeen. Virallisessa asemassaan Britannian hallituksen neuvonantajana itäisissä kysymyksissä... hän oli jatkuvasti yhteydessä ulkoministeriöön, sotaministeriöön, sekä Ranskan ja muiden Ympärysvaltojen suurlähetystöihin, ja hän teki lukuisia vierailuja Pariisiin neuvotellakseen työtoveriensa sekä johtavien ranskalaisten viranomaisten kanssa.

Hän oli intohimoisesti omistautunut Ympärysvaltojen voitolle. Ollessaan Lontoossa aikana jolloin saksalaiset pommittivat kaupunkia vuonna 1944, hän valmisteli alla olevaa selontekoa joka puhuu puolestaan. Hra. Malcolm pelkäsi että hän ei jäisi henkiin, ja hän kirjoitti seuraavanlaisen kirjeen jonka hän talletti British Museumiin jälkipolvia varten. Siitä on tullut eräs kaikkein tärkeimmistä dokumenteista joka selittää kuinka Yhdysvallat vietiin Ensimmäiseen maailmansotaan.

"Erään vierailuni aikana sotaministeriön toimistoon loppukesällä 1916 minä löysin Mark Sykesin vähemmän eloisana kuin tavallisesti. Minä kysyin, että mikä häntä vaivasi... Hän puhui sotilaallisesta pattitilanteesta Ranskassa, sukellusvene-hyökkäysten lisääntymisestä, epätyydyttävästä tilanteesta Venäjällä, sekä yleisestä toivottomuudesta. Kabinetti odotti epätoivoisesti Yhdysvaltain väliintuloa."

"Hän oli ajatellut USA:n huomattavan vaikutusvallan värväämistä puolelleen, mutta hän oli ollut kykenemätön toimimaan näin."

"Raportit Amerikasta paljastivat hyvin saksalaismyönteisen trendin varakkaiden amerikkalaisten juutalaisten pankkiirien joukossa, jotka olivat lähes kaikki lähtöisin Saksasta, sekä juutalaisten journalistien joukossa jotka ottivat mielipiteensä heiltä. Minä tiedustelin, että millaisilla argumenteilla Ympärysvallat pyrkivät voittamaan USA:n juutalaiset itselleen. Sir Mark vastasi käyttäneensä samaa argumenttia kuin mitä oli käytetty kaikkialla muuallakin, että me lopulta voittaisimme sodan, ja oli parempi olla voittajien puolella."

"Minä informoin häntä, että oli keino saada Amerikan juutalaiset joukolla Ympärysvaltojen puolelle, sekä saada heidät tietoiseksi että ainoastaan Ympärysvaltojen voitosta olisi pysyvää hyötyä juutalaisille kaikkialla maailmassa... Minä sanoin hänelle: 'Sinä lähestyt asiaa vääristä lähtökohdista käsin... Tunnetko sinä sionistisen liikkeen?' Sir Mark myönsi tietämättömyytensä tästä liikkeestä ja minä kerroin hänelle siitä jotakin ja lopetin sanomalla: 'Voit voittaa juutalaisten sympatian kaikkialla vain yhdellä tavalla, ja se on tarjoamalla heille Palestiinaa.' Sir Mark oli ällistynyt. Hän tunnusti että se mitä minä olin kertonut hänelle oli jotakin aivan uutta ja oli tehnyt häneen mitä suurimman vaikutuksen."

"Hän kertoi minulle että Lord Milner oli suuresti kiinnostunut tietämään juutalaisesta kansallisesta liikkeestä, mutta ei voinut nähdä mitään mahdollisuutta luvata Palestiinaa juutalaisille... Minä toistin että se näytti minusta ainoalta mahdollisuudelta saavuttaa haluttu lopputulos, ja mainitsin että eräs Presidentti Wilsonin kaikkein lähimmistä ystävistä, jonka humanitaarisia näkemyksiä hän kaikkein eniten kunnioitti oli Korkeimman oikeuden tuomari Brandeis, joka oli vakaumuksellinen sionisti."

"Jos hän voisi saada sotaministeriöstä vakuutuksen että annettaisiin apua Palestiinan turvaamiseksi juutalaisille, olisi varmaa että juutalaiset kaikissa puolueettomissa amissa siirtyisivät Britannian ja Ympärysvaltojen puolelle... Minä sanoin ajattelevani, että riittäisi jos olisin henkilökohtaisesti vakuuttunut sotaministeriön aikeista niin että voisin mennä sionistien luokse ja sanoa: 'Jos te autatte Ympärysvaltoja, teillä on englantilaisten tuki Palestiinan turvaamiseksi juutalaisille.'"

"Vuorokautta tai kahta myöhemmin, hän kertoi minulle että ministeriö oli hyväksynyt ehdotukseni sekä valtuuttanut minut aloittamaan neuvottelut sionistien kanssa. Viestien jotka lähetettiin sionisti-johtajille Venäjällä oli tarkoitus pehmittää heitä sekä saada heidän tukensa Ympärysvalloille... Toisia viestejä lähetettiin juutalaisille johtajille puolueettomissa maissa ja tuloksena oli Ympärysvaltoja myötäilevien sympatioiden voimistuminen juutalaisten joukossa kaikkialla."

"Eräälle varakkaalle ja vaikutusvaltaiselle antisionistiselle juutalaiselle pankkiirille nöytettiin sähke jossa kerrottiin lupauksesta antaa Palestiina juutalaisille. Hän oli hyvin liikuttunut, ja sanoi: 'Kuinka juutalainen voi kieltäytyä tällaisesta lahjasta?'"

"Kaikki nämä askeleet otettiin Tuomari Brandeisin hyväksynnän myötä; hänen ja Tri. Weizmannin välillä käytiin paljon keskustelua... Monen hermostuneen viikon ja kuukauden jälkeen, minun kylvämät siemenet olivat kantaneet hedelmää, ja hallituksesta oli tullut sionismin liittolainen... Tämä julistus annettiin 2.11.1917, ja historia tuntee sen nimellä Balfourin julistus." [140]

The Jewish Daily Bulletin kirjoitti 30.10,1934, seuraavaa:
"Tämä uusi Saksa pyrkii kohti juutalaisten täydellistä tuhoa, koska ne olivat juutalaisia jotka lietsoivat USA:n maailmansotaan, saaden aikaan Saksan tappion, ja jotka myöhemmin saivat aikaan inflaation Saksassa; julisti Herr Richard Kunze, johtava natsi-parlamentin hahmo Magdeburgissa eilen." [141]
Winston Churchill kertoi William Griffinille eräässä haastattelussa alokuussa 1936, jonka The New York Enquirer julkaisi, seuraavaa:
"USA:n olisi pitänyt pysyä erossa maailmansodasta. Jos te ette olisi astuneet sisään sotaan, Ympärysvallat olisivat solmineet rauhan Saksan sanssa keväällä 1917. Jos me olisimme tehneet rauhan silloin, ei olisi ollut Venäjän romahdusta jota seurasi kommunismi, ei Italian hajoamista jota seurasi fasismi, eikkä Saksa olisi allekirjoittanut Versaillesin rauhansopimusta, joka nosti esiin fasismin Saksassa. Jos Amerikka olisi pysynyt alkona tästä sodasta, kaikki nämä 'ismit' eivät pyyhkisi Eurooppaa tuhoten parlamentaarisia hallituksia, ja jos Englanti olisi solminut rauhan alkuvuonna 1917, se olisi säästänyt miljoonia ihmishenkiä." [142]
Sionistinen Englannin pääministeri David Lloyd George kirjoitti vuonna 1939:
Saksalaiset olivat yhtälailla tietoisia siitä tosiasiasta että Venäjän juutalaisilla oli huomattavaa valtaa bolshevikkien ympyröissä. Tämä sionistinen liike oli poikkeuksellisen voimakas Venäjällä ja Amerikassa. Saksalaiset olivat, täten, aktiivisesti kosiskelemassa tätä liikettä. Hyväntahtoinen Venäjä ei tarkoittaisi ainoastaan lisää elintarvikkeita ja raaka-aineita Saksalle ja Itävallalle, vaan vähemmän saksalaisia ja itävaltalaisia joukkoja itäisellä rintamalla ja, täten, läntiselle rintamalle saataisiin enemmän sotilaita. Ulkoministeriö toi nämä asiat meidän huomioitavaksemme, ja raportoi niistä sotaministeriölle.

Sionistien pyrkimysten tukeminen lupasi paljon Ympärysvalloille. Aivan luonnollisesti juutalaisten sympatiat olivat suurelta osin venäläisvastaisia; ja täten Akselivalloille suosiollisia. Yksikään Venäjän liittolainen, itse asiassa, ei voisi paeta väistämätöntä kostoa venäläisten suorittamasta pitkästä ja ankarasta vainosta juutalaista rotua kohtaan. Mutta Saksan kenraalikunta halusi saada juutalaiset vieläkin läheisemmin Saksan puolelle. Mahdollisuuksien suomat laajat näkökannat mielessään he ovat näyttäneet kiirehtineen, alkuvuonna 1916, etuja joita saataisiin lupaamalla juutalaisten paluumuutto Palestiinaan sopimuksen pohjalta joka solmittaisiin sionistien ja Turkin välillä, jota Saksan takaus tukisi. Käytännön vaikeudet olivat huomattavia: tämä aihe saattaisi vaarantaa Saksan suhteet Turkkiin; ja Saksan hallitus toimi varovaisesti. Mutta tätä suunnitelmaa ei millään muotoa hylätty tai edes hyllytetty, ja mikkä hetkellä hyvänsä Ympärysvallat olisivat voineet ennättää edelle tarjoamalla samanlaista sopimusta. Itse asiassa, syyskuussa 1917, Saksan hallitus teki kaikkein vakavimmat ponnistelut saadakseen sionistisen liikkeen puolelleen.

Eräs toinen mitä painavin syy, miksi Ympärysvaltojen pitäisi omaksua Julistuksen politiikka liittyi Venäjään. Venäjän juutalaiset olivat olleet salaa aktiivisia Akselivaltojen tukemisessa alusta lähtien; heistä oli tullut Saksan pasifistisen propagandan pää-agentteja; vuoteen 1917 mennessä he olivat tehneet paljon Venäjän kansallisen elämän yleisen hajottamisen eteen, joka myöhemmin tunnettiin vallankumouksena. Uskottiin, että jos Englanti julistettaisiin sionistien unelmien täyttymykseksi Palestiinassa omien lupaustensa pohjalta, eräs vaikutus olisi Venäjän juutalaisten siirtyminen tukemaan Ympärysvaltoja.

Uskottiin, myös, että tällaisella julistuksella olisi potentiaalia vaikuttaa maailman juutalaisiin samalla tavoin, sekä turvata Ympärysvalloille juutalaisten taloudellisten intressien suoma apu. Uskottiin, edelleen, että se vaikuttaisi suuresti USA:n mielipiteeseen saaden se suosiollisemmaksi Ympärysvaltoja kohtaan. Tällaiset asiat olivat päällimmäisenä mielessä, vuoden 1916 jälkipuoliskolla sekä alkuvuonna 1917, jotka pakottivat Britannian hallituksen solmimaan sopimuksen juutalaisten kanssa. [144]

Sigmund Freud ja William C. Bullitt kirjoittivat vuonna 1932:
Balfour oli korvannut Greyn Britannian ulkoministerinä. Hän saapui Amerikkaan huhtikuussa 1917 informoidakseen Wilsonia, että Ympärysvaltojen tilanne oli epätoivoinen, että venäjä enemmän kuin todennäköisesti vetäytyisi sodasta, että ranskalaisten moraali oli luhistumassa, että Englannin taloudellinen tilanne oli surkea, ja että sodankäynnin kustannukset USA:lle olisivat paljon suuremmat kuin Wilson tai kukaan Amerikassa oli odottanut. Hän valmistautui paljastamaan Wilsonille joitakin Ympärysvaltojen salaisia sopimuksia, sekä keskustelemaan sodan päämääristä, olettaen luonnollisesti että Wilson vaatisi päämäärien yksityiskohtaista määrittelyä jotta hän voisi pyytää amerikkalaisia uhraamaan henkensä sekä rahansa.

Wilson toivoi rauhoittavansa hankalat kysymykset sodan tavoitteista Balfourin kanssa kerralla. Sillä hetkellä hän olisi saattanut kirjoittaa omat rauhanehtonsa, ja hän olisi mahdollisesti muuttanut sodan rauhan ristiretkeksi jota hän oli julistanut. Ympärysvallat olivat hänen armoillaan. Mutta Edustajainhuone suostutteli häntä olemaan vaatimatta Balfourilta sodan tavoitteiden määrittelemistä argumentilla että keskustelut jotka seuraisivat häiritsisivät sodankäyntiä. Sekä Wilson että Edustajainhuone (House) ylenkatsoivat (tai: unohtivat) sen tosiasian että kaikki sotaa käyvät valtiot olivat keskustelleet rauhanehdoistaan yksityiskohtaisesti samalla kun olivat käyneet sotaa huomattavalla tehokkuudella. Edustajainhuone oli myös ujuttanut Wilsonin mieleen kuvan rauhankonferenssista jossa Englanti tekisi lojaalisti yhteistyötä Yhdysvaltain kanssa luodakseen oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan. Ja Wilson, aina innokkaana 'välttämään ongelmia' (dodge trouble) antoi tämän tilaisuuden luistaa sormistaan välttääkseen Versaillesin rauhansopimuksen ehdot sekä varmistaakseen oikeudenmukaisen rauhan josta hän oli unelmoinut. Sekä presidentti että Edustajainhuone näyttivät ymmärtävän täysin väärin sen, millaista kunnioitusta Euroopan hallitukset tunsivat Wilsonia kohtaan. Sillä presidenttiä kohtaan, Amerikan fyysisen voiman hallitsijana he tunsivat mitä suurinta kunnioitusta; Woodrow Wilsonia kohtaan moraalisena johtajana he eivät tunteneet kunnioitusta. Niin kauan kuin USA:n fyysinen apu oli elintärkeää Ympärysvalloille, heidän täytyi taipua USA:n presidentin tahtoon; mutta Woodrow Wilson ei koskaan kyennyt saamaan yhtäkään eurooppalaista valtiomiestä 'juovuksiin tästä itsensä uhraamisen hengestä'.

Balfour mainitsi joidenkin salaisten sopimusten olemassaolosta Wilsonille ja lupasi lähettää ne hänelle, mutta Balfour ei koskaan lähettänyt niitä, ja saatuaan USA:lta kaikkein suurimman fyysisen avun, lähti kotiinsa onnellisena. [145]

Monet revisionistit ovat väittäneet että suuret velat jotka Ympärysvallat olivat keränneet itselleen saivat Wilsonin liittymään sotaan varmistaakseen että Amerikka saisi lainansa takaisin. [146] Tämä väite ei vaikuta uskottavalta yksin siitä syystä, että Amerikka käytti enemmän rahaa sotaan sekä lisälainoihin Ympärysvalloille kuin mitä se menettäisi jos Englanti ja Ranska eivät pystyisi maksamaan aiempia lainojaan takaisin. Amerikka ei voisi selviytyä näistä sisäisiästä kuluista (America could not recover these internal expenses), ja Amerikka itsessään oli omien kansalaistensa rahoittama, jotka sijoittivat suuria summia hallituksen obligaatioihin.

Ennen Ensimmäisen maailmansodan loppua, Saksa oli tarjonnut juutalaisille enemmän mahdollisuuksia kuin yksikään toinen kansakunta maan päällä. Vastineeksi, Saksa hyötyi juutalaisten panoksesta matematiikassa, taiteissa, pankkitoiminnassa ( high finances), sekä juutalaisista opettajista. Monet kaikkein varakkaimmista Amerikan juutalaisista olivat muuttaneet Saksasta, ja he kannattivat saksalaista bisnestä ja kulttuuria Amerikassa -- kunnes poliittiset sionistit alkoivat parjata saksalaisia -- aivan kuten tänä päivänä sionisiset juutalaiset halventavat (dehumanize) muslimeja ja lietsovat sotaa heitä vastaan -- jotka olivat tehneet niin paljon auttaakseen juutalaisia kaikkialla maailmassa. Sitten, Saksasta tuli paaria-kansakunta amerikkalaisessa lehdistössä. Saksalaisia sekä saksalaisten jälkeläisiä, mukaanlukien saksasta muuttaneita juutalaisia loukattiin ja vainottiin Amerikassa, ja Amerikka astui sotaan englantilaisten puolelle. Monet saksalaiset tiesivät, että britit antoivat Balfourin julistuksen (itse asiassa sionistien laatima) Rothschildeille sionistien kanssa tekemänsä sopimuksen sinettinä voittaakseen sodan, sekä tuomalla Amerikan sotaan Ympärusvaltojen puolelle.

Britannialla ei ollut laillista auktoriteettia antaa tätä julistusta. Britit eivät halunneet Palestiinaa, ja vaikka he olisivatkin halunneet sen, heillä ei olisi ollut oikeutta tarjota sitä juutalaisille heidän asuttavakseen. Henry Morgenthau huomautti, että jotkut juutalaiset tulkitsivat väärin Julistuksen tarkkaa sanamuotoa, jossa ei tarjottu Palestiinaa juutalaisille, vaan pelkästään ilmaistiin ajatus, että juutalaiset saattaisivat haluta asua siellä syntyperäisen väestön sääntöjen alla.

Armenialaiset kristityt olivat jo kauan olleet juutalaisten vainoamia turkkilaisten kautta. Nuorturkkilaiset, joita krypto-juutalaiset johtivat, jotka toteuttivat vallankumouksen sulttaania vastaan, jota Dönmeh-juutalaiset olivat suunnitelleet vuosisatojen ajan, ja jotka teeskentelivät olevansa muslimeja, teurastivat armenialaisia. Juutalaiset toteuttivat tämän armenialaisten kansanmurhan. Armenialaiset olivat riittävän sokeita sille tosiasialle että ne olivat sionisteja jotka vainosivat heitä. Heidän hyvin palkatut johtajansa, jotka tekivät töitä sionisteille, pettivät heidät. The New York Times julkaisi raportin 10.12.1917, sivulla 4, antaen todisteita armenialaisten johdon tekemästä yhteistyöstä sionistien kanssa, huolimatta siitä tosiasiasta että sionistinen Theodor Herzl oli salaa juoninut Turkin sulttaanin kanssa jotta hän peittelisi armenialaisten vainoa, sekä 'nuorturkkilaisten' suorittamia teurastuksia.


Armenians Favor Zion

London Association Sends Resolutions to Justice Brandeis

Tämä väliaikainen sionistinen komitea ilmoitti eilen, että tuomari Louis D. Brandeis USA:n Korkeimmasta oikeudesta oli saanut onnittelukirjeen Lontoon armenialaiselta yhteisöltä (Armenian United Association of London) Britannian julistuksen myötä, jossa kannatettiin juutalaisten kansallisen kotimaan luomista Palestiinaan, josta Kabinetti lupasi että 'hänen Majesteettinsa hallitus tekee kaiken voitavansa'.

Kirje on seuraavanlainen:

"Lontoon armenialainen yhteisö, luettuaan lehdistä että Britannian hallitus oli nyt virallisesti ilmaissut myötätuntonsa projektille jälleenrakentaa Palestiina juutalaisten kansalliseksi kodiksi, päätti, kokouksessaan. 10.11.1917 välittää sydämelliset onnittelunsa, sekä vilpittömät ja ystävälliset tervehdyksensä presidentille, Tri. C.F. Weizmannille, Britannian sionistisen liiton komitealle ja jäsenille, sekä heidän kauttaan kaikille muille sionistijohtajille sekä sionistisille organisaatioille, erityisesti Yhdysvalloissa, Venäjällä, Ranskassa, Italiassa, Puolassa ja Romaniassa, tunnustaen juutalaisten kansallisuuden sekä heidän oikeutetun vaateensa esivanhempiensa maahan."

"Kopiot tästä päätöksestä lähetetään Tri. Weizmannille, Lord Rothschildille, Baron Edmond de Rothschildille, Hra. Nahoum Sokolowille, Tri. Tschlenowille Moskovaan, tuomari Louis D. Brandeisille USA:n Korkeimpaan oikeuteenm sekä lehdistölle."

1840-luvulla, Rothschildit harkitsivat Palestiinan ostamista Turkilta. Todelliset vaikeudet jotka Rothschildeja kohtasivat eivät tulleet turkkilaisilta, vaan pikemminkin arabeilta, erityisesti egyptiläisiltä, sekä kristityiltä, erityisesti katolisilta. Juutalaiset pelkäsivät että arabit hyökkäisivät heidän kimppuunsa jos he ottaisivat Palestiinan itselleen, jota egyptiläiset olivat hallinnoineet. Juutalaiset odottivat, että heidän kansansa muuttaisi suurin määrin Palestiinaan, ja erityisesti Jerusalemiin; ja varsinkin, jos sitä seuraisi juutalaisen kuninkaan voiteleminen -- epäilemättä Rothschild -- sekä Kalliomoskeijan tuhoaminen juutalaisen Temppelin 'jälleenrakentamiseksi' sekä uhrimenojen palauttamiseksi niinkuin juutalainen profetia vaatii, se provosoisi muslimit hyökkäämään juutalaisten kimppuun ajaen heidät pois.

1 Joh. 2:18, 22:

"Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika... Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan."
1 Joh. 4:2-3:
"Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa."
2 Joh. 1:7:
"Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus."
Hoosea 8:14:
"Israel on unhottanut tekijänsä ja rakentanut palatseja, ja Juuda on rakentanut paljon varustettuja kaupunkeja; mutta minä lähetän tulen hänen kaupunkeihinsa, ja se kuluttaa niiden palatsit."
Matteus 5:9:
"Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman."
Matteus 10:16-18:
"Katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset. Kavahtakaa ihmisiä, sillä he vetävät teidät oikeuksiin, ja synagoogissaan he teitä ruoskivat; ja teidät viedään maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni, todistukseksi heille ja pakanoille."
Matteus 12:30:
"Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa."
Matteus 21:43-45:
"Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat nämä hänen vertauksensa, ymmärsivät he, että hän puhui heistä."
Matteus 27:25:
"Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: 'Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle.'"
Markus 8:15:
"Ja hän käski heitä sanoen: 'Varokaa ja kavahtakaa fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta.'"
Johannes 3:15-18:
"...että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen."
Johannes 5:15-18:
"Niin mies meni ja ilmoitti juutalaisille, että Jeesus oli hänet terveeksi tehnyt. Ja sentähden juutalaiset vainosivat Jeesusta, koska hän semmoista teki sapattina. Mutta Jeesus vastasi heille: 'Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä.' Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi."
Johannes 5:41-47:
"'En minä ota vastaan kunniaa ihmisiltä; mutta minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne. Minä olen tullut Isäni nimessä, ja te ette ota minua vastaan; jos toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan. Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala? Älkää luulko, että minä olen syyttävä teitä Isän tykönä; teillä on syyttäjänne, Mooses, johon te panette toivonne. Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?'"
Johannes 7:1:
"Ja sen jälkeen Jeesus vaelsi ympäri Galileassa; sillä hän ei tahtonut vaeltaa Juudeassa, koska juutalaiset tavoittelivat häntä tappaaksensa."
Johannes 7:13:
"Ei kuitenkaan kukaan puhunut hänestä julkisesti, koska he pelkäsivät juutalaisia."
Johannes 8:37-40:
"'Minä tiedän, että te olette Aabrahamin jälkeläisiä; mutta te tavoittelette minua tappaaksenne, koska minun sanani ei saa tilaa teissä. Minä puhun, mitä minä olen nähnyt Isäni tykönä; niin tekin teette, mitä olette kuulleet omalta isältänne.' He vastasivat ja sanoivat hänelle: 'Aabraham on meidän isämme.' Jeesus sanoi heille: 'Jos olisitte Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja. Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne, miestä, joka on puhunut teille totuuden, jonka hän on kuullut Jumalalta. Niin ei Aabraham tehnyt.'"
Johannes 8:44-45:
"'Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä. Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden.'"
Johannes 10:19-38:
"Mutta sen jälkeen Joosef, arimatialainen, joka oli Jeesuksen opetuslapsi, vaikka salaa, juutalaisten pelosta, pyysi Pilatukselta saada ottaa Jeesuksen ruumiin; ja Pilatus myöntyi siihen. Niin hän tuli ja otti Jeesuksen ruumiin."
Johannes 20:19:
"Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: 'Rauha teille!'"
Ap.t 1:6-7:
"Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: 'Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?' Hän sanoi heille: 'Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut...'"
Gal. 3:16-29:
"Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: 'Ja siemenille,' ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: 'Ja sinun siemenellesi,' joka on Kristus. Minä tarkoitan tätä: Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi. Sillä jos perintö tulisi laista, niin se ei enää tulisikaan lupauksesta. Mutta Aabrahamille Jumala on sen lahjoittanut lupauksen kautta. Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä. Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi. Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan."
Gal. 4:9-11:
"Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt."
Filippiläiskirje 3:2-3 sanoo, viittauksena juutalaistajiin:
"Kavahtakaa noita koiria, kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä, kavahtakaa noita pilalleleikattuja. Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan..."
Uusi Testamentti varoittaa toistuvasti Kristinuskon juutalaistajista; Johannes 8:37-45; Ap.t 15:1-12; 16:3; Room. 2:21-29; 6:3-11; 9:6-8; 14:14, 20; 16:18; 1 Kor. 2:2; 3:1-23; 7:18-19; 10:18; 2 Kor. 3:18; 4:1-6; 11:12-33; 12:1-10; Gal. 1:7-8; 2:12, 19; 3:1, 16-29; 4: 1-31; 5:2-3, 11, 24; 6:11-18; Fil. 3:2-3; Kol. 1:12-13; 2:8, 16, 20; 1 Tess. 2:14-16; 1 Joh. 4:2-3; Ilm. 2:9; 3:9. Juutalaiset ovat tehneet kristityistä miekkansa jonka avulla teurastaa ihmiskunta.

1 Tess. 2:14-16:

"Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa, sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta, jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin ja profeetat ja ovat vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia, kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa. Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa."
Ilm. 2:9:
"Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi - sinä olet kuitenkin rikas - ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagooga."
Ilm. 3:9:
"Katso, minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan."
Juutalaiset rahoittajat ymmärsivät että olisi valtava riski rahoittaa tätä sionistien uhkayritystä, joka todennäköisesti päättyisi pyhään sotaan jota he eivät voisi voittaa. Vaikka he tökkivät (tai: kannustivat) ja kaivelivat vuosisatojen ajan, juutalaiset rahoittajat eivät lähteneet aavikolle ennenkuin Toisen maailmansodan holokausti sai juutalaiset näyttämään alistuvilta uhreilta, ja että he eivät olisi maailmalle uhka antikristuksen muodossa.

Rothschildit päättivät lietsoa kristityt muslimeja vastaan jotta nämä tuhoaisivat toisensa, mikä jättäisi juutalaiset Palestiinaan ja loisi lopulta suur-Israelin. Juutalaisten suorittama armenialaisten joukkomurha oli eräs ensimmäisistä suurista joukkomurhista tässä juutalaisten suorittamassa teurastuksessa. Bolshevikkiset juutalaiset ovat teurastaneet kymmeniä miljoonia viattomia ihmisiä, samoin kuin juutalaisten johtajien lietsomat maailmansodat. Irakilaiset ja turkkilaiset, juutalaisten johtajien suojeluksen alla, ovat teurastaneet kurdeja ja iranilaisia. Amerikkalaiset, juutalaisen johdon suojeluksessa, ovat teurastaneet miljoonia irakialaisia, ja hyökkäävät pian Iraniin ja Syyriaan.

Juutalaiset ovat laatineet käsikirjoituksen nukelleen, Mahmoud Ahmadinejadille, esittämään persialaisen kuninkaan roolia, joka ennakoi "Armiluksen", tämän myyttisen juutalaisvastaisen väärän messiaan nousua josta juutalaiset ovat profetoineet, ja joka valloittaisi maailman ja lähtisi sotaan juutalaisia vastaan. Juutalaiset haluavat tuhota Syyrian, erityisesti Damaskoksen, koska he uskovat että Armilus, tämän profetoidun hyökkäyksen johtaja, kuten myyttisessä Serubbaabelin kirjassa, (Book of Zerubbabel, tai Sefer Zerubbabel), sekä rabbi Simon Ben Yohain kirjoituksissa on kerrottu -- Armilus nousee Damaskoksesta juutalaisten muinaisen vihollisen, Antiokus III:n perillisenä, joka pakotti juutalaiset uhraamaan sikoja Temppelissä pakana-jumalille, ja joka sorti juutalaisia.

Syyrialaiset ja iranilaiset tulevat maksamaan kovan hinnan näiden rasististen ja verenhimoisten juutalaisten myyttien vuoksi. Juutalaiset yrittävät tuhota heidät, samoin kuin he yrittivät tuhota armenialaiset joita juutalaiset kutsuvat "amalekialisiksi".


Takaisin