The Jewish Genocide of Armenian Christians

JUUTALAISTEN TOIMEENPANEMA ARMENIALAISTEN KRISTITTYJEN KANSANMURHA

Christopher Jon Bjerknes

Suomentanut: Pasi Toivonen


LUKU 1: Vuoden 1915 kansanmurhaa edeltävä aika

1.5a -- Tuhoamassa armenialaiset amalekilaiset: motiivi


Juutalaiset ovat halunneet tuhota armenialaiset jo pitkän aikaa. Juutalaisille on opetettu, että Jumala käskee heitä surmaamaan jokaisen miehen, naisen ja lapsen juutalaisten kaikkein vanhimmasta "rodullisesta" vihollisesta, amalekilaiaista, jotka juutalaisten väitteiden mukaan polveutuvat Eesausta, ja lopulta Kainista, ja joista syntyi tämä myyttinen hahmo, Hamam, ja lopulta armenialaiset. Juutalaiset uskovat että armenialaiset ovat amalekilaisia -- juutalaisten ikuisia vihollisia, ja että jos juutalaiset eivät onnistu hävittämään viimeistä armenialaista, Jumala hävittää juutalaiset.

Artikkelissa otsikon "Armenia" alla, The Encyclopedia Judaica, Vol. 3, The Macmillan Company, Jerusalem, 1971, sanotaan:

"Armeniaa kutsutaan myös nimellä Amalek, joissakin lähteissä, ja juutalaiset usein viittaavat armenialaisiin amalekilaisina. Tämä on bysanttilainen termi armenialaisille."
Artikkelissa otsikon "Armenia" alla, The Universal Jewish Encyclopedia, Vol. 1, New York, 1939, sanotaan:
"Koska armenialaisia pidetään amalekilaisten jälkeläisinä, itäiset juutalaiset kutsuvat heitä myös nimellä Timheh ('Thou shalt blot out', Deuteronomy 25:19, viitaten amalekilaisiin."
Amalek (Genesis 36:9-12) oli ensimmäinen kansa joka soti Israelia vastaan. Amalek oli Eesaun lapsenlapsi, Jaakobin kaksoisveli. Eesau symbolisoi pakanoiden väitettyä vihaa juutalaisia kohtaan, jotka pitävät itseään juutalaisten Jumalan valittuna kansana, Jaakobina. Juutalaisten Jumala määräsi Jaakobin jälkeläisten -- Israelin, lopulta tuhoamaan Amalekin siemenen -- määräsi Israelin tuhoamaan armenialaiset (Sanhedrin 20b). Tämä juutalaisten määrääminen kansanmurhaan ilmoitetaan toistuvasti juutalaisessa Toorassa, sekä hebrealaisessa Raamatussa.

Juutalainen kirja, Deuteronomy 25:17-19 sanoo:

"Muista, mitä Amalek teki sinulle matkalla, kun olit lähtenyt Egyptistä, kuinka hän, Jumalaa pelkäämättä, tuli sinua vastaan tiellä, kun sinä olit väsynyt ja uuvuksissa, ja eristi sinun yhteydestäsi kaikki heikommat, jotka kulkivat jälkipäässä. Sentähden, kun Herra, sinun Jumalasi, antaa sinun päästä rauhaan kaikista ympärillä olevista vihollisistasi siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, ottaaksesi sen omaksesi, niin pyyhi pois Amalekin muisto taivaan alta. Älä tätä unhota."
Exodus 17:14-16 sanoo:
"Ja Herra sanoi Moosekselle: 'Kirjoita tämä kirjaan muistoksi ja teroita se Joosuan mieleen: Minä pyyhin pois amalekilaisten muiston taivaan alta.' Ja Mooses rakensi alttarin ja pani sille nimeksi: 'Herra on minun lippuni.' Ja hän sanoi: 'Minä nostan käteni Herran istuinta kohden: Herra sotii amalekilaisia vastaan sukupolvesta sukupolveen.'"
Numbers (4 Moos.) 24:17-20 sanoo:
"'Minä näen hänet, en kuitenkaan nyt, minä katselen häntä, en kuitenkaan läheltä. Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista. Se ruhjoo Mooabilta ohimot, päälaen kaikilta Seetin pojilta. Ja Edomista tulee alusmaa, Seir joutuu vihollistensa omaksi; mutta Israel tekee väkeviä tekoja. Ja Jaakobista tulee valtias, hän hävittää kaupungeista niihin pelastuneet.' Ja kun hän näki Amalekin, niin hän puhkesi lausumaan ja sanoi: 'Kansakunnista ensimmäinen on Amalek, mutta sen loppu on perikato.'"
Numbers 33:50-56 sanoo:
"Ja Herra puhui Moosekselle Mooabin arolla Jordanin rannalla, Jerikon kohdalla, sanoen: 'Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun olette kulkeneet Jordanin yli Kanaanin maahan, niin karkoittakaa tieltänne kaikki maan asukkaat ja hävittäkää kaikki heidän jumalankuvansa, hävittäkää kaikki heidän valetut kuvansa ja kukistakaa kaikki heidän uhrikukkulansa. Ottakaa sitten maa haltuunne ja asukaa siinä, sillä teille minä annan omaksi sen maan. Ja jakakaa maa keskenänne arvalla sukujenne mukaan; suuremmalle antakaa suurempi perintöosa ja pienemmälle pienempi perintöosa. Kukin saakoon perintöosansa siinä, mihin arpa sen hänelle määrää; isienne sukukuntien mukaan jakakaa maa keskenänne. Mutta jos ette karkoita maan asukkaita tieltänne, niin ne, jotka te heistä jätätte jäljelle, tulevat teille okaiksi silmiinne ja tutkaimiksi kylkiinne, ja he ahdistavat teitä siinä maassa, jossa te asutte. Ja silloin minä teen teille, niinkuin aioin tehdä heille.'"
1 Sam. 15:1-35 sanoo:
"Mutta Samuel sanoi Saulille: 'Minut Herra lähetti voitelemaan sinut kansansa Israelin kuninkaaksi. Kuule siis Herran ääntä. Näin sanoo Herra Sebaot: Minä kostan Amalekille sen, mitä hän teki Israelille asettumalla hänen tielleen, kun hän tuli Egyptistä. Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit.' Saul kuulutti kansan kokoon ja piti heistä katselmuksen Telaimissa: kaksisataa tuhatta jalkamiestä ynnä kymmenentuhatta Juudan miestä. Kun Saul tuli lähelle amalekilaisten kaupunkia, asettui hän laaksoon väijyksiin. Ja Saul sanoi keeniläisille: 'Tulkaa, erotkaa ja siirtykää pois amalekilaisten joukosta, etten minä hukuttaisi teitä heidän kanssansa; sillä te teitte laupeuden kaikille israelilaisille, kun he tulivat Egyptistä.' Niin keeniläiset erosivat amalekilaisista. Ja Saul voitti amalekilaiset ja ajoi heitä takaa Havilasta Suuriin päin, joka on Egyptistä itään päin. Ja hän otti Agagin, Amalekin kuninkaan, elävänä vangiksi, mutta kaiken kansan hän vihki tuhon omaksi miekan terällä. Mutta Saul ja väki säästivät Agagin sekä parhaimmat lampaat, lihavimmat raavaat ja karitsat, kaiken, mikä oli arvokasta; sitä he eivät tahtoneet vihkiä tuhon omaksi. Mutta kaiken karjan, mikä oli halpaa ja arvotonta, he vihkivät tuhon omaksi. Silloin Samuelille tuli tämä Herran sana: 'Minä kadun, että tein Saulin kuninkaaksi, sillä hän on kääntynyt pois minusta eikä ole täyttänyt minun käskyjäni.' Samuel pahastui, ja hän huusi Herraa kaiken sen yön. Varhain seuraavana aamuna Samuel lähti tapaamaan Saulia. Mutta Samuelille ilmoitettiin: 'Saul on mennyt Karmeliin ja pystyttänyt sinne itsellensä muistomerkin; sitten hän on palannut sieltä ja mennyt alas Gilgaliin.' Kun Samuel tuli Saulin luo, sanoi Saul hänelle: 'Herra siunatkoon sinua! Minä olen täyttänyt Herran käskyn.' Mutta Samuel sanoi: 'Mitä tämä lammasten määkiminen sitten on, joka kuuluu minun korviini, ja tämä raavaiden ammuminen, jonka kuulen?' Saul vastasi: "Amalekilaisilta ne on tuotu; sillä kansa säästi parhaat lampaat ja raavaat uhrataksensa ne Herralle, sinun Jumalallesi; mutta muut me olemme vihkineet tuhon omiksi". Silloin Samuel sanoi Saulille: 'Lopeta; minä ilmoitan sinulle, mitä Herra on minulle tänä yönä puhunut.' Hän sanoi hänelle: 'Puhu.' Samuel sanoi: 'Sinä olet Israelin sukukuntien päämies, vaikka oletkin vähäinen omissa silmissäsi: Herra on voidellut sinut Israelin kuninkaaksi. Ja Herra lähetti sinut matkaan ja sanoi: *Mene ja vihi tuhon omiksi nämä syntiset, amalekilaiset, ja sodi heitä vastaan, kunnes olet tehnyt heistä lopun.* Miksi et kuullut Herran ääntä, vaan syöksyit saaliin kimppuun ja teit sitä, mikä on pahaa Herran silmissä?' Saul vastasi Samuelille: 'Minähän olen kuullut Herran ääntä ja tehnyt sen matkan, jolle Herra minut lähetti. Minä olen tuonut tänne Agagin, Amalekin kuninkaan, ja vihkinyt tuhon omiksi amalekilaiset. Mutta väki on ottanut saaliista lampaita ja raavaita, parhaan osan siitä, mikä oli vihitty tuhon omaksi, uhrataksensa ne Herralle, sinun Jumalallesi, Gilgalissa.' Silloin Samuel sanoi: 'Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva. Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana.' Saul sanoi Samuelille: 'Minä olen tehnyt syntiä, kun olen rikkonut Herran käskyn ja sinun sanasi; sillä minä pelkäsin kansaa ja kuulin heidän ääntänsä. Anna nyt minulle syntini anteeksi ja palaja minun kanssani, niin minä kumartaen rukoilen Herraa.' Samuel sanoi Saulille: 'Minä en palaja sinun kanssasi; sillä sinä olet hyljännyt Herran sanan, ja Herra on myös hyljännyt sinut, niin että et enää saa olla Israelin kuninkaana.' Kun sitten Samuel kääntyi menemään pois, tarttui Saul hänen viittansa liepeeseen, niin että se repesi. Ja Samuel sanoi hänelle: 'Herra on tänä päivänä reväissyt Israelin kuninkuuden sinulta ja antanut sen toiselle, joka on sinua parempi. Ja hän, joka on Israelin kunnia, ei valhettele eikä kadu; sillä hän ei ole ihminen, että hän katuisi.' Hän vastasi: 'Minä olen syntiä tehnyt; mutta osoita minulle kuitenkin se kunnia kansani vanhimpien edessä ja Israelin edessä, että palajat minun kanssani, niin minä kumartaen rukoilisin Herraa, sinun Jumalaasi.' Niin Samuel palasi Saulin jäljessä; ja Saul kumartaen rukoili Herraa. Ja Samuel sanoi: 'Tuokaa minun eteeni Agag, Amalekin kuningas.' Ja Agag tuli iloisesti hänen eteensä; ja Agag sanoi: "Totisesti on katkera kuolema väistynyt pois". Mutta Samuel sanoi: 'Niinkuin sinun miekkasi on tehnyt vaimoja lapsettomiksi, niin on myös sinun äitisi tuleva lapsettomaksi ennen muita vaimoja.' Ja Samuel hakkasi Agagin kappaleiksi Herran edessä Gilgalissa. Sitten Samuel lähti Raamaan, mutta Saul meni kotiinsa Saulin Gibeaan. Eikä Samuel enää nähnyt Saulia kuolinpäiväänsä asti, ja Samuel suri Saulia. Mutta Herra katui, että oli tehnyt Saulin Israelin kuninkaaksi."
Juutalainen Talmud, Sanhedrin 20b sanoo:
On opetettu. Rabbi Jose sanoi: "Kolme käskyä annettiin Israelille kun he astuivat tähän maahan: (1) Nimittää kuningas; (2) Hävittää Amalekin siemen; (3) Rakentaa Temppeli. En tiedä, mikä niistä on etusijalla. Mutta kun on sanottu: 'Herran käsi valtaistuimen yllä, Herralla tulee olemaan sota amalekilaisia vastaan sukupolvesta toiseen,' meidän täytyy tehdä johtopäätös, että heidän täytyy ensiksi valita kuningas, sillä 'valtaistuin' viittaa kuninkaaseen, kuten on kirjoitettu: 'Silloin Salomo istui Herran valtaistuimelle kuninkaana.' Kuitenkaan, en tiedä mikä näistä kahdesta jäljellä olevasta tulee ensin, Temppelin rakentaminen, vai Amalekin siemenen hävittäminen. Sillä, kun on kirjoitettu: 'Ja kun hän antaa sinulle levon kaikista vihollisista jotka ovat ympärilläsi... Silloin tapahtuu se jonka Herra, sinun Jumalasi valitsee...' Tämä vihjaa siihen, että Amalekin tuhoaminen tapahtuu ensin. Ja niin on kirjoitettu Daavidista: 'Ja niin tapahtui kun kuningas asui talossaan, ja Herra oli antanut hänelle levon vihollisista jotka olivat ympärillä... Että kuningas sanoi Nathanille, profeetalle: Katso nyt, minä asun setripuisessa talossa...'" [150]
Juutalainen kabbalistinen kirja, Zohar, Vol. 1, 25a-25b sanoo, että kaikki muut kansat tuhotaan kun juutalaiset muodostavat valtion Palestiinaan.
"Mutta kuten Tohu ja Bohu antoivat tilaa valolle, joten kun Jumala paljastaa itsensä heidät pyyhitään pois maailmasta. Mutta lunastus ei ole täydellinen ennenkuin Amalek tuhotaan, sillä Amalekia vastaan tämä vala annettiin, että 'Herra tulee sotimaan Amalekia vastaan sukupolvesta toiseen.' (Exodus 17:16)." [151]
Rabbi Shlomo Yitzhakin tulkinta Exoduksen luvusta 17:14-16 on seuraavanlainen:
"Kirjoita tämä muistiin, että Amalek alkoi sotia Israelia vastaan ennen kaikkia muita kansoja, ja paina se Joosuan mieleen joka tulee tähän maahan, että hänen pitäisi johtaa Israel jotta se hyvittäisi hänen (Amalek) tekonsa. Tässä vihjattiin Moosekselle, että Joosua toisi Israelin tähän maahan. Sillä minä pyyhin muiston pois. Täten minä kehotan sinua näin, sillä minä haluan pyyhiä heidän muistonsa pois."
Juutalainen historioitsija Louis Ginzberg sanoi kirjassaan The Legend of the Jews seuraavaa:
Vaikka Amalek oli nyt saanut ansaitsemansa rangaistuksen Joosuan käsistä, kuitenkin hänen hankkeensa Israelia vastaan ei ollut täysin hyödytön. Tämä ihmeellinen Israelin exodus Egyptistä, ja varsinkin Punaisenmeren ylitys, oli saanut aikaan sellaista huolestuneisuutta pakanoiden keskuudessa, että kukaan heistä ei uskaltanut lähestyä Israelia. Mutta tämä pelko katosi heti kun Amalek soti Israelia vastaan. Vaikka hänet lyötiin, kuitenkin pelko Israelin koskemattomuutta kohtaan oli poistunut... Täten Jumala ei ollut tyytyväinen rangaistukseen jonka Amalek sai Mooseksen aikana, vaan Hän vannoi valtaistuimensa ja oikean kätensä kautta, ettei Hän koskaan unohtaisi Amalekin vääriä tekoja, että tässä maailmassa samoin kuin Messiaan aikana Hän kostaisi heille, ja saisi heidän tuhoamisensa päätökseen tulevassa maailmassa. Joten niin kauan kuin amalekilaisten siemen on olemassa, Jumalan kasvot ovat, kuten ne olivat, peitossa, ja tulevat vasta sitten esille kun Amalekin siemen on lopullisesti hävitetty.

Jumala oli ensin jättänyt sotimisen amalekilaisia vastaan oman kansansa vastuulle; siksi Hän vaati Joosualta, kansan tulevalta johtajalta, että tämä ei koskaan unohtaisi sotia Amalekia vastaan; ja jos Mooses olisi kuunnellut tosissaan, hän olisi ymmärtänyt tämän Jumalan käskyn perusteella että Joosua oli määrätty johtamaan kansa Luvattuun maahan. Mutta myöhemmin, kun Amalek otti osaa Jerusalemin tuhoamiseen, Jumala itse lähti sotimaan Amalekia vastaan sanoen: "By My throne I wow not to leave a single descendant of Amalek under the heavens, yea, no one shall even be able to say that this sheep or that wether belonged to an Amalekite."

Suomentajan kommentti: Jumala sanoi tuhoavansa amalekilaiset, joten jos uskomme Raamattuun, amalekilaiset on tuhottu, ja täten armenialaiset eivät voi olla amalekilaisia. Juutalaisten vihalle armenialaisia kohtaan ei ole muuta kuin selitystä, kuin että he ovat kristittyjä ja tämän vuoksi heitä täytyy vainota.

Yehoshafat Harkabi kirjoitti kirjassaan Israel's Fateful Hour:

"Eräät nationalistiset uskonnolliset ääriainekset toistuvasti yhdistävät arabit amalekilaisiin, jotka piti tuhota kokonaan (Deuteronomy 25:17-19). Lapsina, meille opetettiin, että tämä oli jäänne menneeltä ja primitiiviseltä aikakaudelta, käsky joka oli rauennut koska Sennacherib, Assyrian kuningas oli sekoittanut kaikki kansat niin että ei ollut mahdollista tietää kuka on Amalekin siementä. Kuitenkin jotkut rabbit väittävät että käsky tuhota amalekilaiset on edelleen voimassa." [155]
Viime aikoina, juutalaiset ovat käyttäneet kurdeja ihmisuhreina halventaakseen hallituksia joita juutalaiset kontrolloivat Lähi-idässä. Juutalaiset ovat luvanneet kurdeille, että hirvittävien, kansanmurhallisten teurastusten jälkeen, kurdit saisivat lopulta Kurdistanin itselleen. Juutalaiset ovat myös luvanneet kurdeille että suur-Israel, tämä "Luvattu maa" Niililtä Eufrat-joelle suojelee kurdeja tulevilta hyökkäyksiltä.

Juutalaiset ovat huijanneet kurdit auttamaan heitä tuhoamaan Irak, Turkki, Iran ja Syyria; väärällä lupauksella, että Israel kasvattaa rajojaan ja turvaa Kurdistanin kurdeille itsenäisenä kansakuntana. Todellisuudessa, jos juutalaiset onnistuvat suunnitelmissaan saamaan muslimit toisia muslimeja sekä kristittyjä vastaan, he tuhoavat kurdit heikennettyään heitä suuresti sitä ennen juutalaisten nukkehallitusten kontrolloidun opposition kautta jota aiemmin johti Saddam Hussein, ja jota tänään johtaa Mahmoud Ahmadinejad sekä Turkin armeija. Juutalaiset ovat käyttäneet sekä teurastaneet kurdeja, samoin kuin juutalaiset käyttivät ja teurastivat armenialaisia. Juutalaiset ovat suunnitelleet paljon pahempaa teurastusta kurdeille ja armenialaisille -- ydinaseille toteutettavaa joukkomurhaa.

Juutalaiset juhlivat vihollistensa tuhoa, sekä geneettistä vihaansa pakanoita kohtaan Purim-juhlassa, jossa muistellaan Hamamin teloitusta sekä "juutalaisten vihollisten" joukkomurhaa. Hamamin sanotaan olleen Amalekin jälkeläinen Hammedatha Agagilaisen kautta, ja hän oli väitteen mukaan juutalaisten arkkivihollinen, sekä pyrki tuhoamaan heidät (Esterin Kirja, kolmas luku). On selvää, että Esterin tarina itsessään on väärennös; siinä Hamamin juonittelun nojalla perustellaan "amalekilaisten" kansanmurhaa, joka juutalaisten käskettiin tehdä jo ennen Esteriä.

Tässä kertomuksessa, krypto-juutalainen Ester (Hadassah) sekä Mordecai tunkeutuvat vallan ytimeen, salaten sen tosiasian että "Ester" oli juutalainen. Nimi Ester tarkoittaa "joka on kätketty". Hänen oikea juutalainen nimensä oli Hadassah. Hän oli eräs ensimmäisistä "krypto-juutalaisista", juutalaisista jotka kätkevät identiteettinsä korruptoidakseen yhteiskunnat sekä pettääkseen ne jotka luottavat heihin. Juutalaiset juhlivat vuosittain Mordecain ja Esterin kansanmurhallista teurastusta joka väitteen mukaan tehtiin "amalekilaisia" vastaan.

Purim on juutalaisten juhlapäivistä kaikkein rakastetuin. Juutalaiset pukeutuvat asuihin jotka kätkevät heidän identiteettinsä juhliessaan tätä krypto-juutalaista joka tuhoaa pakanat.

Juutalaisten viha armenialaisia "amalekilaisia" kohtaan silloin kun juutalaiset teurastivat armenialaisia kristittyjä on hyvin dokumentoitu. Juutalaiset yleisesti käänsivät katseensa pois armenialaisten teurastukselta, mikä joteutettiin Dönmeh-juutalaisten johdon alla, aivan kuten hebreankielinen sanomalehti Hatzvi huomautti 16.5.1909, pilkatessaan juutalaisten ennakkoluuloja:

"Kevyt virne kasvoillaan, lyhyt sydämellinen huokaisu, eikä mitään muuta. Armenialaiset eivät ole juutalaisia, ja kansan tradition mukaan armenialaiset eivät ole mitään muuta kuin amalekilaisia! Amalekilaisia? Me auttaisimme haitä? Keitä? Amalekilaisia? Taivas varjelkoon!" [158]
Kirjassaan Reclkess Rites: Purim and the Legacy of Jewish Violence, Elliott Horowitz kirjoittaa juutalaisten stigmatisaatiosta armenialaisia kohtaan "amalekilaisina":
1800-luvulla, termiä "amalekilainen" käytettiin melkein aina negatiivisessa merkityksessä koskien armenialaisia, mahdollisesti seurauksena taloudellisesta kilpailusta joka oli usein vallalla heidän ja juutalaisten välillä, ja jotka molemmat tunnettiin viekkaista liiketoimistaan. [***] Vuonna 1839, kuten esipuheessa on mainittu, englantilainen lähetystyöntekijä Joseph Wolff havaitsi 'merkittävänä asiana, että armenialaiset, joita juutalaiset halveksivat oletettuina amalekilaisten jälkeläisinä, on ainoa kristillinen kirkkokunta joka on kiinnostunut juutalaisten suojelemisesta ja evankelioimisesta'. KOlme vuotta myöhemmin, kuten siinä myös mainittiin, skotlantilaiset lähetystyöntekijät Bonar ja McCheyne vihjasivat, että tämä 'outo viha jota juutalaiset tuntevat armenialaisia kohtaan saattaa nousta syytöksestä joka usein esitetään heitä kohtaan, nimittäin että Hamam oli armenialainen ja että armenialaiset ovat raamatun amalekilaisia'. Myöhemmin 1800-luvulla Joseph Judah Chorny raportoi kuulleensa Georgian juutalaisilta, joiden keskuudessa hän kulki, heidän muinaisesta traditiostaan että armenialaiset olivat amalekilaisten jälkeläisiä, ja eräs toinen juutalainen raportoi oudosta tavasta itäisessä Galiciassa, jossa armenialaiset, joilla oli liiketoimia paikallisten juutalaisten kanssa murehtivat hamamin kuolemaa jokaisen Purim-juhlan aikana, ja sytyttävät kynttilöitä hänen muistolleen. Mikäli tässä jälkimmäisessä raportissa on lainkaan totuutta mukana, on todennäköistä että paikalliset juutalaiset lahjoivat paikalliset armenialaiset toimimaan näin, eräänlaisena Purim-viihteenä, aivan kuten muualla itäisessä Euroopassa juutalaiset palkkaavat kristityt esittämään Hamamin roolia Purim-juhlassaan (Purimshpiel). 1800-luvun viimeisellä vuosikymmenellä tämä Latviassa syntynyt tutkija ja poleemikko (polemicist) Ephraim Dainard julkaisi (yksityisin varoin painetun) pamfletin jossa vastustettiin Sukkoth-juhlan etrogim (sitrushedelmien) ostamista Kreikasta, erityisesti niitä jotka oli kasvatettu Korfun saarella, jossa, vuonna 1891, eräs verinen loukkaus (blood libel) oli pakottanut 7 000 paikallista juutalaista pakenemaan henkensä edestä. Nämä Korfun hedelmät olivat olleet kiistanalainen aihe koko 1800-luvun, etupäässä ongelmallisen rabbiinisen valvonnan vuoksi, ja tämä riita oli syttynyt uudestaan vuonna 1975 sen jälkeen kun myyjät olivat nostaneet hintoja. Deinardin pamfletti, provokatiivisen nimensä Milhama la-Shem be-'Amalek (God's War with Amalek) oli kenties kaikkein kiihkein panostus tähän elpyneeseen kiistaan. Miiden syiden joukossa jotka hän esitti vaatiakseen kreikkalaisten sitrushedelmien boikottia oli, että Korfun asukkaat olivat Amalekin jälkeläisiä. Hänen outo vakaumuksensa tällaisen väitteen antamiseen näytti olleen lähtöisin traditiosta jota on ylläpidetty vuosisatojen ajan, että armenialaiset (mukaan lukien heidän suuren diasporansa jäsenet) olivat amalekilaisia. Tämä syvästi arvossa pidetty traditio jossa armenialaisia pidettiin amalekilaisina sai Deinardin liittämään myös kreikkalaiset tähän samaan kategoriaan. [159]


Takaisin