Miksi juutalainen menestyy -- Osa II


by Ewald Smith




LUKU 3: Saksan juutalaiset


Vuoden 1848 vallankumous oli ainut juutalaisille ei-suotuisa, kun emme ota lukuun tulevaa vallankumousta, joka tulee olemaan heille paljon epäsuotuisampi, koska se tehdään heitä vastaan. Rothschildin pelasti silloin se, että huonossa huudossa oleva juutalainen, Goudchaux, joka oli ennen valekivien kauppias, oli rahaministeri.

Rothschild oli kiinnostava kohde tarkkailtavaksi. Marraskuusta 1847 helmikuuhun 1848 hän junaili 250 000 000 frangin valtionlainaa, ja näiden harvojen kuukausien aikana hänelle ei onnistunut vain koko lainan sijoittaminen, vaan hän sai itselleen vaatimattoman 18 000 000 frangin hyödyn. Itsensä muista erottavalla ahneudella Rothschild ei ollut tyytyväinen näihin 18 000 000 frangiin. Kyynisesti hän kieltäytyi maksamasta 170 000 000 frangin määrää, jonka hän vielä oli velkaa valtiolle, ja ilmoitti menneensä vararikkoon. Kurssi, jota hallituksen oli noudatettava oli selvä. Sen oli vain pidätettävä tämä petollinen pankkiiri ja laitettava hänet vankeuteen Mazasiin; vankila joka oli juuri silloin rakennettu. Mutta juutalainen Goudhaux, rahaministeri, ryhtyi suojelemaan häntä. Hän piti lainvoimaisena Rothschildin teoriaa, ettei goylle annettu sana sido juutalaista. Hän ei vain suojellut sitoumuksien laiminlyöjää, joka ei ollut onnistunut toteuttamaan hallituksen kanssa sovittuja tehtäviä, vaan hän palkkasi tämän uudelleen uudella 30 000 000 frangin seteliannilla.

Historiassa ei ole esimerkkiä tälle vertaansa vailla olevalle rosvoukselle. Arjalainen oli mustana ruudista, nälkään kuolemaisillaan, kaikki kaupat oli suljettu, ja lopulta kun voitto saapui hänen luokseen, hän oli onnistunut -- niin missä? Juutalaisen Gouldchauxin aseman lujittamisessa.

Niin sydäntä särkevän kurjuuden keskellä vain yksi ajatus sai valtoihinsa juutalaisen säälivän sielun. Gouldchaux muisti vielä, että aarrekammiossa, jonka oletettiin olevan tyhjä, vieläkin vitkasteli jokunan osa julkaistusta lainasta, ja hän toi itse ne Rothschildille; varkaus josta hänet palkittiin hyvin.

Kuitenkin tämä vallankumous toi melkoisesti tuhoakin juutalaisille. Heti kun maa oli julistettu tasavallaksi, kuningaskunnan eri alueiden talonpojat hyökkäsivät juutalaisten taloihin ja ottivat takaisin osia heiltä ryöstetystä omaisuudesta. Kun heidät tuotiin oikeuden eteen Strasbourgissa heidät vapautettiin eläköön-huutojen kera ja kannettiin pois voitonkulkueessa.

Valitettavasti liike oli erillään muista. Silloin ei ollut mitään antisemitististä organisaatiota kehottamassa sorrettuja toimimaan yhdessä, ja yritetty kristittyjen vapauttaminen ei onnistunut.

Keisarinvallan uudelleen palautuksen paikkeilla juutalainen Fould, pääministerin ominaisuudessa, sai aikaan avioliiton keisarin ja keisarinnan välillä, lausuen epäilemättä sisimmässään kaikenlaisia kirouksia, joita Talmud sisältää, sem lapsen ylle jonka oli määrä syntyä tästä liitosta. Tämä oli onneton keisarillinen prinssi, jonka juutalainen houkuteli väijytykseen Zürichissä, ja henki meni.

Huomattava joukko Bordeauxin juutalaisia muutti Pariisiin.

Etelän juutalaiset ilmensivät rodulle luonteenomaisia piirteitä, joista olemme jo puhuneet. Heitä avusti voimallisesti Rothschildin holveihin alituisesti keräytyvä kulta, aivan kuin sen sinne läjittäisi näkymättömän kumppanin hiljainen harava.

Pariisiin saavuttuaan etelän juutalaiset rakennuttivat komeita asuntoja, mutta varoivat liittymästä Rothschildeihin näiden katalissa suunnitelmissa, minkä johdosta Rothschildit tulivat tyytymättömiksi ja vaikuttivat paljolti Pereiren, etelän huomattavimpia juutalaisia, tuhoon. Rothschildit kutsuivat Saksan juutalais-kapitalistit mukaan salaliittoon Pereireä vastaan, ja Saksan juutalaisia virtasi laumoittain Pariisiin.

Vuodesta 1865 alkaen kaikki on ollut Saksan juutalaisen käsissä. Hänestä tuli maailman herra. Muutama voidaan mainita erityisesti. Juutalaiset Offenbach ja Halévy pilkkaavat kenraali Boumissa Ranskan armeijan päällikköjä. Juutalainen Kugelmann johtaa sanomalehti järjestelmää, johon keräytyvät laumoittain kaikkien asemien juutalaiset, jotka puhuvat äänekkäästi, ja joiden korvat ovat aina avoinna, aina valmiina sieppaamaan kuiskauksen, kiinnostavan uutisen tai hyödyllistä informaatiota joka nopeasti kerrotaan lehdistölle, jonka nyt omistavat yksinomaan juutalaiset. Kaikki hallituksen asiat, pienet ja suuret, ovat heidän käsissään.

Napoleon II:n hallituskaudella juutalainen Adrien Marx valtasi Ranskan historiankirjoittajan paikan, jota oli ennen pitänyt hallussaan Racine. Juutalainen Jules Cohen ohjasi musiikkia Tuileriesin kappelissa. Juutalainen Waldteufel johti orkesteria hovin tanssiaisissa. Seuraapa nyt minua siihen rippituoliin, johon ei kukaan, ei edes keisari uskalla astua, ja näet siellä naisen polvistuneen papin eteen ja uskomassa hänelle keisarinnan ja äidin huolet, jotka koskevat puhkeamaisillaan olevaa sotaa.

Tämä pappi on Saksan juutalainen Jean-Marie Bauer. Koskaan aiemmin ei juutalainen tungettelija ole muodostunut niin täydelliseksi tyypiksi, niin ylhäisen koulunkäyneeksi, että se kiinnostaa kirjoittajaa yrittämään myöhempinä vuosina maalata maalata tämän oudon vuosisadan kuvan.

Eräänä kauniina aamuna tämä epäilyttävä käännynnäinen saapui Ranskaan. Hän sai päähänsä syrjäyttää viekkaudella kunnianarvoisan Abbé Deguerryn, joka oli monta vuotta keisarin hovikappalainen, sekä vallata tämän luottamuksellisen toimen, joka oli niin haluttu kaikkien maan pappien keskuudessa. Hän onnistui! Onnistuiko hän tässä teeskentelyn, vai ylhäisten hyveiden osoittamisen avulla? Ei suinkaan. Kuten kaikki juutalaiset hän luotti pelkästään röyhkeyteensä, ja hänen uskonsa mukaan henkilö voi uskaltaa mitä tahansa kun on kyse goysta. Hän järjesti nuo kuukuisat kirkolliset lounaat, minne kutsuttiin tulevat neuvosmiehet ja missä alulettiin herätteitä antavia lauluja.

"Meidän paratiisimme on rakastettu povi."

Tämä juutalais-käännynnäinen, Worthin pukema, piti yllään silmänkääntäjän pukua, näytteli loistoa ja pitsitöiden valikoimaa, jonka vuoksi moni nainen unelmoi hänestä.

Piirituys alkoi. Tämä juutalais-akrobaatti, jolla oli violetinväriset sukat ja kengät, sellaiset joita pitävät jockeyt, nimitettiin kenttäsairaalajoukkojen pääkappalaiseksi. Hänet tavattiin aina etuvartioilta, ja hänen intonsa huolehtia kuolevista sotilaista oli niin suuri, että se toi hänet riittävän lähelle vihollista, jotta hän saattoi lähettää hyödyllistä informaatiota, joka koski piiritettyä kaupunkia, heidän linjoilleen.

Kun kaikki oli päättynyt, hän nauroi päin huiputtamiensa henkilöiden naamaa. Hän jätti papillisen asunsa hämäräperäisen teatterin näyttelijöiden seurusteluhuoneeseen, tuotti pornografisia julkaisuja toisen keisarikunnan puolimaailman naisista, ja näyttäytyi iltaisin oopperassa, missä kunnianarvoisat miehet, kummallista kylläkin, vieläkin kutsuvat tämän arvottoman papin aitioihinsa. Viimein, kun hän huomasi herättävänsä hämärää huomiota, hän meni Brysseliin ja siellä naimisiin.

Keisarinna parka maksoi julmasti ajattelemattomuudestaan, kun oli valinnut sellaisen vehkeilijän tunnustusten vastaanottajaksi.

Keisarinna oli ensimmäinen laskemaan liikkeelle muodin, jonka kenraalit, kirjailijat, ja diplomaatit pian sen jälkeen omaksuivat. Yksi ja kaikki ripittäytyivät juutalaiselle.

Preussilainen juutalaispankkiiri, Bleichroeder, oli Preussin hallituksen palveluksessa, ja sen tunnettu vakoilija viimeisen ranskalais-preussilaisen sodan aikana. Sellaisten olosuhteiden vallitessa ei pidä hämmästyä sitä murskaavaa tappiota, jonka Ranska kärsi. Juutalaiset olivat pestautuneet vihollisen puolelle, tämän vuoksi Ranska sortui.

Voi kuitenkin olla mielenkiintoista tietää, että juutalaisten suunnitelmat melkein raukenivat tyhjiin viimeisellä hetkellä.

Läpikotaisin hyväsydäminen, kaukokatseinen hallitsija Napoleon III, vastusti niin kauan kuin saattoi keisarinnan painostusta, kun keisarinna juutalaisen Bauerin kannustamana sanoi keisarille: "Tämä on minun sotani." Toisaalta Wilhelm, kristitty monarkki, tunsi omantuntonsa vaivaavan itseään kun hän ajatteli niitä sataatuhatta miestä, jotka nyt viljelevät rauhallisesti maata, ja kuitenkin kuukauden sisällä he makaisivat kuolleina taistelukentällä. Viimeiseen hetkeen asti keisarinna Augusta rukoili keisaria säilyttämään rauhan. Eilhelm teki sellaista, mitä kukaan muu hallitsija ei ehkä olisi tehnyt hänen sijassaan. Prinssi Hohengollemin ehdokkuus Espanjan valtaistuimelle peruutettiin. Epätoivoissaan Saksan juutalaiset uskalsivat valehdella. Juutalainen Wolffin uutistoimisto ilmoitti, että Preussin kuningas oli loukannut Ranskan suurlähettilästä, ja juutalainen lehdistö levitti heti uutista seuraavaan tapaan:

Ranskaa on loukattu, veri kiehuu suonissamme. Suurlähettilästämme on törkeästi loukattu.
Tämän valheen tulos oli sodan julistus.


Takaisin