Miksi juutalainen menestyy -- Osa III

LUKU 2: Teollisuuskriisi

Kun juutalainen on aina valmis saamaan etua kaikesta, hän halveksii ruumiillista työtä. Hän ihailee vain tietynlaisia kauppiaita, pankkiireja, keinottelijoita. "Kun kirkko," sanoo Blanc de Saint-Bonnet, "varoitti ei-juutalaista juutalaisesta, edellinen kieltäytyi kuulemasta. Seuraus -- hyödyllisten asioiden niukkuus, tarpeetomien asioiden runsaus, massojen kurjuus ja rappio, toisin sanoen köyhyydentila."

Kristillinen sivilisaatio on jalostanut, ylistänyt, runollistanut työn tekoa. Juutalainen sivilisaatio riistää sitä juutalais-kapitalistin kautta ja häpäisee sitä juutalais-vallankumouksellisen kautta. Juutalainen lehdistö ja juutalaisten kehittämät anarkistiset opit , etenkin Euroopassa, katkeroittavat työläistä kutsumalla häntä rangaistusvangiksi.

Kun työntekijät pyrkivät liikkumaan kaupunkeihin hakiessaan työtä, jota eivät löydä, juomapaikkojen määrä noissa kaupungeissa nousee. Vuonna 1869 Pariisissa oli 366 507 juomapaikkaa. Vuonna 1884 niitä oli yli 500 000.

Ihmiset kaatavat juomia mahaansa kokeakseen tunteen joka liikuttaa, kiihottaa ja jännittää inhimillistä elimistöä. Naiset jotka ovat heikkoja ja sairaita, injektoivat käsiensä kautta morfiinia kehoonsa; työtä tekevät miehet juovat alkoholia: molemmat kokevat ohimenevän helpotuksen, hermostoperäisen hilpeyden. Alkoholijuomien kauppa on vain juutalaisten käsissä, joista monet, vaikka eivät näyttäydykään todellisina omistajina, ovat kuitenkin vaiteliaita osakkaita. Alkoholijuomien todelliset tukijat niin New Yorkissa kuin Pariisissa ovat juutalaisia, jotka pitävät ehdottomassa alamaisuudessa kaikkia sekä alhaisia että korkeita järjestelmiä, jotka vähittäismyyvät väkijuomia. Vähittäiskauppias on vähän paremmassa asemassa kuin työntekijä. Hän johtaa liikettä, joka ei kuulu hänelle, ja jonka vuokran maksavat tavallisesti ne, jotka varustavat hänet väkijuomilla.

Vähittäiskauppiaalla voi olla viisi tai kuusi eri henkilöä väkijuomien toimittamisessa, mutta hänen kapakastaan ei löydy väkijuoma-laatua, joka eroaisi niiden henkilöiden valmisteista, jotka varustavat hänet aineella.

Nykyään toteutuvasta alkoholijuomien liiketoiminnasta on tullut kemiallisten tuotteiden valmistusta, värjäysmateriaalien, ja kaikenlaisten juomien valmistuksessa käytettävien ainesten hommaa. Heti kun juutalainen ryhtyy johonkin liiketoimeen, hän heti turmelee sen tavat väärennetyillä sepustuksillaan.

On helposti ymmärrettävissä kuinka tuhoisa vaikutus alkoholin valmistuksella on yksityiseen terveyteen. Niissä mitä kutsutaan luonnollisiksi eli puhtaiksi viineiksi, on tiettyjä terveellisiä prinsiippejä, ja vaikka niitä otettaisiinkin kohtuuttomasti, ne tuottavat vain ohimenevää haittaa.

Bourgognessa voi tavata viinitarhureita, joiden kasvot ovat punertavia syksyn viinin terveellisestä sävystä. Tiivisteistä tehdyt juomat sen sijaan eivät assimiloidu, vaan aikaansaavat tappavien myrkkyjen vaikutuksen, edesauttavat juoppohulluutta, raivokohtauksia ja hurjia tekoja, joista onneton uhri ei ole vastuussa.

Juutalaisten viha köyhiä kohtaan -- viha jolle ei löydy vertaa maailmanhistoriasta -- on omaksunut vaihtelevia muotoja. Nyt se ilmenee alkoholijuomien huonontamisessa, nyt sitä ilmentää rikas juutalainen, aristokraattisten kerhojen jäsen, joka on yhteistoiminnassa kurjimpien Shylockien kanssa, jotka nylkevät köyhiä panttilipuista tehdyillä tarjouksilla.

Tämä omituinen liiketoimi, uudentyyppinen kiskonta, jossa tarjotaan halveksittava rahasumma palkkioksi siitä että panttiliput lunastetaan, on yksinomaan Saksan juutalaisten käsissä.

Eräs Saksan juutalainen nimeltä Neuburger antoi muutama vuosi sitten huomattavan yllykkeen tähän kauppaan. Hän perusti Pariisiin useita haaraliikkeitä, joita kutsuttiin nimellä 'Neuburgenner'. Mutta Neuburgerin epäonneksi siihen asti eli vielä oikeuden häivä, ja kun viranomaiset katsoivat hänen kirjoihinsa, hänet tuomittiin kymmeneksi kuukaudeksi vankilaan.

Tänään, Neuburgennet ovat kuitenkin täydessä vedossa, ei vaan Pariisissa vaan myös täällä New Yorkissa. Sanomalehti nimeltä The Battle 25.1.1884 ilmestyneessä numerossaan antoi muutamia yksityiskohtia näiden toimitsijoiden toiminnasta, joita kaikkia liittää yhteen syndikaatin läheiset siteet.

Seuralla on toimistoja monella tärkeimmistä kaduista. Kullatut tunnukset ilmoittavat että panttilippuja sekä ostetaan että myydään. Tätä homma harjoitetaan myös saastaisissa kaupoissa, varastettujen tavaroiden vastaanottajien luolissa, kaupoissa joiden ikkunat ovat täynnä käytettyä tavaraa.

Seuraavaa The Battlesta otettua selontekoa voidaan pitää luotettavana kuvauksena siitä tavasta, jota juutalaiset tavallisesti käyttävät harjoittaessaan katalaa liiketoimintaa:

Kansalainen joka on joutunut näiden juutalaisten uhreiksi, tuli luoksemme ja esitti syytteen. Hän oli mennyt erääseen näistä toimitiloista lähellä Lafayette-katua. Katu ei paranna ko. homman luonnetta. Varkaus on aina varkaus. Hänelle annettiin kaksi frangia panttilipusta ja myöskin kappale keltaista pahvia, jonka me pidämme varalla jokaisen tarkastettavaksi, jos joku on utelias sitä tutkimaan. Tämä pahvi on todellisuudessa kauppakirja, ja laina on näin naamioitu.

Kuukauden lopulla ko. kansalaienn palasi ja maksoi kuukauden koron, joka oli 20 prosenttia, tehden 240 prosenttia vuodessa. Kun hän kaksi viikkoa myöhemmin meni lunastamaan panttilippuaan, häntä pyydettiin tulemaan toiste, ja käytyään seitsemän kertaa siellä, hänelle kerottiin, että lippu oli hukattu. Aseistautuneena pienellä keltaisella pahvinpalallaan uhri haastoi lainaajan oikeuteen. Sen jälkeen juutalainen pani kätensä sydämensä päälle ja vannoi ostaneensa lipun. Todistaakseen hän osoitti sanaa "myyty" pahvinpalasella ja seuraavaa pienillä kirjaimilla kirjoitettua mainintaa: "Kaiken väärinkäsityksen välttämiseksi ilmoitetaan täten, että tämä liiketoimi on myynti, ei laina." Tästä petollisesta rivistä johtuen juutalaiset tekevät asiakkaistaan narreja.

Se hämmästyttää lukijoitamme, mutta on kuitenkin opittava tosiseikka, että varakkaat aristokraattiset juutalaispankkiirit varustavat kapitaalilla tämän katalan liiketoimen. Heille annetaan aika ajoin arvio karttuneista ansioista.

"Ei ole harvinaista," sanoo Macé, "nähdä näiden kurkunleikkaajien kauppojen edessä sellaisen rikkaan miehen ajoneuvot, joka on pukeutunut viimeisimmän muodin mukaan. Se on juutalainen finanssimies, joka on tullut tutkimaan tilejä." New Yorkissa on kuitenkin niin, etä juuri Shylok, kurkunleikkaaja, menee rikkaan juutalaisen toimistoon, jossa näitä tilejä selvitetään kahden kesken. Pienempi konna esittää kirjoja ja tositteita, jotka kaikki hänen rikostoverinsa tutkii huolellisesti.

Huonekalukaupat, jotka myyvät luotolla 300% voitolla, ovat eräs juutalaisen kiskonnan muoto. Seuraava tapaus tuli hiljattain tietoomme. Työläinen meni huonekalukauppaan Kahdeksannella kadulla, jossa myytiin "luotolla tai käteisellä", ja valitsi tiettyjä huonekaluja; koko lasku kohosi 75 dollariin. Hän maksoi 12 dollaria etumaksua. Tuntia tai kahta myöhemmin hän päätti vaihtaa muutamia valituista esineistä, mutta hänelle kerrottiin, että hänen olisi joko otettava kaikki valitsemansa tavarat, tai menetettävä maksamansa 12 dollaria.

Huonekalutarjoukset muodostavat erään muodon juutalaista kiskontaa. Tavallisesti summa vaihtelee kymmenen ja viidenkymmenen dollarin välillä, "ilman siirtoa", jonka juutalais-korppikotka lisää hintaan.

Palkkioksi annetaan kauppakirja omaisuudesta, mutta summa on noussut 10 tai 15 dollaria "käärepaperilisää", ja sitäpaitsi laillista korkoa lisätään. Jos rahaa ei täsmällisesti makseta, huonekalut viedään pois, myydään, ja silloin juutalainen rikostoveri ostaa ne.

Kuinka tämä kaikki päättynee? Varmasti vallankumoukseen. Se on jo alkanut Venäjällä, josta on monia juutalaisia karkotettu ja osa heidän vääryydellä hankkimistaan omaisuuksista on otettu heiltä pois, samalla kun siedetyt juutalaiset on tehty erikoisten poliisisäädösten alaisiksi. [Tässä ei ilmeisesti puhuta vuoden 1917 vallankumouksesta, vaan 1800-luvun lopun tai 1900-luvun alun mullistuksista. Bolshevikkinen vallankumous oli nimenomaan juutalaisten lietsoma. Toivonen huom.]

Nykyajan yhteiskunnassa, jossa oikeudenmukaisuuden tunteet ovat harvinaisia, missä ihmiset kärsivät juutalaisten kiskonnasta, missä itsekkyys hallitsee voitokkaana ja ihmiset mitä suurimmaksi osaksi noudattavat mitä tahansa, minkä he ajattelevat edistävän omaa mielihyväänsä tai etuansa, lopullinen katastrofi, toistan sen, on vain ajan kysymys. Ei ole viisasta ihmistä, joka ei näkisi tulevaa kapinaa. Puhu kirkon palvelijan kanssa, tai kaupunkilaisen kanssa, joka ajattelee huomistakin, ja huomaat molemmilla olevan samat aavistukset.

"Jonain päivänä, joka ei ehkä ole kaukainen," kirjoittaa Aurélien schroll, "höyrykattila räjähtää. Suuret rahalaitokset romahtavat kuin ylitäytetyt ilmapallot. Silloin keskuudessamme on vain tuhoa, joka tuo mieleen maanjäristyksen jälkeisen tilan. Se ei tule olemaan maailman loppu, mutta se on kylläkin kuvailemamme maailman loppu."

En tule olemaan pahoillani kenenkään puolesta.