TUPAKKATEHTAAN VARJOSSA

FRANCIS FRANGIPANE'N PROFEETALLINEN TOIMINTA JA NÄYT

kirj. G. Richard Fisher

Uskonpuolustaja Robert Bowman sanoo, että "opin arvosteleminen on jatkuva välttämättömyys kristillisessä seurakunnassa."

"Historia toistaa itseään," meille sanotaan. Tämä ei missään pidä paremmin paikkaansa kuin harhaoppien ja teologisten erehdysten alueella. Vanhoja valheita ja Kirjoitusten vääristelyjä kierrätetään uudelleen ja uudelleen uusissa valepuvuissa ja näyttelyasuissa. Jeesuksen nimeä käytetään, mutta Jeesuksen oppi on vääristelty ja muutettu utopististen ohjelmien mukaiseksi.

Francis Frangipane on River of Life Ministries'in vanhempi saarnaja Cedar Rapids'issa, Iowa'ssa. Hän vetää myös TV- ja radio ohjelmaa "In Christ's Image." Lähes kaksi vuotta Frangipane'lla oli kuukausittain palsta Charisma-lehdessä nimeltä "Thy Kingdom Come." Artikkelit olivat lyhyitä saarnoja, joista osa on julkaistu kirjana The Days of His Presence.

Hänen kirjojensa elämäkertaosuudet eivät sisällä mitään viittausta viralliseen raamattukoulutukseen. Näin on aivan liian usein nykyajan profeetallisessa liikkeessä. PFO lähetti kyselykirjeen Frangipane'n järjestölle koskien hänen pätevyyttään (kuten korkeakoulu, opisto, raamattukoulu tai seminaaritutkinto), mutta ei saanut mitään vastausta. Täytyy vain ihmetellä Frangipane'n raamattukoulutusta hänen synnynnäistä taipumustaan vasten ääntää väärin teologista sanastoa. Esim. kun hän yrittää ääntää sanan "eschatalogical," siitä tulee "escalatogical."

Frangipane sanoi, että vuonna 1980 hän putosi toiminnasta, kun eräs nainen, jonka puolesta hän rukoili, kuoli. Hän yhdisti sen "epäuskon linnoitukseen" itsessään. Kolme vuotta myöhemmin hän liittyi "uskon seurakuntaan" ja ilmoitti: "Tuon seuraavan vuoden aikana seurakuntamme näki ihmisten parantuvan syövistä, kuuroudesta ja niveltulehduksista! Vaikka en koskaan virallisesti liittynyt Uskon liikkeeseen, niin olen kiitollinen Jumalalle siitä, mitä Hän antoi minulle sen kautta." Frangipane ei nimeä tätä seurakuntaa, eikä esitä väitteistään todisteita.

Voisi ehkä sanoa, että karismaattisessa maailmassa Frangipane on vielä AAA-luokassa, mutta nousemassa nopeasti kansalliselle mestari-tasolle. Hän esiintyy ja kaveeraa joidenkin profeetallisen liikkeen suurmiesten kanssa, kuten Kansas City'n profeetat ja MSOG:n (Manifest Sons of God) kannattajat. Frangipane'a ylistetään ja hänet lasketaan kuuluvan sellaisten miesten aivan eliittiluokkaan. Rick Joyner sanoo Frangipanesta:

"Francis on yksi niitä harvoja apostoli Johanneksen kaltaisia, joka nojaa Herraan rintaan ja kuuntelee Hänen sydäntään ..."

Myös Apologetics Index verkkosivu vahvistaa Frangipane'n solidaarisuuden niiden kanssa, joilla on vaikutusvaltaa tämän päivän profeetallisella areenalla:
"Opettaja/profeetta, jolla on läheiset yhteydet Rick Joyner'iin ja Kansas City'n profeettoihin. Kannattaa Toronton Siunausta." Frangipane ilmeisesti kannattaa Joyner'ia, koska hän myy Joyner'in ääninauhaa Into the Glory (saatavana Frangipane'n verkkosivulla) ja viittaa Joyner'iin "profeetallisena johtajana."

Frangipane'n sitoutuminen Joyner'iin on ilmeistä ja avointa myös hänen kirjassaan The Power of Covenant Prayer (Liittorukouksen voima), jossa hän sanoo: "Joitakin vuosia sitten Rick Joyner'in kirja The Harvest vapautti toivon kymmenille tuhansille masentuneille seurakuntien johtajille."

Frangipane'n ristipölytys Joyner'in kanssa on sekä mielenkiintoinen, että huolestuttava, kuten on myös se, että Tommy Tenney suosittelee Frangipane'n kirjaa The Days of His Presence (Hänen läsnäolonsa päivät). Tenney tunnustautuu ykseyshelluntailaisuuteen (kolminaisuuden kieltäjiä) ja kannattaa eteneviä jumalallisia ilmestyksiä. Suosittelu näyttääkin olevan molemminpuolista, koska Frangipane myy erästä Tenneyn ääninauhaa.

Frangipane'n verkkosivulta löytyy myös Kansas City'n profeetta Mike Bickle'n ääninauhoja.

Kuten sellaisella, joka pelaa teologista Tornadoa, Frangipanella on kädet ja jalat eri värisissä opillisissa tahroissa. Kirjailija Gershom Gorenberg on oikeassa huomiossaan, että: "Voit parhaiten tuntea ihmiset heidän epäjohdonmukaisuuksistaan."

Frangipane on menneisyydessä tehnyt isoja virheitä, joiden pitäisi saada jokaisen kyseenalaistamaan hänen arvostelukykynsä. Opettaessaan Hood River'in helluntaiseurakuntaa Oregonissa, Frangipane kertoi yleisölleen, että heidän pitäisi "ottaa kaupungit" ja käytti Joonan ainutlaatuista esimerkkiä mallina seurakunnalle.
Sitten hän viittasi TV-evankelista Larry Lea'hin esimerkkinä kaupungin valtaamisesta. Frangipane lainasi esimerkkinä kertomusta siitä, että muka Lea olisi käännyttänyt pakanan ja noidan Eric Pryor'in. Esimerkki ei kuitenkaan mitenkään sovi asiayhteyteen, koska Pryor oli henkilö eikä kaupunki ja mikä vielä tärkeämpää, Pryor'in kääntymys oli huijausta. Lea on surullinen esimerkki arvostelukyvystä ja hengellisestä sodankäynnistä. Lea'n toiminta on skandaalien kyllästämää. The San Francisco Chronicle raportoi:

"Ensin Lea tunnusti maksavansa Pryor'ille $1000 kuukaudessa. Myöhemmin hän muutti kertomustaan sanoen, että itseasiassa se olikin $500 kuukaudessa, jotta Pryor voisi maksaa vuokran, kun muutti San Jose'sta San Franciscoon, liittyi Jubilee Christian Center'iin ja kirjoittautui sen raamattukouluun. ... Prime Time näytti myös osan kotitekoista videota vihkimisseremoniasta, jossa JCC:n pastori Dick Bernal esiintyi vihkien Pryor'in ja hänen tyttöystävänsä. Sekä pastori että ex-pakana kuitenkin tiesivät, että Pryor oli edelleen laillisesti naimisissa toisen naisen kanssa. 'Se ei ollut siviiliseremonia. Se oli hengellinen liitto,' Bernal sanoi myöntäen, että hän todennäköisesti teki virheen suorittaessaan palveluksen. 'He olivat asuneet yhdessä laillisesti miehenä ja vaimona.'"

Ole Anthony Trinity Foundation'ista (järjestö, joka seuraa TV-evankelistojen puuhia) sanoi, että "Lea edelleen kävi kauppaa väärällä 'noidalla joka vaihtoi nauhaa' ('witch that switched' tape) 1997."

Pryor'in juttu kuitenkin vain pahenee. Kun Pryor sai jo $20000 per esiintyminen, hänet pidätettiin vuonna 1994 puolison pahoinpitelystä ja päällekäymisestä tappavalla aseella. Pian sen jälkeen hän palasi huumeisiin ja okkultismiin. Lokakuussa 1998 Pryor, vaimoaan hakkaava okkultisti, sai syytteen pieksämisestä, puolison pahoinpitelystä ja narkoottisten aineiden vaikutuksen alaisena olemisesta. Pryor on piintynyt hakkaaja ja rikollinen.

ONKO PAHOLAISELLA POSTINUMERO?

Pastori ja kirjailija Bill Randles käsittelee Frangipane'n ja muiden väitettyä voimaa, kun he esittävät suurellisia mutta todistamattomia demoneja koskevia väitteitä. Randles'in mukaan tällä uudella demonien hävittäjien rodulla on kyky tehdä paljon enemmän kuin vain ajaa niitä ulos:

"Ja kuten kaikki muu, mitä meidän sukupolvemme lähestyy, me emme tee sitä missään pienessä mittakaavassa, että ajaisimme ulos vain yhden alemman tason pikkupaholaisen yhdestä vähäpätöisestä ihmisestä! Me teemme sitä todella suuressa mittakaavassa, me ajamme demonit ulos kokonaisista kaupungeista! ... Sellaisten miesten opetusten kautta kuin C. Peter Wagner, Dick Bernal, Francis Frangipane, John Dawson ja monet muut, on kehitetty dualistinen Hengellisen Sodankäynnin (Spiritual Warfare) oppi. Tällä tarkoitan käsitettä, että meidän tulee taistella suoraan valtojen kanssa, siten, että nimeämme ne, tutkimme kaupunkien ja jopa valtioiden historiaa oppiaksemme näiden 'vahvojen miesten' ominaispiirteet, niin, että voimme poistaa ne ja 'ottaa kaupungin Jumalalle.'"

Raamatussa ei missään opeteta kaupunkien ottamista Jumalalle rampauttamalla ja riisumalla aseista kaupungin demonit. Paavali saarnasi evankeliumia jokaisessa kaupungissa ilman dramatiikkaa tai harhaisia väitteitä. Emme näe Paavalin tekevän "rukouskävelyjä" tai hengellisiä paalutuksia. Terve järki sanoo meille, että ottaen huomioon ajan, minkä nämä "demonien hävittäjät" ovat olleet asialla, heidän olisi pitänyt saada nämä kaupungit jo tähän mennessä hallintaan ja vapaiksi demoneista.
Tässä uudessa demonien hävittämisen teatterissa eräs sana "stronghold (linnoitus)" on otettu ulos 2 Kor. 10. luvusta ja sen perusteella on luotu kokonainen teologia. Luvun 10 asiayhteys on väärän opin kohtaaminen. Jos joku hajoittaa linnoituksia, niin se on kultteja vastustava ja uskoa puolustava liike. Dualistinen demonismi itsessään on harhan ja väärän opin linnoitus.

Artikkeli nimeltä "Alueellisten henkien kohtaaminen" kertoo meille:

"George Otis jr., C. Peter Wagner ja muut ovat aivan viime aikoina liittäneet käsityksiinsä demonien toiminnasta sellaiset menetelmät kuin 'hengellinen kartoitus (spiritual mapping)', 'alueellisten henkien' tunnistaminen ja karkoittaminen (identifying and exorcising 'territorial spirits),' ja 'alueellinen paalutus (territorial staking.)' Samalla kun he pyrkivät etsimään Sanasta tukea toimilleen, niin suuri osa siitä, mitä he tekevät, on niin äärimmäistä, että se ahdistaa monia kristikunnassa. Heidän aineistonsa tutkimus osoittaa, että aivan liian suuri osa heidän opistaan perustuu inhimilliseen kokemukseen ja jopa pakanalliseen teologiaan.

Tämän hienon artikkelin kirjoittaja korostaa Kirjoitusten riittävyyttä elämässä ja opissa ja sitten sanoo:

"Tosiasiassa nykyiset demonologit käyttävät Danielin kirjan selontekoa eräänä päätekstinä oikeuttamaan taistelun alueellisia henkiä vastaan. Robert Priest, Thomas Campbell, ja Bradford Mullen havaitsevat: 'Danielilla ei ollut mitään tietoa taistelun yksityiskohdista, kuten kuka taisteli ja ketä vastaan tai edes tietoa, että taistelu oli käynnissä, ennenkuin hänelle myöhemmin kerrottiin. Hän yksinkertaisesti rukoilee ja luottaa Jumalaan asioiden näkymättömän ulottuvuuden suhteen'. Sitten he päättelevät: 'Daniel ei tunnista, kartoita, sido tai rukoile alueellisia henkiä vastaan'"

TERVEELLISIÄ MUISTUTUKSIA

Ei ole vain hengellisesti terveellistä, vaan myös suoja meille muistuttaa itsellemme, että meidän maailmassamme on totuuden vihollisia. Niitä ovat väärät profeetat, väärät apostolit ja väärät opettajat (Matt.24:24, 2 Piet. 2:1, 2 Kor. 11:13, Ilm. 2:2, 1 Tim. 1:7, Apt. 20:28 30).

Frangipane, kuten monet muut äärikarismaatikot, on paketoinut uudelleen vanhat Latter Rain-harhaopit ja kaupustelee niitä yleisölle.

Nykyiset profeetat ovat esimerkki siitä, että historia toistaa itseään ja he yhdistävät 1940-luvun harhaopit 1990-luvun vastaaviin. Latter Rain-liike vahvisti karismaattisen mytologian perustuksen, joka on kuin ikiliikkuja. Se vain jatkuvasti pyörii ja pyörii.

Apologisti Albert Dager palauttaa mieliimme 1940-luvun Latter Rain dominionistisen opin:

"Noin kaksi vuosikymmentä ennen kuin helluntailaisuus löysi tiensä karismaattisen uudistuksen uskonsuuntiin, se koki kokemusperäisen teologian uuden aallon omissa riveissään. Se oli tämä uushelluntailainen kokemus, myöhemmin Latter Rain-liikkeeksi kutsuttu, josta versoi karismaattinen dominionismi. Tuon liikkeen merkittävämmät johtajat sulauttivat helluntailaisen hehkun oppeihin, että seurakunta oli maailmanlaajuisen herätyksen kynnyksellä. Tuo herätys tuottaisi voittoisan seurakunnan ilman tahraa tai ryppyä ja pyhät (tai 'voittajiksi' kutsuttu pyhien joukko) saavuttaisivat synnittömän täydellisyyden. Siten täydellinen seurakunta perisi maan  ja hallitsisi kansoja rautaisella valtikalla.

Dager jatkaa kuvaillen Latter Rain johtaja Franklin Hall'in villejä ja äärimmäisiä käsityksiä:

"Hall'in ydinajatus kuolemattomuusteoriassaan on, että 'nukkuvan, niin kutsutun, perusteettomasti rakennetun seurakunnan' täytyy herätä 'todellisuuteen ja kutsumukseen, että kun Jumalan sanaa täydellisesti toteutetaan ja totellaan, niin tuloksena on kauan myöhästyneen VANHURSKAUDEN SATEEN todelliset lähteet ja virrat, KUOLEMATTOMUUDEN SADE MAAN PÄÄLLÄ, josta niin monet profeetat ovat kirjoittaneet ja kuvailleet sitä ennustuksissaan.' (Korostus Hall'in) Hall'in olettamus ei perustu Jumalan lupaukseen kuolemattomuudesta ylösnousemuksen jälkeen, vaan ideaan, että ne jotka noudattavat Hall'in oppeja, tulevat kuolemattomiksi nykyisessä lihan ja veren ruumiissaan."

Edellä esitetyn lisäksi Latter Rain-opettajat opettivat "jakamista (impartation)", se on, että jotenkin Pyhän Hengen voimaa ja siunausta voitaisiin jakaa kättenpäällepanemisella ja siten luoda perustus voimakeskuksille, joihin merkkien etsijät voisivat matkustaa saamaan siunauksen ja kuljettaa se pois jakaakseen toisille. AOG tuomitsi jakamisen opin virallisesti vuonna 1949. Ihmiset matkustavat pitkiä matkoja (esim. Pensacolaan) "saadakseen sen", joka on oikotie kouristuksiin, tajunnan muutostiloihin, kaatumiskokemuksiin, hillittömään nauruun, hypnoottisiin tiloihin ja ruumiin pyörimisiin. He palaavat uudelleen ja uudelleen ja tulevat jakamisista riippuviksi. Jotkut, kuten Mike Bickle, jopa väittävät, että profetiaa voidaan jakaa.

Latter Rain-oppi on peilikuva kauan sitten unohdetuista ns. cargo-kulteista (cargo, suom. lasti). Gershom Gorenberg muistelee tapahtumia 19. vuosisadan lopun millenniaalisten liikkeiden ns. "cargo-kulttien" ympärillä. Hän sanoo, että ne: "esiintyivät eteläisen Tyynen meren saarelaisten keskuudessa. Eurooppalaisen hallinnon, kristittyjen lähetyssaarnaajien ideoiden, näyn kaukaa tuodusta aineellisesta varallisuudesta ahdistamina saarelaiset päätyivät käsitykseen: Uusi aika koittaisi, kun saapuisi suuria aluksia, jotka toisivat heidän esi-isänsä ja Lastin  - heidän ansaitsemansa varallisuuden. Saarelaiset rakensivat 'laitureita' tai 'laskeutumiskaistoja' olettaen, että siten toisivat Lastia tuovat laivat tai lentokoneet. ... saarelaiset eivät olleet järjettömiä: He päätyivät järkeviin johtopäätöksiin sirpaletiedon perusteella."

Tämän päivän äärikarismaatikkojen ja Latter Rain'in kannattajien laitureita ja kiitoratoja ovat heidän johtajiensa kirjat ja nauhat, hallusinatoriset odotukset, myyttiset väitteet sekä väitetty kyky tietää tulevaisuus. Tätä kaikkea ruokitaan raivokkaasti villeillä väitteillä, joita esitetään TV-lähetyksissä. Se kaikki myy, mutta se "Lasti", johon sisältyy kuolleista heräämiset, täydellinen parantuminen sekä pahojen varallisuuden tuleminen hurskaille, on kovasti myöhässä. Tämä siksi, koska se kaikki tulee tapahtumaan vasta ylösnousemuksessa (Room. 8 ja 1, Kor. 15.).

ETTE OLE VIELÄ NÄHNEET MITÄÄN

Frangipane saattaa yrittää ottaa etäisyyttä Latter Rain'ista osoittamalla heidän oppejaan villeimmästä ja hurjimmasta päästä. Tyypilliseen Latter Rain -tapaan hän kuitenkin lupaa jotakin suurempaa, kuin mitä ikinä olemme nähneet tai kokeneet seurakunnassa:

"Kun tämä aika loppuu, niin Jumalan lupaus meille on, että myös me saamme 'kaksinkertaisen osan' (Jes. 61:7; Joh.14:12). Mitä muuta tämä voi tarkoittaa, kuin että Herra aikoo ilmestyä meille sellaisessa kirkkaudessa, jota milloinkaan ennen emme ole tunteneet. Älä vaivu epätoivoon, jos huomaat olevasi autiuden ajassa. Totuudessa Jumalan kanssa meidän autiutemme on vain valmistusta uuteen voiman ja palvelemisen alkuun."

Vaikka harhaoppinen MSOG-oppi opettaa nykyistä kirkkautta ja pakoa kuolemasta (mitä Frangipane ei opeta), hän silti lähestyy sitä monin tavoin.

Huomaa myös huolimaton Sanan tulkinta olettamuksen tukemiseksi. Jesaja 61:7 koskee Messiasta, joka tuo pelastuksen Israelille (jakeet 1-3). Sitten puhutaan Israelin ja sen maan tulevasta jälleenrakentamisesta ja ennallistamisesta (jakeet 4-7). Jae 7 ja tuplamaan omistaminen koskee Jumalan lupausta Israelille sen omistaman maantieteellisen alueen pysyvästä lisäyksestä. Aivan kuten Job sai tuplasti tavaraa ja perhettä entiseen verrattuna, Jesaja 61:7:llä on erityinen ja tarkoin osoitettu tekstiyhteys. Kysymys ei ole siitä uskooko Israelin ennallistamiseen tai ei. Silti täytyy huomioida tekstiyhteys eikä yrittää soveltaa näitä jakeita johonkin illusoriseen seurakunnan ihmeiden aikaan, joka on aivan ovella. Kristuksen paluun läheisyys tuhotaan tällä näkemyksellä, koska "merkkien ja ihmeiden" ajan täytyy tulla ensin. Tämä näkemys pyrkii luomaan uuden ja epäraamatullisen dispensaation (aikajaon).

Toinen huijaus liittyy Joh.14:12:een, koska siinä mainitut "suuremmat teot" on aina ymmärretty useimpien tutkijoiden taholta tarkoittavan suurempaa ulottuvuutta. Se on paljon suurempaa evankeliumin ja pelastuksen esille tulemista maailmanlaajuisesti (s.o. maailman ääriin asti). Ei Frangipane, eikä kukaan hänen kollegansa ole kävellyt veden päällä, herättänyt kuolleita, moninkertaistanut ruokaa, parantanut pitalisia tai tehnyt suurempia ihmeitä (ei ulottuvuudessa eikä määrässä), kuin mitä Kristus on tehnyt. Heidän puheensa eivät vastaa todellisuutta.

On turhaa yrittää kiistää sitä, että Frangipane käyttää Latter Rain'in harhaista ja paisutettua liioittelua ja terminologiaa.

"Jokainen sairaus voidaan parantaa; jokainen demoni ajaa ulos. Jokainen syntinen, ystävä tai sukulainen voi pelastua. Hän sanoi: 'Mitä ikinä te anotte.' Kuka voi pysäyttää uskomme saavuttamasta vieläkin suurempaa täyttymystä? Ei vain jokainen ihminen voi parantua, vaan myös jokainen kaupunki; ei vain jokainen demoni voi tulla ajetuksi ulos, vaan jokainen valta voidaan kaataa. Maan ääret odottavat sitä, että uskomme Kristuksen lupauksiin herää!

Frangipane esittää hämmästyttäviä väitteitä itsestään kerskaillessaan näyistä ja voimista. Kirjassa The Power of Covenant Prayer hän tunnustautuu dramaattisiin näkyihin:

"Minulle toivo kansallisesta sadonkorjuusta alkoi vuonna 1971. Yöllisessä näyssä Herra näytti minulle kaupungin, joka oli verhottu kauheaan pimeyteen, samankaltaiseen kuin pimeys, joka laskeutui Egyptin ylle. Pimeyttä saattoi koskettaa. Huomasin olevani kaupungin ulkopuolella. Olin ihmisten kanssa, jotka oli puhdistettu, kirjaimellisesti 'kastettu' Jumalan kirkkaudessa. Näyssä todella tunsin Jumalan kirkkauden voiman, joka aaltoili kuin kirkkaat salaman iskut kaikkien meidän lävitsemme. Näky päättyi siihen, että suuret kansanjoukot jättivät pimeyden luovuttaen elämänsä Kristukselle."

Eräässä toisessa näyssään Frangipane väittää "saaneensa ymmärryksen Kristuksen laajenevasta läsnäolosta." Frangipane väittää myös nähneensä "Hänen kirkkautensa" sekä enkeleitä ja pyhiä taivaassa yöllisessä näyssä.

Näitä ilmiömäisiä kokemuksia, näkyjä ja taivasmatkoja tapahtuu säännöllisesti kaikille karismaattisille supertähdille, kirjailijoille ja TV-evankelistoille, mutta ei koskaan "tavalliselle Jussille" kirkon penkissä. Näyttää, että Jumala katsookin henkilöön ja vain supertähtien eliittiluokka pääsee todella isoon bisnekseen. Näyttää, että vain bestseller-kirjailijoille ja TV-tähdille on myönnetty etuoikeus. Vielä huolestuttavampaa on, että taivasnäyt ja matkat tuottavat ristiriitaista tietoa yliluonnollisen yksityiskohdista. Joku vetää meitä nenästä. Seurakunnan olisi paras ottaa vaari Pietarin varoituksesta: "... ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku." (2 Piet. 2:3).

Tämän kaltaiset Frangipanen väittämät "näyt" voivat sopia lajiin, jota Peter Worsley sanoo "sieniprofetioiksi (spongy prophecies)." Worsley selittää:
"Siten kaikkien tapahtumien katsotaan muodostavan sirpaleisia symbolisia vahvistuksia laajemmille kosmisille uskomuksille: tietyille sodille tai paikallisille murhille tulevan "pedon vallan" ilmiöinä; uskomus on niin hämärä, niin monitulkintainen, niin yleistetty, että mikään tietty tapaus ei voi osoittaa sitä vääräksi. Kääntäen, kun profetia on kyllin sienimäinen, niin kaikki tapahtumat voidaan tulkita profetian vahvistukseksi."

Frangipane'n yöllinen näky ja sen tulkinta sopii "sieniprofetian" lajiin. Se on kyllin yleinen, jotta sitä voi tulkita niinkuin kukin haluaa.

Frangipanella on myös muita voimia:

"Se merkitsee myös, että kun rukoilen, niin esirukoukseeni liittyy voima, joka vaatii uskonnollisen ja kulttuurisen ylpeyden kaatumaan Jumalan tarkoitusten edessä. ... Ovi alueelle, jossa kaikki on mahdollista, on avoinna edessämme! ... Jumala on valmistanut meille siunauksia taivaallisissa. Mitä ovat nämä siunaukset? Ne edustavat kaikkea, mitä näemme Jeesuksen elämässä: parantumisen ja ihmeiden siunaus, hyveen ja vapautuksen. ... Onko se Jordan, joka lakkaa virtaamasta, kun jalkamme koskettavat vettä, tai sairas, joka tulee esille parantuakseen, kaikki on meidän Jumalan liiton vuoksi Kristuksen kanssa."

KÖYHÄ YKSINÄINEN JUMALA JA MUITA VÄÄRINKÄSITYKSIÄ

Frangipane'a kuunnellessa voisi luulla, että Jumala tuskin pärjää ilman Häntä. Sen jälkeen kun Frangipane alkoi vähentää hartausaikaansa, se näyttää jättäneen Jumalan surkeaan ikävään (blue funk):

"Eräänä päivänä eräs esirukoilija, joka rukoili säännöllisesti puolestani, soitti minulle. Hän kertoi, että yöllä Herra puhui hänelle minua koskevassa unessa. Olin innokas kuulemaan, mitä Herra oli puhunut ystävälleni, ajatellen, että ehkä Hän oli lisäämässä työtämme tai kenties järjestämässä tarvittavaa rahoitusta. Pyysin häntä kertomaan minulle unen. Sillä, mitä Herra sanoi, ei ollut mitään tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka veivät aikani. Hän sanoi vain: 'Kerro Francis'ille, että ikävöin häntä."

Miten ihmeellistä saada kuulua ihmisten eliittiin ja omistaa Jumala välittömässä sanomassa. Tämä melankolinen  Jumala/Jeesus teema on viety vielä pitemmälle Frangipane'n toimesta, kun hän opettaa, että meidän rajoituksemme ovat itseasiassa rajoituksia Kristukselle ja että Herra muuttaa tilanteen vasta myöhemmin:

"Kuitenkin jos ajattelemme sitä, niin eikö olekin yhtä lailla hämmästyttävää, että Kristuksen hallinto seurakunnassaan on ainakin osittain riippuvainen meidän aloitteistamme? Hän alistuu meidän aikatauluihimme ja palvelusaikoihimme. Hän toimii heikkouksiemme ja luonteenpiirteittemme rajoissa. ... Kuitenkin se tosiasia, että Jeesus majoittuu ja alistuu ehtoihin, jotka tarjoamme Hänelle, ei tarkoita, että Hän olisi hyväksynyt meidän Häntä koskevat rajoituksemme. ... Me olemme otaksuneet, että Kristus jatkaa olemassaoloaan 'alistussuhteessa' meihin. Hän ei tee sitä. Sillä kun Jeesus nousee Herraudessaan pelastamaan meidät, Hänen täytyy ensin vapauttaa meidät ponnistuksistamme kontrolloida Häntä."

PYÖRIMISTÄ

Joskus Frangipanella näyttää olevan vaikeuksia mielensä koossapitämisessä, joka panee ihmettelemään, miksi kenenkään pitäisi luottaa häneen. The Charisma News Brief  2.9.1999 uutisoi Frangipane'n päättämättömyydestä osallistuako kaupunkinsa pormestarin vaaliin:

"Viikko yllättävän ilmoituksensa jälkeen osallistua kotikaupunkinsa Iowa'n pormestarin vaaliin, kirjailija ja kansainvälinen puhuja Francis Frangipane on astunut ulos kisasta. Hän veti pois ehdokkuutensa tiistaina vähemmän kuin tuntia ennen viimeistä määräaikaa. Cedar Rapids'in River of Life Ministries'in pääpastori teki U-käännöksen huomattuaan, ettei voisi jatkaa kirjoitustyötään, jos hänet nimitettäisiin kaksivuotiseen virkaan. 'Tunsin saavuttaneeni ne rajat, joihin Jumala tahtoi minun alistuvan,' hän selitti tämän viikonlopun seurakuntalehdessä."

Charisma uutisoi, että vaikeatajuisessa selityksessä Frangipane väitti, että alunperin hän osallistui, mutta ei todella osallistunutkaan:

"Hän astui 'ei pormestariksi pyrkimisen prosessiin, vaan antautumisen prosessiin' hän kirjoittaa. 'Ulkonaisesti kävin läpi virkaan pyrkivän vaiheita; sisäisesti olin luovuttamassa Jeesukselle mukavuuksiani ja pelkojani, että joutuisin liikaa venymään."

Em. sekoilussa Frangipanen osalta ei ole kerrassaan mitään järkeä. Mitä Jaakob sanoikaan: "vaan on olkoon teillä on, ja ei olkoon teillä ei"? (5:12) Minä osallistun-mutta en osallistu-minä osallistun-mutta tosiasiassa luovutan, jne. kuulostavat paremminkin   pöyhkeiltä turhuuden sanoilta (2.Piet.2:18). Se on enemmän julkinen suhdetoimintatemppu tai silkkaa epäröintiä kuin hengellinen harjoitus. Ruumiidemme antaminen Room. 12. luvussa merkitsee, että raittiisti arvioimme kykymme ja palvelemme muita Kristuksen ruumiissa rakastaen, harkiten, itsemme uhraten ja nöyryydellä. Viitata tyhmyyksiimme ja kyvyttömyyteemme päättää muka "antautumisena" on (sanan merkityksen) venytystä ja muiden älykkyyden pilkkaamista. Poliittisen viran puitteissa pelaamista tuskin voidaan muuntaa ja muotoilla "antautumiseksi."

Vaikka jotkut voivat ajatella, että tässä on kärpäsestä tehty härkänen, heidän pitäisi ajatella uudelleen. Jos on kysymyksessä selvästi epätarkkuus ja Raamatun käsitteiden väärinkäyttö, niin sen pitäisi saada meidät epäilemään, onko opettajan koko systeemi horjuvalla perustuksella. Sen pitäisi vähintäänkin saada meidät varovaisiksi.

OUTOJA YHTEYKSIÄ

Frangipane oli noin 8 vuoden ajan yhteydessä seurakuntaan nimeltä Church of The Living Word (Elävän Sanan Kirkko). Tätä liikettä kutsuttiin epävirallisesti nimellä "The Walk" ja sen perusti John Robert Stevens (1919-1983). Stevens'in erottivat sekä International Church of the Foursquare Gospel että Assemblies of God (Helluntaiseurakunnat). Stevens opetti Apostolien ja Profeettojen uutta esiintuloa. Hän opetti myös, että Jumala sitoo itsensä täydellisesti kansansa rukouksiin, ja siten he voisivat suorittaa suurempia tekoja kuin apostolit, kunhan vain sisäistävät tämän. Kuten olemme havainneet, Frangipane opettaa, että Jumala sitoutuu johonkin toimintatapaan (fashion) meidän ohjelmiemme (schedules) kautta.

Stevens asetti uuden tietonsa ja profetiansa Sanan yläpuolelle ja vaati seuraajiansa olemaan alamaisia itselleen sekä vanhimmistolleen kaikissa arkipäivän päätöksissä, jopa asioissa koskien työpaikkaa, aviopuolisoa jne.

Toinen hyvin huolestuttava Stevens'in oppi oli käsitys, että hän ja hänen kannattajansa olivat Jeesuksen Toisen Tulemuksen manifestaatio ja jossakin mielessä hän oli suurempi kuin Kristus. Stevens opetti, että Kristuksen paluu oli "Läsnäolo" Walk'in kannattajien keskuudessa merkein ja ihmein. Heillä oli myös näkyviä okkulttisia käytäntöjä. Stevens vei opetuksen, "muuttukaa Kristuksen kuvan kaltaisiksi," järjettömiin äärimmäisyyksiin. Hän ei nähnyt sitä niinkään Kristuksen kaltaiseksi tulemisena, vaan seurakunnan tulemisena Kristukseksi!

Albert Dager viittaa Frangipanen yhteyksiin Stevens'iin ja Latter Rain -petoksiin:

"Paitsi John Robert Stevens ja Sam Fife, oli monia apostoleja, jotka tulivat MSOG:sta (Manifest Sons of God), kuten George Warnock, Francis Frangipane, Royal Cronquist ja Bill Britton. Jotkut ovat vielä elossa ja tekevät työtä muissa seurakunnissa levittäen oppejaan."

Missä määrin Stevens vaikutti Frangipane'en ja hänen opetukseensa? Kuinka syvällisen tartunnan ja vaikutuksen voi saada elämällä 8 vuotta äärimmäisten Latter Rain harhaoppien maaperässä? Selvisikö Frangipane Stevens'in myrkkyaltaasta vahingoittumattomana? Onko hänessä vielä jäänteitä?

On reilusti tunnustettava, että Frangipane jätti Living Word-järjestön. Frangipane'n hallinnollinen avustaja kertoi PFO:lle, että "ensin"Francis piti John Robert Stevens'iä vain epätäydellisenä johtajana ... kuitenkin Stevens'istä lopulta tuli väärä profeetta ja ... hengellinen pimeys laskeutui koko organisaation ylle." Kuitenkaan asioista ei puhuta sen tarkemmin.

Tämän sanottuani ja kuunnellessani Frangipanen kiistämistä, kun hän pyrkii eroon Stevens'istä, on huomautettava, että joillakin opin alueilla, Frangipane  ei ole ottanut tarpeeksi etäisyyttä. Tunsin kerran ihmisiä, jotka työskentelivät tupakkatehtaalla. Kun he tulivat illalla kotiin, he tuoksuivat tupakalle, koska haju oli tunkeutunut heidän vaatteisiinsa, hiuksiinsa ja ihoonsa. He jättivät tehtaan, mutta jotakin tehtaasta lähti heidän mukaansa.

SULAUTUMISTA

Stevens'in outo ja mystinen oppi täydellisestä samaistumisesta Kristuksen kanssa ja hurja käsitys nähdä seurakunta jossakin mielessä Toisen Tulemuksen osana, ei ehkä ole kokonaan kuollut Frangipanen ajattelussa, koska hänen kirjoituksistaan löytyy todisteita tämän opin pitemmälle kehitetystä muodosta (finessed version). Kirjassa The Stronghold of God Frangipane soveltaa Gal. 4:19 ("Että Kristus saisi muodon teissä"). Kun useimmat kristityt ymmärtävät Gal. 4:19 yksinkertaisesti sanovan vain toisella tavalla saman asian, jonka virsi sanoo: "Olla kaltaisesi Jeesus on pyyntöni," niin Frangipane yrittää paketoida siihen paljon muutakin.
Koskien Ilm.12. lukua, Frangipane puhuu Kristuksesta, joka "todella on syntynyt meidän Jumalan palveluksessamme." Aikaisemmin hän kuvaili uskovan todellista lihaksitulemista ja sulautumista Kristukseen väittäen: "Hänessä pysyminen on katkeamatonta elämistä sulautuen Hänen intohimoihinsa."

Asia käy vielä vaikeammaksi, kun hän hämärtää rajan Luojan ja luodun välillä. Frangipane kirjoittaa:

"... juuri kuten Hän ja isä ovat yhtä, niin myös me tulemme yhdeksi Hänen kanssaan. ... Kuten Pojan suhde Isään, niin myöskään me emme tee mitään omasta aloitteestamme, ellei se ole jotakin, jota näemme Hänen tekevän."

Tulemmeko todella yhdeksi Kristuksen kanssa "juuri kuten" Hän on yhtä Isän kanssa? Olemmeko todella yhdistetyt Kristukseen samalla tavalla kuin Jumaluuden jäsenet toisiinsa? Kysymykseen sisältyy sen vastaus. Kolminaisuuden jäsenet ovat ontologisesti (ontologia on filosofian haara, joka käsittelee olemisen luonnetta) yhtä, mitä ei voida sanoa meistä. Onko Frangipane vain epätarkka, vai uskooko hän todella, että me tulemme yhdeksi Kristuksen kanssa "juuri kuten Hän ja isä ovat yhtä"?

Vielä sekavammiksi hän tekee asiat kirjassaan The Days of His Presence sanoessaan:

"Kaikkein syvällisimmällä tavalla ymmärsin, että vain Kristus saattoi elää kuten Kristus. Jumalan suunnitelma ei ollut tehdä minua paremmaksi, vaan asettaa minut sivuun, niin, että Herra Jeesus itse saattoi todella elää omaa elämäänsä minun kauttani (Gal. 2:20.).

Frangipane vie tämän vielä pitemmälle:

"Sillä mikä tahansa estää meidän elämämme sulautumisen Kristuksen kanssa, on palava kuin akanat Hänen Läsnäolonsa tulessa. ... Me tulemme tuntemaan Kristuksen täyteyden. ... Hänen täytyy kasvaa ja meidän täytyy vähetä, kunnes Hänen Läsnäolonsa täyttää kaiken kaikkialla Hänen itsensä kanssa."

Kun Frangipane käyttää edellä kahdesti sanaa "sulautua", se myös on huolestuttavaa. Tämä sana tarkoittaa yhteen sulamista. Kun tapahtuu yhteen sulaminen, niin se on sellaista yhdistymistä, että kahta ainetta ei enää voi erottaa toisistaan. Erilliset identiteetit sulavat yhdeksi. Munakokkeli on hyvä esimerkki. Onko uskova niin sulanut yhteen Kristuksen kanssa, että hän tulee yhdeksi Kristuksen kanssa "juuri kuten Hän ja isä ovat yhtä"? Onko uskova "sulautettu (fused)" kuten "kahdesta erilaisesta yhdeksi"? Tällainen ajatus on pöyristyttävä ja tyrmistyttävä. Kolminaisuus on iäti pysyvä kolminaisuutena, eikä siitä milloinkaan tule kvartettia.

Gal. 4:19 sanoo sanatarkasti: " ... kunnes Kristus saa muodon teissä. (until Christ be formed in you)" Tämä tarkoittaa luonteemme ja käytöksemme muuttumista, niin, että heijastamme Kristusta. Se on yhdenmukaisuutta Kristuksen kanssa. Se on Jeesuksen kaltaisuutta.

Kreikan kielen tuntija Kenneth Wuest selittää tätä sanontaa:

"Nämä, joille Paavali tässä kirjoittaa, olivat aidosti pelastuneet. Herra Jeesus asui heidän sydämissään, mutta heidän elämässään oli vain vähän Hänen kauneuttaan. Jälleen sana kertoo meille, että kerran Hän oli selvästi ja ylenpalttisesti ilmeinen heidän kokemuksessaan. Mutta nyt Häntä ei enää voitu nähdä Galatian uskovien elämässä. ... Verbin 'be formed (saa muodon)' passiivimuodon käyttö kertoo meille, että Herra Jeesus asuu uskovan sydämessä passiivisesti, eikä siten ilmaise itseään uskovan kautta. Hän on luovuttanut tuon tehtävän Pyhälle Hengelle. Hän sanoi viitaten Henkeen: 'Hän on minut kirkastava' (Joh. 16:14.). Galatalaiset eivät tunnistaneet Pyhää Henkeä, eivätkä luottaneet Häneen. Siitä johtuen Hän ei voinut palvella Herraa Jeesusta galatalaisten kautta ja heidän hyväkseen täysimääräisesti."

Paavali käyttää selvää kielikuvaa. Hän ei ole kirjaimellisesti "synnyttämässä", kuten jae sanoo, eivätkä galatalaiset ole tulossa Kristukseksi, eikä Kristus ole kirjaimellisesti muodostumassa uskovassa. Syntymisen kielikuvaa käytetään tässä negatiivisessa mielessä. Huomaa sana "jälleen" jakeessa Gal. 4:19. Ikään kuin Paavali tahtoisi sanoa, että täytyykö minun uudelleen ja uudelleen ryhtyä työhön synnyttääkseni teidät ja hoivatakseni teidät kasvuun varmistuakseni siitä, että te kuulutte Kristukselle?

Historia toistaa jälleen itseään ja harhaopin historiassa sulautumisen ajatus on ottanut monia muotoja. Niitä ovat esim. Madam Guyon'in mystinen absorptio (jumaluuteen), Uskonsanan monijumalainen fuusio (olemme pieniä jumalia) ja Norman Grubb'in kristologinen fuusio (tuleminen Kristukseksi).

Vaikka meillä voi olla Jumalan kanssa sama tarkoitus, emme koskaan missään mielessä ole yhtä luonnoltamme ja olemukseltamme. Jesaja 40:46 vakuuttaa meille, että Jumala on kokonaan toinen ja täydellisesti meistä poikkeava joka suhteessa. Voimme saada Jumalan siunauksia ja olla Kristuksen kaltaisia, mutta milloinkaan emme voi sanoa: "juuri kuten Hän ja isä ovat yhtä, niin myös me tulemme yhdeksi Hänen kanssaan." Sellaiset ajatukset ovat mielettömiä ja epäraamatullisia.
Jokainen UT:n tunteva tietää, että Jeesus on taivaassa kirkastetussa ruumiissa. Frangipane ottaa UT:n kuvauksen seurakunnasta "Kristuksen ruumiina" ja vie sen äärimmäisyyksiin. Hän väittää, että se on "enemmän kuin kielikuva" tai vertaus ja päättelee:

"Vaikka Hän ei ole maan päällä omassa kirkastetussa, ikuisessa ruumiissaan, Hän on maan päällä meidän ruumiissamme. ... me ylitämme langenneen ihmiskuntamme rajoitukset ja tulemme Hänen ruumiikseen, Hänen morsiamekseen, Hänen temppelikseen, Hänen oksikseen-Hänen aidoiksi jatkeikseen maailmassa (the very extensions of Himself in the earth)!"

Koska emme kirjaimellisesti ole morsian, temppeli tai oksat, niin kuinka sitten meidän tulisi ymmärtää Raamatun kuva olla "Kristuksen ruumis"? Usko tai älä, niin Frangipane soveltaa suoraan roomalaiskatolista käsitystä, kun hän selittää ajatusta seurakunnasta Kristuksen ruumiina. Baker's Dictionary of Theology esittää käsitteen täysin selkeästi ja meidän täytyy harkita huolellisesti tämän teoksen selitystä:

"UT:n termin soma tärkein teologinen käyttö liittyy oppiin seurakunnasta. Seurakuntaa kutsutaan 'Kristuksen ruumiiksi' ... Jotkut tulkitsevat sanonnan 'Kristuksen ruumis' kirjaimellisesti. Tämän näkemyksen mukaan seurakunta on 'lihaksitulemisen jatke, 'Kristuksen laajempi inkarnaatio.' Pääasiallisesti tämä on useimpien katolisten kirjoittajien näkemys. Heille käsite 'Kristuksen ruumis' on enemmän kuin kielikuva. Kuten Kristus kerran ilmaisi itsensä ihmisruumiin kautta (s.o. lihaksi tulleessa elämässään), niin nyt Hän ilmaisee itsensä ruumiinsa eli seurakunnan kautta ja varsinkin sen sakramenteissa."

Teos jatkaa osoittaen, mikä on ero evankelisiin tutkijoihin:

"Useimmat evankeliset kirjoittajat tulkitsevat sanonnan vähemmän jäykästi, yhteyden puitteissa. Kuten ihmisruumis on yksi, mutta siinä on monta jäsentä ja kuten se elää kaikkien jäsentensä yhteistoiminnan kautta, niin myös uskovat Kristuksen jäseninä ovat myös toistensa jäseniä. Tässä näkemyksessä seurakunta on Kristuksen ruumis analogisesti, mutta ei jäykän rinnastamisen kautta. Hänen kansansa elämä ja palvelu Hänen johdollaan ilmaisee Kristuksen maailmalle. Hänen johdossaan ja heissä asuvan Henkensä voiman avulla he tekevät Hänen työtänsä ja siten ilmaisevat Hänet maailmalle."

Siis kuva ruumiista opettaa meille: ensiksi yhteyttä toisten uskovien kanssa palvelussa ja toiseksi, että meidän tulee ottaa määräykset ja ohjeet "Päältämme." Kristus on "Pää" siinä mielessä, että Hän on johtaja ja komentaja.

Jos kuva oksista osoittaa meille, että meillä on Kristuksen elämä ja kuva morsiamesta, että meillä on Kristuksen rakkaus, niin kuva ruumiista osoittaa, että meillä on yhteys eli linkki kaikkiin toisiin, jotka ovat Vapahtajaan liittyneet. Meidät on liitetty heihin ja siksi meidän tulisi rakastaa heitä ja elää heitä varten palvellen.

Jos olisimme jotenkin kirjaimellisesti tai edes lähes kirjaimellinen Kristuksen ruumis, niin Paavali ei voisi sanoa ruumistamme "alennustilan ruumiiksi" (Fil. 3:21), joka tarvitsee muuttumista. Koko seurakunta on ruumiissa, joka on katoava, vailla kunniaa (dishonorable), luonnollinen, maahan liittyvä (earthy) ja heikko (1.Kor.15:42,50). Sanassa ei missään verrata seurakuntaa ylösnousseeseen, kuolemattomaan ja kirkastettuun Jeesuksen ruumiiseen. Ikuisuuden tällä puolella me emme milloinkaan tule ylittämään "langenneen ihmiskuntamme rajoituksia," kuten Frangipane väittää.

Pastori ja kirjailija David Kirkwood varoittaa meitä viemästä kielikuvia liian pitkälle:
 
"Emme kuitenkaan saa unohtaa, että jokainen vertaus on epätäydellinen, koska kaksi vertailtavaa asiaa eivät yleensä ole joka suhteessa identtisiä. Kielikuva eli metafora määritellään, että se on periaatteessa erilaisten asioiden vertailu, mutta joilla on joitakin merkittäviä samankaltaisuuksia. Tästä syystä meidän täytyy varoa, ettemme väkisin anna jollekin metaforalle merkitystä, jota Jumala ei koskaan ole tarkoittanut."

Frangipane on oikeassa sanoessaan:

"Jopa oikea oppi, jos sitä liikaa korostetaan, voi viedä meidät sivuun Kristuksen kaltaisuudesta. ... Oikea ja tasapainoinen opillinen ymmärrys on perustavan tärkeää hengelliselle hyvinvoinnillemme."

NYT NÄET HÄNET, NYT ET

John Robert Stevens opetti, että Jeesuksen Toinen Tulemus oli Kristuksen ja Hänen kirkkautensa lisääntyvä läsnäolo ja että maailma tulisi näkemään seurakunnassa kirkastetun Kristuksen kauan ennen Hänen varsinaista paluutaan. Frangipane kuulostaa vain pikkuisen erilaiselta kuin Stevens opettaessaan:

"Kuitenkin ennenkuin Hän ilmestyy, kun Hän on jo lähellä, mutta vielä näkymätön, tuo sama kirkkauden loiste tullaan vuodattamaan 'kaiken lihan' ylle (Apt. 2:17, 21). Sillä niin kuin Hän on voimassa ja kunniassa ilmestyessään, niin Hän on sitä jo etukäteen vaikkakin näkymättömänä! Ja se on tämä ulos säteilevä Läsnäolo, joka tulee alati loistavammaksi seurakunnassa Hänen toisen tulemuksensa edellä ... Seurakunta on oleva Hänen kirkkautensa kaunistama ja täynnä Hänen säteilyään ennenkuin Hän fyysisesti tulee noutamaan sitä! ... Monet seurakunnalle annetut lupaukset, joita on pidetty mahdottomina, tulevat täyttymään Kristuksen täyteyden kautta seurakunnassa.

Tämä todella on uudelleen lämmitettyä John Robert Stevens'iä ja paljolti hänen "näkymätöntä Kristustaan." Se ei ole vain radikaalia postmillennialismia vaan postpostmillennialismia.

Hengellinen Toinen Tulemus (eli Toisen Tulemuksen vaihe) ei ole "tulemus" ollenkaan, vaan Valtakunta Nyt -ajattelijoiden petollisesti luotu käsite. Tätä ei voi rinnastaa myöskään dispensationalistiseen tempaukseen, koska tempauksessa Kristus on kirkastetussa ruumiissaan näkyvä seurakunnalle.
Oppi salaisesta läsnäolosta muutamia onnekkaita karismaattisia uskovia varten ei ole raamatullinen, vaan sopii paremmin sellaisille ryhmille kuten esim. Jehovan Todistajat. Frangipane Stevens'in lailla näkee Kristuksen läsnäolon vahvistuvan täydellisellä, välittömällä ja dramaattisella tavalla. Se, mitä hän kutsuu "Parousia'ksi" ja Toisen Tulemuksen vaiheeksi, on Frangipane'n mukaan lähellä ja hän vakuuttaa meille, että "Jeesuksen Kristuksen seurakunta on tulemaisillaan Jumalan kirkkauden epätavallisten ilmiöiden aikaan." Älkäämme unohtako, että kirja The Days of His Presence kirjoitettiin 1995. Montako vuotta voi sisältyä ilmaukseen "tulemaisillaan (about to enter)"? Ehkä se riippuu siitä, mitä sillä tarkoitetaan.

Frangipane'n mukaan tämä Parousia'n vuoksi lisääntynyt  Kristuksen läsnäolo on ilmenevä suunnattomat mittasuhteet omaavissa kirkkauden ja dramaattisten ihmeiden valtavissa kokemuksissa. Stevens kutsui Parousia'ansa Toiseksi Tulemukseksi, kun taas Frangipane vihjaa, että hänen Parousia'nsa voisi olla "viimeisten päivien tietty vaihe." Edelleen Frangipane väittää:

"Sen tietäminen, että Herra todella tulee lisääntyvästi ilmaisemaan itsensä läsnäolossaan ennenkuin Hän fyysisesti palaa, merkitsee Jumalan totuuden kuiskauksen kuulemista, kun Hän johtaa meidät Hänen kirkkautensa lähteelle."

KIRKASTUSVUORELLA

Frangipane'n näkemys vain ei kestä Sanan valossa. Vaikka Parousia voidaan kääntää "läsnäolo" tai "tulemus," niin sitä käytetään fyysisestä läsnäolosta vastakohtana poissaololle (Fil. 2:12). Kristuksen kirkastettua todellista läsnäoloa Kirkastusvuorella kutsutaan Parousia'ksi. Sana tarkoittaa myös tulemista rinnakkain (coming alongside).

Gerhard Kittel teoksessaan Theological Dictionary of the New Testament vakuuttaa meille, että Parousia on nimitys "Kristuksen tulemukselle messiaanisessa kirkkaudessa." Frangipane vetoaa virheellisesti katoliseen amillennialismiin yrittäessään pönkittää tätä uutta ideaa Parousia'sta. Se on hämmentävä yritys verrata omenoita banaaneihin.

Puheessaan Hood River'in helluntaiseurakunnassa Frangipane perustelee oppiaan: "En ole siitä varma, kuka tietää-tiedän, etten tiedä-tarkasti kuinka Jeesus palaa." Raamattuun uskovat saavat kuitenkin uskaltaa olla eri mieltä. Jos luemme Raamattua, niin tiedämme tarkasti, kuinka Jeesus on palaava. Hän palaa ruumiissaan, koska Hän on ikuisesti Jumalihminen (1.Tim.2:5). Huomaa, että Jeesuksen tulemus on tapahtuva "samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän" (Apt. 1:11) Hänen paluunsa on oleva fyysinen ja siihen viitataan "Hänen ilmestymisenään" (1.Tim. 6:14; 2.Tim. 1:10; 4:1, 8; Tiit. 2:10). Frangipane heijastaa tässä enemmän Stevens'iä kuin Raamatun selviä opetuksia.

Alva McClain sanoo meille Jeesuksen dramaattisesta ja näkyvästä paluusta:

"Tässä viimeisessä lupauksessa messiaanisen Kuninkaan toisesta tulemuksesta, enkelisanansaattaja näyttää melkein käyttävän loppuun inhimillisen kielen resurssit julistaessaan tuon valtavan tapahtuman todellisuutta ja näkyvyyttä. Se, joka tulee, on oleva 'tämä sama Jeesus, joka otettiin ylös. Hän on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte Hänen menevän.' Kielen vaikuttavuus kasvaa, kun muistamme, että Hänen toisen tulemuksensa suuri tarkoitus on perustaa Valtakunta maan päälle. Jos Kuninkaan paluu on oleva jotakin täysin konkreettista ja aistein koettavaa, kuten enkelit vahvistavat, niin ei jää mitään järkevää syytä kieltää samaa todellisuutta, koskien Valtakuntaa, jonka Hän on tuova. Näin apostolit ymmärsivät asian ja näin he opettivat."

Dr. John Walvoord, Dwight Pentecost'in lainaamana, antaa seuraavan vieläkin tarkemman arvion:

"Raamatussa eniten käytetty sana kuvaamaan Kristuksen paluuta on "parousia" ... se esiintyy 24 kertaa UT:ssa eri yhteyksissä. Kuten sen sanahistoria osoittaa, se tarkoittaa olla lähellä tai rinnalla. ... Se sisältää kaiken, mitä Englannin sanan presence merkitykseen kuuluu. ... Se on tullut merkitsemään, ei pelkästään läsnäoloa, vaan sitä toimintaa, jonka kautta läsnäolo saadaan aikaan, nimittäin henkilön tulemisen kautta ... Että sitä käytetään toistuvasti tarkoittamaan seurakunnan tempausta, käy selväksi seuraavista viittauksista: 1.Kor. 15:23; 1.Tess. 2:19; 4:15; 5:23; 2.Tess. 2:1 ; Jaak. 5:7, 8; 2.Piet. 3:4 ; 1.Joh. 2:29. ... Sanaa käytetään kuitenkin myös Kristuksen paluusta seurakunnan kanssa maan päälle useissa paikoissa. ... Väistämätön johtopäätös on, että samaa sanaa on käytetty kaikissa näissä paikoissa yleisessä, eikä erityisessä mielessä. Se vahvistaa oppia Kristuksen ruumiillisesta läsnäolosta."
 
Skotlantilainen raamatuntutkija F.F. Bruce päättelee:

"Kristuksen parousia liittyy läheisesti UT:ssa Hänen kansansa ylösnousemukseen (ja yleisemmin ihmiskunnan ylösnousemukseen) ja maailman tuomioon."

Frangipane myöntää, että hänen tunteensa johtivat hänet harhaan menneisyydessä. Kaikin perustein hänet voisi luokitella vääräksi profeetaksi, kun hän vuonna 1975 ennusti, että pyrstötähti Kohoutek toisi maailman lopun:

"Minusta tuntui varmalta, että tämä oli 'merkki taivaissa', joka vahvisti, että aika oli lähellä. Sisäisen vakaumukseni pakosta aloin varoittaa jokaista Detroit'in 1200 seurakunnasta, että maailmanloppu tulisi sinä jouluna. Jopa onnistuin pääsemään televisioon vieraaksi eniten katsottuun aamun keskusteluohjelmaan Detroit'issa, jossa varoitin kolmea miljoonaa ihmistä Jumalan lähestyvästä vihasta. Joulu tuli ja meni, eikä mitään tapahtunut. Komeetta oli liioiteltu astronominen uutisankka. Olin niin varma käsityksissäni, niin ajanmerkkien pelon pakottama ja niin väärin informoitu."

Samaa voitaisiin sanoa Frangipane'n Parousia-opista. Se on Stevens'in keksintö ja Frangipane on yhtä varma Stevens'in käsityksistä, kuin hän oli komeetta Kohoutekista. Stevens on juuri tällainen "harhaileva tähti" (Juuda 13).

Tämä Jeesuksen keksitty "läsnäolo" ilman Hänen todellista fyysistä paluutaan on illuusio, Latter Rain -huijaus. Stevens jankutti lopunajan jäännöksestä ja Parousia'sta uudelleen ja uudelleen ja se liimautui Frangipane'n ajatusmaailmaan. Vaikka Frangipane pikkuisen muuttaa ideaa, hän edelleen elää Stevens'in perustuksella. Meillä ei voi olla Kristuksen paluuta missään muodossa tai tavalla ilman Kristusta itseään näkyvänä voittajana. Jeesus sanoi tämän kristallinkirkkaasti Matteuksen evankeliumissa:

"Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut. Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi: 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko. Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus." (Matt. 24:23 27).

Kristus sanoo selvästi: Älkää hyväksykö mitään opetusta salaisesta läsnäolosta.

Koska tarve on keksinnön äiti, on helppo huomata, että Frangipane ja Valtakunta Nyt -idean kannattajat pyrkivät luomaan Parousia'n tai pettämään itsensä tajunnan muutostilojen kautta luulemaan, että Kristus olisi jo saapunut hengellisesti. Mitkä tahansa ruumiilliset manifestaatiot tai uudet "näyt" voisivat varmasti "todistaa" sen. Se ei olisi ensimmäinen kerta, kun väitetään, että hengellinen paluu on tapahtunut.

Peter Worsley selittää, miksi ihmiset pitävät yllä harhaluulojaan:

"Hysteeriset ja paranoidiset ilmiöt, joukkoriivaus (mass possession), harhakuvitelmat, nykiminen (twitching) jne., joita me olemme havainneet niin monissa liikkeissä, eivät siten ole mitään pelkkiä satunnaisia piirteitä. Ne ovat ensi kädessä seurausta keinojen puutteesta tyydyttää suunnattomasti paisuneita haluja."

Ilman vähäisintäkään raamatunselitysopillista päättelyä Frangipane väittää, että "Kirkastusvuorella Jeesus paljasti sen voiman ja kirkkauden päivän, joka edeltää tempausta. "Kaikki Frangipane'n väärät kirkastustapahtuman uudelleentulkinnat kirjassa The Days of His Presence eivät voi tehdä tyhjäksi sitä, että Kristus oli fyysisesti läsnä kirkastustapahtumassa. Hän ilmaisi kirkkautensa fyysisestä läsnäolostaan käsin heidän kanssaan vuorella. Hän ei näyttänyt itseään vaiheittain tai ilman ruumista. Mistä Frangipane puhuu? Kirkastus on sen dramaattisen tapahtuman esinäytös, jota kutsumme Toiseksi Tulemukseksi. Kristus ei luvannut salaista läsnäoloa merkein ja ihmein, vaan ennemmin: "Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" (Luuk. 18:8)

Alva McClain sanoo kirkastustapahtumasta:

"Tässä esinäyssä, jossa Ihmisen Poika tulee valtakunnassaan, määrätyt asiat ovat kristallin kirkkaita. Ensiksi, kun Valtakunta tulee Kristuksen toisessa tulemuksessa, se on oleva kouriintuntuvan ilmeinen aistein tunnettava kokemus: ihmiset näkevät Kuninkaan 'majesteetin' ja 'kuulevat' Hänen äänensä."

VILKAS MIELIKUVITUS

Meillä on tapana varoittaa ihmisiä avaamasta Raamattua sattumanvaraisesti ja ottamasta ensimmäistä näkemäänsä jaetta ohjeeksi. Sellaiset tekstiyhteydestä otetut jakeet johtavat useimmiten harhaan. Frangipane menee vielä pitemmälle ja sekoittaa itsensä spekulatiiviseen älyttömyyteen, saaden jumalallista ohjausta rekisterikilvistä. Hän muistelee:

"Joulukuussa perheasiat veivät minut Davenport'iin, Scott County, Iowa'an. Kun tulin kaupunkiin, olin kuuntelemassa opetusta nauhalta ja olin juuri kuullut sanat: 'Meidän täytyy seisoa aukossa (engl. gap) presidentti Clinton'in puolesta.' Välittömästi eteeni ajoi auto vasemmalta kujalta. Sen rekisterikilvessä kolmen numeron jälkeen olivat kirjaimet GAP. Sanan GAP alla oli maakunnan nimi Scott'ista pohjoiseen, jossa kilpi oli annettu: Clinton. Eikä siinä kylliksi, kolme sekuntia myöhemmin eräs avolavapakettiauto ohitti minut oikealta ja meni rinnatusten auton kanssa edessäni. Se myös oli Clinton'in maakunnasta. Uskokaa tai älkää, mutta sen numeroiden jälkeen olivat samat kolme kirjainta GAP. Noin 30 sekunnin sisällä siitä kun kuulin sanat, 'Meidän täytyy seisoa aukossa (engl. gap) presidentti Clinton'in puolesta,' kaksi ajoneuvoa ilmestyi kilvissään täsmälleen samat sanat: GAP Clinton! ... se on ilmestyksen sana Jumalalta, Pyhän Hengen vahvistama kolmen todistajan kautta."

Milloin sinä viimeksi sait "ilmestyksen sanan Jumalalta" rekisterikilvistä? En suosittele, että edes yrität, koska minulla on usko Jumalan Sanaan opastajana elämässä (2.Tim. 3:16-17).

Frangipane näyttää olevan mies, jolla on yliaktiivinen mielikuvitus ja aikaa sen käyttämiseen. Tulkinta on katselijan silmissä. Minun tulkintani on, että Bill Clinton on saanut aikaan aukon hurskaiden ja jumalattomien välille, aukon arvokkuuden ja sen puutteen välille entisessä virassaan. Kiven kovalla asenteellaan abortin puolesta hän on luonut suuren aukon kansamme moraalisiin normeihin.

Mielipiteet Frangipane'sta varmasti vaihtelevat. Eräs henkilö, joka on erittäin hyvin perehtynyt Frangipane'n työhön ja opetuksiin (ja useista syistä haluaa pysyä tuntemattomana) sanoi: "Pidä mielessäsi, että Frangipane on pyrkinyt päävirran suosioon jo vuosia ja ajautunut 'hyväksyttävämpiin' harhoihin."

Koska John Robert Stevens'in varjo ja sormen jäljet näkyvät kaikkialla Frangipane'n opetuksessa ja koska suuri osa siitä, mitä hän opettaa ja hyväksyy on subjektiivista ja mielikuvituksellista, niin lukijan on itse päätettävä, ovatko nämä "harhat" hyväksyttävämpiä vai ei.

Endnotes:

1. Robert M. Bowman Jr., Orthodoxy and Heresy. Grand Rapids, Mich.: Baker Book House, 1992, pg. 56.
2. Details on the media ministry of Francis Frangipane may be obtained on his organization's web site: <http://www.frangipane.org/>.
3. The monthly articles appeared in Charisma from October 1993 to July 1995.
4. Francis Frangipane, "It's a Package Deal," Charisma, April 1994, pg. 18.
5. See further, G. Richard Fisher, "The Higher Life of Rick Joyner," The Quarterly Journal, October December 2000, pp. 4 15.
6. Francis Frangipane, The Days of His Presence. Mansfield, Pa.: Fire Wind, 2000, back cover (endorsement by Rick Joyner).
7. See Apologetics Index web site at: www.gospelcom.net/apologeticsindex/f00.html <http://www.gospelcom.net/apologeticsindex/f00.html>.
8. Francis Frangipane, The Power of Covenant Prayer. Lake Mary, Fla.: Creation House, 1998, pg. 136.
9. See further, G. Richard Fisher, "Growing Pains in the Prophetic-Mike Bickle as the 'Don King' of Modern Day Prophets," The Quarterly Journal, July September 2001, pp. 1, 13 20; and Hank Hanegraaff, Counterfeit Revival. Dallas: Word Publishers, 1998, pp. 146 151.
10. Gershom Gorenberg, The End of Days. New York: Free Press, 2000, pg. 19.
11. Francis Frangipane, Hood River Assembly of God sermon, exact date unknown, c. 1991, tape 2.
12. Don Lattin, "S.F.'s Halloween Preacher in Trouble," San Francisco Chronicle, Feb. 10, 1992.
13. Michael Santa Rita, "Lea relocates 'prayer army' to New Life Church," Sherman Denison, Texas, Herald Democrat, April 12, 1998.
14. "The Witch Who Switched Back to SATAN Again," available online at: www.angelfire.com/biz/epryor/pryor9843.html <http://www.angelfire.com/biz/epryor/pryor9843.html>.
15. "Pryor Convictions, November 5 11, 1998," available online at: www.angelfire.com/biz/epryor/pryornews1198.html <http://www.angelfire.com/biz/epryor/pryornews1198.html>.
16. Bill Randles, Beware: The New Prophets. Marion, Iowa: self published, 1999, pg. 92.
17. "Encountering Territorial Spirits," available online at: <http://www.biblical%20integrity.com/territorial_spirits.htm>, pg. 1.
18. Ibid., pg. 15.
19. Albert James Dager, Vengeance Is Ours. Redmond, Wash.: Sword Publishers, 1990, pg. 49.
20. Ibid., pg. 51.
21. See further, M. Kurt Goedelman with G. Richard Fisher, "The Latter Rain Movement: Showering Heresy on the Church for Nearly Fifty Years," The Quarterly Journal, April June 1995, pp. 4, 10 12.
22. The End of Days, op. cit., pg. 154, italic in original.
23. Francis Frangipane, The Stronghold of God. Lake Mary, Fla.: Creation House, 1998, pg. 16.
24. Ibid., pg. 67.
25. The Power of Covenant Prayer, op. cit., pg. 136.
26. The Days of His Presence, op. cit., pg. 31.
27. Ibid., pp. 30 32.
28. See further, William Alnor, Heaven Can't Wait, A Survey of Alleged Trips to Heaven. Grand Rapids, Mich.: Baker Book House, 1996.
29. Peter Worsley, The Trumpet Shall Sound. New York: Schoken Books, 1968, pg. xix.
30. The Power of Covenant Prayer, op. cit., pp. 45, 57, 65, 67, italics in original.
31. The Days of His Presence, op. cit., pg. 128, italics in original.
32. Ibid., pg. 100, italic in original.
33. "Francis Frangipane Drops Out of Mayoral Race," Charisma News Service, Sept. 2, 1999.
34. Ibid.
35. See further, J. Gordon Melton, The Encyclopedia of American Religions. Tarrytown, N.Y.: Triumph Books, 1991, Vol. 1, pg. 454.
36. See further, "John Robert Stevens and the Church of the Living Word ('The Walk')," Spiritual Counterfeits Project Newsletter, September 1976; and Todd Ehrenborg in Walter Martin, The New Cults. Santa Ana, Calif.: Vision House, 1980, chapter 8.
37. See further, Eric Pement, "The Walk," Cornerstone, Nov. Dec., 1981, Vol. 10, Issue 57, pp. 30 34.
38. Vengeance Is Ours, op. cit., pg. 70.
39. Correspondence to author from Frangipane's organization, 11/21/2000.
40. The Stronghold of God, op. cit., pg. 115.
41. Ibid., pg. 117.
42. Ibid., pg. 63.
43. Ibid., pg. 64.
44. The Days of His Presence, op. cit., pg. 31.
45. Ibid., pg. 36, italics in original.
46. The Stronghold of God, op. cit., pg. 63.
47. For example, "fusion" is defined as "The act or process of uniting different things into one" in The Complete Christian Dictionary. Ventura, Calif.: Gospel Light, 1992, pg. 268.
48. Joseph B. Lightfoot, The Epistle of St. Paul to the Galatians. Grand Rapids, Mich.: Zondervan Publishing, no date, pg. 178.
49. Kenneth S. Wuest, Wuest's Word Studies From the Greek New Testament. Grand Rapids, Mich.: Wm. B. Eerdmans Publishing Company, 1973, Vol. 1, Galatians, pp. 129 130, italic in original.
50. See further, G. Richard Fisher, "The Mindless Mysticism of Madame Guyon," The Quarterly Journal, January March 1997, pp. 4, 12 15.
51. Francis Frangipane, "When Christ Is Formed in Us," Charisma, November 1993, pg. 10, italics in original.
52. Everett F. Harrison, editor, Baker's Dictionary of Theology. Grand Rapids, Mich.: Baker Book House, 1973, pg. 102.
53. Ibid.
54. David Kirkwood, Modern Myths About Satan and Spiritual Warfare. Pittsburgh: Ethnos Press, 1994, pp. 81 82, italics in original.
55. Francis Frangipane, "Rising to Christ's Stature," Charisma, December 1994, pg. 18.
56. See further, "The Walk," (Cornerstone), op. cit., pg. 32.
57. The Days of His Presence, op. cit., pg. 35, italics and bold in original.
58. Ibid., pg. 17.
59. Ibid., pg. 153.
60. Ibid., pg. 60, italic in original.
61. See further, W.E. Vine, Vine's Expository Dictionary of New Testament Words. Minneapolis: Bethany House Publishers, 1984, "Coming," pp. 200 201.
62. Gerhard Kittel, editor, Theological Dictionary of the New Testament. Grand Rapids, Mich.: Wm. B. Eerdmans Publishing Company, 1972, Vol. 5, pg. 865.
63. The Days of His Presence, op. cit., pg. 153.
64. Alva McClain, The Greatness of the Kingdom. Chicago: Moody Press, 1968, pp. 396 397.
65. Dwight Pentecost, Things To Come. Grand Rapids, Mich.: Dunham Publishers, 1967, pp. 156 157, italics and ellipses in original.
66. Frederick F. Bruce in Baker's Dictionary of Theology, op. cit., pg. 193.
67. The Days of His Presence, op. cit., pp. 82 83.
68. The Trumpet Shall Sound, op. cit., pg. 247.
69. The Days of His Presence, op. cit., pg. 65, italic in original.
70. Ibid., pp. 64 66.
71. The Greatness of the Kingdom, op. cit., pg. 337.
72. River of Life Newsletter, Vol. 12, No. 1, February 1999, pg. 5.
73. E mail correspondence on file.

© 2002 - PFO. All rights reserved by Personal Freedom Outreach. This article may not be stored on BBS or Internet sites without permission. Reproduction is prohibited, except for portions intended for personal use and non-commercial purposes. For reproduction permission contact: Personal Freedom Outreach, P.O. Box 26062, Saint Louis, Missouri 63136.

 Takaisin