Luku 10 -- Ihminen ei ole täysin turmeltunut

Edellisessä kirjassa minä kerroin "adoptoineeni" roomalaiskatolisen papin USA:sta. Jos minä rukoilen päivittäin hänen puolestaan "että Jumalan hyvä tahto toteutuisi hänen kauttaan", saan ilmeisesti jotain hyvää aikaan, ja se antaa edes jonkinlaisen tarkoituksen elämälleni vaikkakaan ei kovin kummoista. On hienoa että hän hyväksyi esirukoukseni mukisematta eikä edes kysynyt että olenko roomalaiskatolinen vai en. Valitettava tosiasia on, että mitä enemmän joku "ministeriö" tai yksittäinen henkilö vihaa Roomalaiskatolista Kirkkoa, sitä enemmän sillä (tai hänellä) on tapana suoltaa erilaisia "maailmanlopun ennustuksia" katkeamattomana virtana (poikkeuksena "tunnustukselliset luterilaiset" jotka halveksivat Ilmestyskirjaa). Myös Meller aikanaan vihasi Roomalaiskatolista Kirkkoa (esim. hänen kirjansa Vatikaani profetiassa), mutta samalla kun hänen suntautumisensa ko. instituutiota kohtaan on pehmentynyt, myös maailmanlopun ennustusten määrä on jonkin verran vähentynyt, joskaan ne eivät ole täysin loppuneet. Minulla ehti olla viikon ajan jossain määrin provosoiva allekirjoitus Netmission-foorumilla ennenkuin tuli postia jossa se kehoitettiin vaihtamaan johonkin "soveliaampaan". Se oli seuraavanlainen: "Roomalaiskatolisen Kirkon vihaajat ovat naisen puutteessa eläviä ressukoita." Kuten sanonta kuuluu: "Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa." Kuinkahan moni tunnisti tuossa itsensä?

Roomalaiskatolisessa opissa on hyvää se, että he sanovat reilusti, että ihminen ei ole täysin paha (poikkeuksena psykopaatit sarjamurhaajat), ja että pelastus saavutetaan osittain omin teoin (ainakin tekemättä jättämisten kautta jos ei muuten). Calvin keksi ennaltamääräämisopin sekä siihen perustuvan "yhteiskunnallisen kokeilun" johon liittyi DDR:ään verrattava urkintajärjestelmä jossa ihmisistä pyrittiin väkisin tekemään "synnittömiä". Calvin epäilemättä päätyi helvettiin, ja Genevekin lopulta luopui tästä kammottavasta "yhteiskunnallisesta kokeilusta".

Kirja Kristikunnan historia kertoo:

Calvin oli kaikista uskonpuhdistus-johtajista selkein ajattelija ja etevin hallintomies. Niinpä hän pystyikin tekemään Genevestä Raamatun periaatteiden mukaan mukaan johdetun protestanttisen Rooman, jota monet hänen aikalaisensa pitivät täydellisesti toimivan uskonnollisen kaupungin mallina. Se ei olisi kuitenkaan sopinut monellekaan meistä nykyajan ihmisistä. Calvinilla oli häntä esittävissä muotokuvissa huomiota herättävän pitkä nenä -- jonka hän voisi työntää toisten ihmisten asioihin, kuten hänen vihollisensa olisivat jotensakin oikeutetusti voineet sanoa. Papit ja oppineet ryhtyivät yksissä tuumin järjestämään kaupunkilaisten elämää yksityiskohtaisen tarkasti. He kävivät vuosittain kaikissa kodeissa varmistuakseen siitä, ettei moraali ollut päässyt höltymään. Aviorikos rangaistiin kuolemallla (Kolmannen Mooseksen kirjan 20:10 mukaisesti), ja kerran joku nuori mies mestattiin vanhempiensa lyömisestä (Toinen Mooseksen kirja 21:15).On myönnettävä, että muut kaupungit olivat tottuneet samanlaiseen valvontaan piispojen ja ruhtinaiden taholta, ja Pariisin Yliopistossa, missä Calvin oli opiskellut, kuri perustui urkkimisjärjestelmään, joka muistutti suuresti Geneven menetelmiä. Ennen kokematonta tässä oli uudistetun lainsäädännön mukanaan tuoma ilottomuus, asenne, jota sen vastustajat sanoivat puritaaniseksi. Tanssiminen kiellettiin, samoin kapakat ja maalliset laulut. Myönteistä oli se, että kirkon asioita hoidettiin nyt demokraattisemmin. Presbyteerisessä järjestelmässä, jota Calvin piti paluuna alkukirkon Uudessa Testamentissa kuvattuihin tapoihin, valta oli yhteisesti pappien ja maallikoiden käsissä, mutta kummankin ryhmän oli oltava seurakunnan valitsema, ennen kuin sillä oli mitään arvovaltaa. Kaupunkilaisten oma vastuu kirkon asioista yhdessä pikkutarkan moraalin valvonnan kanssa toi uutta järjestystä ja rehellisyyttä jokapäiväiseen elämään -- nuo kaksi piirrettä tekivät kalvinistisista yhteisöistä erityisen sopivia rauhantekopaikkija. Mutta Calvinissa itsessään oli lisäksi omahyväisyyttä, josta tuli yksi vähemmän miellyttävistä puritaanisista piirteistä. Erään pelikorttien valmistajan, jonka liiketoimiin uusi lainsäädäntö vaikutti haitallisesti, kuultiin kerran arvostelevan Calvinia. Kirkkoneuvosto määräsi hänet polvistumaan Calvinin edessä ja pyytämään tältä anteeksi neuvoston läsnäollessa, mutta Calvinin mielestä se ei riittänyt. Lopujen lopuksi mies joutui kävelemään ympäri kaupunkia pelkkä paita yllään ja rukoilemaan Jumalalta armoa isoon ääneen. [14]
Jokamiehen maailmanhistoria kertoo:
Katolisen kirkon kukistuminen Genevessä oli saattanut kaupungin mitä suurimpaan sekasortoon. Ylhäiset porvarit olivat elämänhaluista väkeä, jotka olivat tuoneet mukanaan Italian kaupungeista Renessanssin iloiset tavat. Ravintoloissa ja kaduilla vietettiin vallatonta elämää.

Silloin saapui Ranskasta, Pariisin yliopistosta Geneveen pakolaisena nuori protestantti, Jean Calvin... Hän oli juuri julkaissut pääteoksensa, "Kristillisen uskonopin", joka oli terävä-älyinen ja selvä esitys protestanttisesta opista. Geneven protestanttien pyynnöstä hän jäi sinne, ja kaupungin neuvoskunta otti hänet saarnaajaksi ja pyhän Raamatun selittäjäksi. Pian huomattiin hänen selvän ja vakavan henkensä vaikutukset. Uusi jumalanpalvelus järjestettiin ja jokainen velvoitettiin käymään kirkossa. Lasten jumalanpalvelusta varten perustettiin koulu. Ravintolaelämä, tanssit ja meluaminen kaduilla kiellettiin ankarien rangaistusten uhalla. Neuvosto kannatti saarnaajaansa, ja kaikki näyttivät tyytyväisiltä sen johdosta, että järjestys taas vallitsi kaupungissa.

Mutta moni geneveläinen piti kuitenkin liian ankarana vaatimusta luopua kaikista vanhoista tavoista. Kansankokous valitsi uuden neuvoskunnan, jolloin tyytymättömät saivat enemmistön ja asettivat omat miehensä neuvostoon (1538). Saarnaajien toimeenpanemaa järjestystä uhattiin nyt julkisesti. Raju ravintolaelämä alkoi uudestaan. Mutta yhä ankarammiksi kävivät hänen vaatimuksensa, kunnes neuvosto pani hänet viralta ja karkoitti hänet kaupungista.

Kolme vuotta kesti karkoitus... Pian alettiin ikävöidä Calvinia takaisin... Kuin voitonsankari ikään mestari Calvin saapui katuvaiseen Geneveen; tästä hetkestä lähtien he olivat toistensa omat, hän Geneven ja Geneve hänen (1541).

Kristuksen kirkkoon ei saanut jäädä mitään vanhasta ihmisestä ja vanhoista elintavoista. Korttipeli, tanssit, teatterit ja muut huvitukset kiellettiin ja vallattoman iloiset kansanjuhlat poistettiin. Jokaisen tuli ahkerasti käydä kirkossa ja lähettää lapsensa kouluihin. Määrättyinä aikoina vanhimmat pitivät tarkastuksia perheissä. Eräs kähertäjä, joka oli laittanut muutaman nuoren rouvan hiukset kielletyn muodin mukaan, pantiin vankeuteen. Ravintolassakäynnit rangaistiin kolmen päivän vedellä ja leivällä. Eräs ylhäinen porvari, joka oli pilkannut pappeja, sai oikeudenpalvelijan seuraamana katumuksentekijän pukuun puettuna ja ylösalaisin käännetty tulisoihtu kädessä kulkea kaupungin porttien kautta torille, jossa hänen oli julkisesti rukoiltava anteeksiantoa. Sellaista oli Calvinin kirkkokuri.

Ankara oli myöskin Calvinin oppi. Ihmisen pelastus -- tässä kohdassa hän opetti niinkuin Luther -- ei riipu hänen omista töistään, vaan Jumalan armosta. Mutta kehitellessään samaa ajatusta pitemmälle hän erosi Lutherin käsityksestä. Koska Raamatun mukaan muutamat ihmiset tulevat autuaiksi, mutta toiset kadotetuiksi, niin on Jumala, sillä ilman hänen tahtoansa ei mitään tapahdu, ennakolta valinnut muutamat armostansa osallisiksi ja määrännyt toiset kadotukseen. Ainoastaan valitut, jotka ovat armon tilassa, voivat todella uskoa, rukoilla ja pelätä Jumalaa; ihmiset arvostelevat kutakin ainoastaan tekojensa mukaan. Sen tähden tulee niiden, jotka tuntevat itsessään Jumalan armon, osoittaa se pyhällä elämällä ja uskonnonharjoituksella, ja pieninkin hairahdus on rangaistava ankaralla kirkkokurilla. Ne, joiden teot siitä huolimatta ovat pahoja, osoittavat siten ilmeisesti olevansa Jumalan hylkäämiä. Sentähden konsistorin pitää sulkea heidät osallisuudesta ehtoolliseen sekä kirkkoon, jotta tämä kestäisi puhtaana ja pyhänä taistelussa pimeyden valtoja vastaan. Se on hirmuinen oppi, sanoi Calvin itse, mutta Jumalan majesteetin edessä täytyy ihmisjärjen nöyrästi taipua. [15]

Siitä huolimatta, on niitä jotka edelleen vannovat hänen nimensä (esim. Meller). Jos otetaan Raamatusta esiin yksittäisiä jakeita, ja irroitetaan ne asiayhteydestä, ennaltamääräämisopille voi löytää jonkinlaista "tukea". Esimerkkinä Paavalin kirje roomalaisille, 3:10-18:
"Niinkuin kirjoitettu on: 'Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huulensa alla; heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta. Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta, hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä, ja rauhan tietä he eivät tunne. Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä.'"
Tässä viitataan Psalmeihin 14:1,3; 140:4; Jesajan Kirjan lukuun 59, jne. Psalmit ja osin myös Jesajan Kirja ovat runollista tekstiä jota ei pidä ottaa kirjaimellisesti. Kuinka moni ottaa kirjaimellisesti jakeen 13: "...kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla." Tai Jesajan Kirjan jakeen 59:5: "Myrkkyliskon munia he hautovat, hämähäkin verkkoja he kotovat; joka niitä munia syö, se kuolee, rikkipoljetusta puhkeaa kyykäärme." Entäpä tämä, Psalmi 15:5:
"...joka ei anna rahaansa korolle eikä ota lahjuksia viatonta vastaan. Joka näin tekee, hän ei ikinä horju."
Tässä kielletään tallettamasta rahoja pankkiin, mikäli siitä saa korkoa. Kuinka moni noudattaa tätä ohjetta kirjaimellisesti?

Jesaja 60:16:

"Ja sinä saat imeä kansojen maidon, imeä kuningasten rintoja, saat tuntea, että minä, Herra, olen sinun auttajasi, että Jaakobin Väkevä on sinun lunastajasi."
"Ja sinä saat imeä kuningasten rintoja" on sellainen kohta josta homoseksuaalit pitävät mikäli se otettaisiin kirjaimellisesti.

Entäpä sitten eläimet? Myös niiden pitäisi olla täysin turmeltuneita. Tapaukset joissa koira puolustaa isäntäänsä ihmisen tai toisen eläimen hyökkäykseltä, tai tapaus jossa sika uhraa henkensä puolustaessaan isäntäänsä voidaan selittää sillä että tämä eläin on kiintynyt isäntäänsä. Mutta entäpä tapaukset joissa parvi delfiinejä suojelee veden varaan joutuneita merimiehiä tai purjehtijoita, TÄYSIN VIERAITA IHMISIÄ haikalojen hyökkäyksiltä uimalla heidän ympärillään kunnes pelastajat saapuvat? On siis luultavaa että useimmissa ihmisissäkuten myös joissakin eläimissä on sydämessään hitunen jumalallista hyvyyttä jäljellä.

Voi itse testata (jos olet mies) että pitääkö Psalmi 14:3 ottaa kirjaimellisesti vai ei. Oletetaan että kaikki ei-uskovat ovat todella läpeensä pahoja, tai hengellisesti kuolleita kuten Meller opettaa. Ja lähdetään myös siitä tosiasiasta, että Jeesukselle on hirvittävä henkilökohtainen tappio (Saatanalle hirvittävän suuri voitto) jos uskova tekee aviorikoksen. Täten, jos menet baariin ja sanot siellä tapaamallesi naiselle (varsinkin jos hänellä on pentagrammi kaulassa), että olet uskova, ja jos lisäät vielä että olet naimisissa, hänen täytyisi olla heti halukas menemään sänkyyn kanssasi - tämän naisen pitäisi olla Saatanan tahdoton orja. Vielä parempi, jos olisi yleisesti tiedossa että olet uskova ja että olet naimisissa ja että sinulla on lapsia (kunnon sotku), yöllisen seuran saamisessa ei pitäisi olla minkäänlaisia vaikeuksia. Kuitenkin, kehoitan olemaan kokeilematta tätä, sillä temppu ei todennäköisesti tule onnistumaan. Naiset, varsinkin ei-uskovat, ovat korkean moraalin omaavia olentoja eivätkä halua että sinä joudut vaikeuksiin (heillä on myös jonkinlainen käsitys "oikeasta ja väärästä"). Täten, he kieltäytyisivät. Kuitenkin, sana saattaisi levitä ja sinut erotettaisiin seurakunnasta, jos tämä seurakunta ei ole Ev. Lut. Kirkko. ja vaikka tämä nainen olisi avoin satanisti, hän todennäköisesti käskisi sinun "suksia vittuun" tai "painua helvettiin" (tämä jälkimmäinen käsky voisi hyvinkin toteutua) -- satanistit tunnetaan melko epäkohteliaina olentoina, anteeksi ihmisinä. Täten, ei-uskovilla ja satanisteilla saattaa olla korkeampi moraali kuin kristytyillä (tarkoitan tässä paitsi Melleriä ja hänen naisiaan, myös sellaisia amerikkalaisia saarnaajia kuten Jimmy Swaggert ja Todd Bentley). Joten on silkkaa HEVONPASKAA väittää että "ei ole ketään, joka tekee sitä mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään." Kieltäytyminen olemasta osallisena aviorikokseen on juuri tätä.


Takaisin