Luku 15 -- Liskohumanoidit ovat totta -- vahvistus odottamattomalta taholta?

Jos salaisuuksien päässyt tutkija haluaa paljastaa tietonsa yleisölle, mutta samalla minimoida riskin joutua surmatuksi, hän yleensä kirjoittaa "fiktiivisen" teoksen jossa hän paljastaa hänelle uskottuja salaisuuksia, mutta hyvin usein hajanaisina tiedonjyvinä, ja siten että ne ovat sekoittuneet mahdollisimman huomaamattomasti novellin juonen käänteisiin. Menetelmä ei ole täysin aukoton, eikä edes täysin turvallinen, mutta parempaakaan keinoa ei yleensä ole saatavilla: mikäli salaisuuksien haltijat (tässä tapauksessa illuminaatit) tajuavat että heidän salaisuuksiaan ollaan tässä paljastamassa, he tuntevat houkutusta tappaa tämä kirjailija -- kirjailijan tunnettuus (tunnettavuus) ratkaisee yleensä sen, kuinka korkea kynnys heillä on hänen surmaamisekseen; toisaalta, mikäli nämä tiedon jyvät on piilottetu liian syvälle "rivien väliin", ne eivät ehkä koskaan avaudu lukijalle...

Robert Ludlum (1927-2001) on erittäin kuuluisa, sekä lahjakas agenttitarinoiden kirjoittaja, ja hänen kuvauksensa agenttien maailmasta vaikuttavat uskottavilta. Hän on ilmeisesti tehnyt erittäin paljon taustatutkimusta aina ennen uuden kirjan kirjoittamista. On hyvin todennäköistä, että tällainen henkilö jossain vaiheessa elämäänsä törmää huhuihin illuminaateista, sekä kaikenlaisista niihin liittyvistä salaliitoista -- varsinkin kun melkein jokaisessa hänen kirjassaan on aiheena kaikenlaiset ihmiskunnan herruuteen pyrkivät salaseurat jotka ovat soluttautuneet kaikkialle hallituksiin ja tiedustelupalveluihin, ja joita vastaan yleensä yksi mies pyrkii taistelemaan...

Ludlumin kirjat suorastaan "Huutavat" illuminaatteihin viittaavia merkityksiä. Minulla on edessäni kirja Merkitty mies (The Ambler Warning) joka on ilmeisesti yksi viimeisimmiksi jääneitä. Kirjan takakansi paljastaa juonen tähän tapaan:

Piinaava trilleri salaisesta agentista omiensa takaa-ajamana

Hal Ambler, entinen valtion agentti, makaa raskaasti lääkittynä psykiatrisessa sairaalassa, jonne hallitus siirtää mieleltään järkkyneet tiedustelupalvelun työntekijät. Amblerin mieli vain ei ole järkkynyt, pikemminkin päinvastoin. Hänen onnistuu selvittää päänsä lääkehuuruista ja ryhtyä uskaliaaseen pako-operaatioon.

Maailma, johon hän palaa, ei ole entisensä. Vanhat ystävät eivät muista häntä, hänestä ei löydy virallisia tietoja, eivätkä edes kasvot ole hänen omansa.

Tuntemattomien vihollisten saartamana Ambler yrittää selvittää, mitä on tapahtunut ja miksi hänet halutaan vaientaa. Joka hetki hän on vain askeleen edellä takaa-ajajiaan, jotka ovat valmiita tekemään mitä tahansa pysäyttääkseen hänet.

Sitten itse kirjaan... Sitten tulee varsinainen pommi, s. 422 & 423:
"Asiantuntija astui lähemmäs. Miehen rävähtämättömissä matelijansilmissä oli yhtä vähän lämpöä kuin jyrsijää vaanivassa kobrassa... 'Älä liiku.' Asiantuntijan syvällä päässä olevat silmät muuttuivat viiruiksi ja hänen ohuille huulilleen ilmestyi halveksiva virnistys. 'Pidät varmaan minua amatöörinä. Et tee itse yhtään mitään.'"


Takaisin