Angels Don't Play This Haarp

Advances In Tesla Technology

LUKU 20 -- SELKEÄ HUOMAUTUS

Nick Begichin tutkimusretki HAARP:in vastustajien pariin toi hänet kirjaimellisesti maailman loppuun. Heinäkuussa 1995 hän ja Shelah veivät heidän lapsensa Homeriin, yhteisöön jota alaskalaiset kutsuvat nimellä "Land's End". Pystyttäessään leiriä rannalle, heitä tervehti sydämellinen alaskalainen karhun syleilijä, eräs aktivisti jonka kanssa Nick oli käynyt kirjeenvaihtoa. Kuten muut tässä erämaassa jotka valitsivat anonyymiyden heidän NO HAARP- aktiviteettinsa tähden, hänet tunnettiin lempinimellä Joe.

Joe oli roteva mies, lähestyen keski-ikää, ja joka ilmiselvästi välitti suuresti planeetastaan. Kenties liiankin suuresti. Vaikka hänellä oli säännölliset tulot, hän oli käyttänyt liian paljon rahaa ja voimavaroja NO HAARP- kampanjaan, ja hän oli loppuun palanut, ja vasta äskettäin toipunut. Hänen näkemyksensä, että hän oli eristäytynyt oli ollut emotionaalinen haaste aiempina vuosina kun hän oli henkilökohtaisesti joutunut tekemisiin huolien kanssa joita tässä kirjassa kuvailtiin. Nyt, kuitenkin, hän ymmärsi että vahvuus tulee siitä kun saa olla yhteydessä verkostoon joka koostuu ihmisistä jotka jakavat hänen huolensa: Joe oli oppinut että ihmiset voivat saada aikaan muutoksen.

Lukiessaan tämän kirjan ensimmäistä käsikirjoitusta, Joe huomioi että itsenäiset tiedemiehet tunsivat paljolti samoin kuin mitä hän tunsi. Esimerkiksi, Tri. Elizabeth Rauscher ja William van Bise päättivät tieteellisen paperin huomauttamalla että surin osa viimeaikaisista teknologioista on etäännyttänyt ihmiset luonnosta. Liian monen teknologin päämäärä näyttää olevan "suojella meitä luonnolta, 'valloittaa' ja hallita sitä samalla kun kehitellä yhä vaarallisempia asejärjestelmiä jotka yhä tehokkaammin pystyvät pyyhkimään kaiken elämän planeetalta", he sanoivat. Nämä kaksi huolestunutta tiedemiestä olivat lisänneet, että "meidän täytyy tutkia miksi ihmiskunta on toiminut tällaisen mielipuolisen motivaation vallassa, kohti molemminpuolista tuhoa". He päättelivät että "meidän tulee kysyä että haluaisiko yhteiskunta taas kerran tavoitella kunniallisia asioita". [Elizabeth Rauscher & William van Bise, "Fundamental Excitatory Modes of the Earth And Earth-Ionosphere Resonant Cavity", Proceedings of the 1988 International Tesla Symposium, Colorado Springs]

Sillä välin, yksilöt kuten nämä alaskalaiset aktivistit tekevät mitä he voivat. Clare Zickuhr ojensi Joelle NO HAARP- kampanjan johtajuuden ennenkuin Clare ja Barbara myivät talonsa ja lähtivät matkustamaan.

Tri. Bernard Eastlundin ideoista puhuttiin edelleen, mutta ei mediassa jota hän suosi. Pienten julkaisujen toimittajat ja radion puheohjelmien isännät huomasivat hänen patenttiensa ja HAARP:in välisen yhteyden, mutta valitettavasti monet näistä raporteista olivat epätarkkoja joidenkin yksityiskohtien suhteen. Tarkat raportit, kuitenkin, nostivat esiin yleisiä kysymyksiä. Tultaisiinko nämä tiedemiehet jotka antavat nyrkiniskuja ionosfäärille muistamaan vuosisadan todellisina hulluina tiedemiehinä? Velhon oppipoikien henki on elävänä noissa jotka saavat National Science Foundationin palkinnon siitä että he "kääntävät revontulet päälle kuumentamalla ionosfääriä radioaalloilla" ja "hämmentämällä magnetosfäärisiä myrskyjä".

Samalla kun Begichit keskustelivat näistä asioista alaskalaisten ystäviensä kanssa, kirjan toinen kirjoittaja, Jeane Manning, soitti Philip Callahanille joka on radiojärjestelmien/elektroniikan samoin kuin biologian asiantuntija. Callahanilla on teräviä sanoja ihmisille jotka suunnittelevat HAARP:ia: "Puhuessaan reikien ampumisesta ionosfääriin, he eivät tiedä ionosfääristä yhtään mitään! Ei ole mitään väärää siinä että tutkitaan luontoa ja sitten kopioidaan sitä. Mutta he yrittävät tukkia tämän järjestelmän, siinä on ongelma."

Callahan tuntee matalan taajuuden järjestelmät; hän pystytti niitä Japanissa USA:n puolustusministeriölle ennenkuin hän palasi takaisin kouluun ja valmistui hyönteistutkijaksi sekä biofyysikoksi. [Hän oppi että on mahdollista torjua ei-toivottuja hyönteisiä kun tiedetään niiden antennien värähtelytaajuus. Tämän tiedon ansiosta, hän on taistellut tuholaisia vastaan 35 vuoden ajan. Tämä myrkytön vaihtoehto jumittaa hyönteisten tutkajärjestelmän sähkömagneettisella staattisuudella.]

Jeane Manning kysyi häneltä että onko HAARP:ista mitään uhkaa maailman hyönteisille. Calahan vastasi: "Kyllä, sillä niiden antennit on säädetty jollekin taajuudelle joka kimmahtaa alas HAARP:in ionosfäärisestä modifikaatiosta."

Hän teki töitä hallituksen virastolle kun tämä HAARP-suunnitelma eteni. "Minä sain puhelun heiltä; he halusivat tietää mitä minä ajattelin sen tekevän hyönteisille. Minä sanoin: 'Sinä luultavasti sekoitat niistä muutamia sillä myös voimalinjat sekoittavat hyönteisiä. Minä olen nähnyt koiperhosten lentävän ympärillä ja syövän päivisin kun ne ovat voimalinjojen alla. Minä olen myös nähnyt niitä voimalinjojen alla syömässä kunnes ne turpoavat ja halkeavat. Se on kuin silloin kuin hyönteismyrkyt tulivat markkinoille -- me emme tiedä mitä ne saavat aikaan.'"

HAARP menee eteenpäin, kuitenkin, huolimatta varoituksista että sillä olisi mahdollisia biologisia vaikutuksia. Callahan lisää: "Kukaan ei tutki sitä; he vain istuvat siellä ja sanovat: 'Siitä ei ole haittaa.' Poissa silmistä, poissa mielestä."

Kieltäkää senttimetri-aallot!

Tri. Wolfgang Volkrodt Saksasta ottaa äärimmäisen asenteen tähän haasteeseen joka kohtaa maapallon ihmisiä. "Senttimetri-aalto -teknologian täytyy kadota meidän ympäristöstämme! Me tarvitsemme YK:n päätöksen joka kieltää kokonaisen kentän sähkömagneettisten aaltojen teknologiaa joka aiheuttaa tuhisaa resonanssia biologisissa järjestelmissä", Volkrodt väittää. Hän vaatii tarkkailukeskuksia jotka voisivat tarkkailla kiellettyjä aallonpituuksia kaikkialla, silloinkin mikäli näitä aaltoja lähetetään satelliiteista.

Samalla kun tämän kirjan kirjoittajat näkevät mikroaalto-alueen ja radiotaajuus-alueen täydellisen kiellon epärealistisena, me olemme samaa mieltä Volkrodtin kanssa että vaarojen olemassaolo kiistetään laajalti. Tri. Volkrodt sanoo: "Tämä polku näyttää pitkältä ja vaivaloiselta kunnes meidän poliitikkomme ymärtävät mitä on tapahtumassa suurvaltojen tutkimuslaitoksissa, ja millaiset räjähtävät löydöt kohtaavat tämän uhanalaisen maailman asukkaita ennen vuosisadan loppua. Toivokaamme että ne jotka ovat korkeissa asemissa heräävät ennenkuin on liian myöhäistä."

Nämä kirjailijat haastattelivat muitakin asiantuntijoita joiden varoitukset olivat varovaisempia. Esimerkiksi, James Beale Louisianasta, jonka uraan ovat kuuluneet useat sähkömagneettisen säteilyn tutkimukset, pahoittelee että biosähkö-magnetismin alalla ei ole montaa asiantuntijaa, ja vielä vähemmän niitä jotka ovat armeijasta riippumattomia. Edelleen, Beale sanoi, nämä asiantuntijat pitävät parempana puhua keskenään sen sijaan että menisivät yleisön joukkoon. "Tämä on se missä sinä tarvitset 'tieteen sillan', mikä toteutuu kun keskustellaan internetissä."

Siltojen rakentaminen eri alojen välille sekä tiedemiesten että yleisön välille on eräs suurimpia tarpeita jonka meidän tutkimuksemme on paljastanut. On vaikea toteuttaa tämä. Tämän päivän insinöörit voivat kävellä kirjastoon tai kampuksen läpi biologisten tieteiden osastolla ja löytää pinoittain informaatiota siitä miten maapallon sähköiset, magneettiset ja biologiset järjestelmät ovat sidoksissa toisiinsa. Mutta missä määrin he viitsivät katsoa oman erikoisalansa ulkopuolelle?

Elämäntieteet kuten biologia katsoo yhteyksien verkkoon elävien organismien ja maapallon luonnollisten järjestelmien välillä. Tieteet jotka käsittelevät sitä mikä on elotonta tai mekaanista ovat yliedustettuina huoneissa joissa armeijan projekteja kehitellään. Esimerkiksi, eräs insinööri kommentoi kersantti John A. Alexanderin, USA:n armeijan ei-tappavien aseiden kampanjan puhemiehen koulutuksellista taustaa: "Hän on ainoa henkilö jonka minä olen tavannut, joka kerskuu sillä että hänellä on tutkinto tanatologiassa, kuoleman tieteissä."

Nikola Teslan ajattelu oli aikansa tuote, ja siten hänen neroutensa oli rajoittunut jossain määrin mekanistiseen maailmankuvaan. Tesla halusi että hänen keksintönsä auttaisivat ihmiskuntaa. Hänelle voidaan antaa anteeksi että hän ei maininnut ekologiaa, sillä hänen aikanaan maailma ei ollut vielä havahtunut siihen. Uraa uurtavana teknofiilinä, hän ajatteli että olisi jännittävää manipuloida säätä ja valaista ionosfääri. Hän kuvitteli kuinka ylempi ilmakehä hehkuisi valitun alueen kaupunkien yllä valaisten maapalloa öisin. Tämän megaprojektin mielenlaatu jatkaa elämistään, vuosisata myöhemmin.

Mitä on tapahtunut Teslan ajatuksille lähettää suuria määriä sähköenergiaa langattomasti? Nämä ajatukset ovat vanhentuneita, nyt kun keksijät ottavat nopeita edistysaskeleita imiessään ilmaista energiaa avaruudesta, minkä Tesla ennusti. [Tämä aihe menee kirjan ulkopuolella, mutta me tahdomme mainita että vuonna 1995 John Hutchison, joka mainittiin ensimmäisessä luvussa, oli ers niistä jotka onnistuneesti rakensivat tällaisen keksinnön -- pienen mittakaavan sähköä tuottavan laitteen joka tekisi voimalaitoksista tarpeettomia.] Joka tapauksessa, näyttää siltä että langaton konsepti edelleen kiehtoo insinöörejä. Paperi jonka insinöörien yhteisö esitteli puhuu Teslan ajatuksista käyttää sähköä johtavia kerroksia ylemmässä ilmakehässä sähköä johtavana polkuna, sekä muista mahdollisuuksista energian lähettämiseen säteinä. Me otamme esiin kommentin paperin "Weather Modification" -luvusta jossa sanotaan: "Koska elektrosfäärin vahvuus on 300 kilovolttia suhteessa maapalloon, ja tämä langaton järjestelmä sellaisena kuin Tesla ehdotti oli suunniteltu toimimaan 30-100 megavoltin teholla, on olemassa merkittävä riski häiritä ilmakehään. Ei tiedetä etä onko tämä hyödyllistä vai haitallista." [Kurt L. van Vorhies & James E. Smith, "The Promises And Prospects of Worldwide Wireless Power Transfer: An Overview", 1991, Intersociety Energy Conversion Engineering Conference Proceedings]

Toisaalta, tiedemiehen aliarvioimisen tyylillään Rosalie Bertell sanoi HAARP:ista: "Minä olen myös huolissani." Hän oli kirjoittamassa kirjaa Women's Pressille Lontooseen, Englantiin, laajemmin mutta rajoitetusta aiheesta -- militarismi ja ympäristö.

Kuinka me käännämme sen ympäri?

Tri. Bertell sanoo että naiset voivat kääntää päinvastaiseksi nämä tuhoisat trendit. Bertell, jolla on tohtorin tutkinto biometriassa, ja joka on tehnyt töitä syövän/syntymävikojen tutkimuksen parissa vuosikymmeniä, kuvailee vaikutusta maapallon ympäristöön valmisteluna sotaan.

"Naisten väkivallattomien taipumusten sekä heidän sosiaalisten taitojensa ansiosta, on välttämätöntä että naiset ottavat oikeutetun paikkansa päätöksen tekijöinä. Tämä on erityisesti totta mitä tulee osanottoon strategisissa aivoriihissä, armeijan komentoketjussa sekä kansainvälisen lain alueilla."

Tri. Bertell ehdottaa millaisia olisivat suuntaviivat joiden avulla parantaa meidät riippuvuudesta väkivaltaan. Tässä on lyhennetty lista hänen ehdotuksistaan:

• Myöntää että sota ei ole inhimillinen luonteenpiirre vaan pikemminkin opittu käyttäytymismalli.
  
  
• Omaksua oikeudenmukaisuus ja kansainvälinen samanarvoisuus tienä rauhaan.
  
  
• Vaatia kuulemistilaisuutta kaikkien sotilaallisten hankkeiden ympäristövaikutuksista mukaanlukien avaruusohjelmat. Paljastaa sodankäynnin itsetuhoisat taipumukset. Jäädyttää sotilasbudjetit nykyiselle tasolle, sekä vähentää niitä joka vuosi 20 prosentilla tallettaen säästöt YK:n rahayksikön muodossa jossa niitä voidaan käyttää ainoastaan inhimillisiin kohteisiin mukaanlukien ympäristön puhdistaminen.
  
  
• Opetella rakastamaan ja arvostamaan biologisia organismeja, sekä elämän verkon vuorovaikutteisuutta.
  
  
• Opettamalla lapset murtamaan väkivaltaiset tottumukset.
  
  
• Näkemällä itsensä osana planeettaa, universumin lapsena, kykenevänä tuntemaan isku joka kohdistuu mihin tahansa elämän järjestelmän osaan missä tahansa paikassa universumia. Elämänverkko on monimutkaisesti vuorovaikutteinen. Riko se ja me olemme kaikki tuomittuja. [Rosalie Bertell, "Exposing the Agenda of the Military Establishment", syyskuu 1993]

Niin pitkään kuin macho-asenne vallitsee, ihmiset veronmaksajien rahat taskussaan haluavat yrittää "muokata" planetaarisia järjestelmiä. Kun yhä useammat tavalliset ihmiset ymmärtävät että USA:n armeija haluaa tehdä kokeita maapallon sähköisellä kilvellä, he ilmaisevat tunteita jotka ovat verrattavissa siihen mitä tiedemies Tri. Malcolm tunsi elokuvassa Jurassic Park. Hän sanoi että hän oli täynnä nöyryyden puutetta luontoa kohtaan -- ihminen jolla oli pelottava valta, "kuten lapsi joka löytää isänsä aseen".

Sillä välin, Tri. Robert Becker ilmaisee mielipiteenään että "armeija edelleen uskoo että sotilaallisen organisaation eloonjäänti on sen arvoista että sen eteen voidaan uhrata monien amerikkalaisten henki ja terveys".

Tämän kirjan kirjoittajat eivät ole teknofiilejä tai armeijan vastaisia. Kuitenkin, armeijan rahoittaman teknologian on sallittu jyräävän yli koko planeetan. Eikö ole koulutettujen kansalaisten aika leikata isojen poikien palkkioita ja valvoa heitä tarkemmin? Eikö ole aika jotta pelkoon perustuva ajattelu korvattaisiin harkitsevammalla politiikalla?

Nämä kirjailijat ehdottavat että jokainen joka on huolestunut HAARP:ista ottaisi yhteyttä Liittovaltion lakimieheen protestoidakseen sekä vaatisi että elämäntieteet saisivat kunnollista rahoitusta ja että heillä olisi enemmän päätösvaltaa. Ja että esiin nousevat teknologiset edistysaskeleet olisivat meidän viisaiden miesten ja naisten käsissä, eikä kaikkein aggressiivisempien tai niiden käsissä jotka ovat ympäröityjä suurimmilla budjeteilla.

Me toivomme että riippumattomat tiedemiehet tapaisivat toisiaan kasvoista kasvoihin kuten myös internetissä, koskien HAARP:iin liittyviä aiheita. Kansainvälistä symposiumia tarvittaisiin kiireellisesti. Filantroopikot voisivat avustaa rahallisesti näiden tiedemiesten matkoissa ja tutkimuksissa, sillä riippumattomat ajattelijat on savustettu ulos hyväpalkkaisista töistä. Esimerkiksi, taloudellisesti tiukoilla olevat konsultoijat eivät edes vuodessa tienaa sitä summaa mikä tarvitaan jotta he pääsisivät käsiksi USA:n ilmatieteen laitoksen tiedostoihin.

Tutkijat jotka karttavat armeijan ohjelmien "mustien budjettien" maailmaa tarvitsevat "valkoisen budjetin". Valkoisen budjetin projekteihin voisi kuulua vulkaanisen kiven levittäminen ympäristöön maapallon paramagneettisuuden palauttamiseksi. Tri. Callahan sanoo että kemiallinen maatalous sekä metsien avohakkuut muuttavat maaperän paramagneettisuutta tai huuhtovat sen mereen. Tällaisia rakentavia projekteja voisivat suorittaa ihmiset kaikkialla maailmassa, korvaten pelon tunteet jotka vallan kahvassa istuvat ihmiset ovat saaneet aikaan.

Kirjassaan Brave New World Revisited Aldous Huxley sanoi vuonna 1958:

"Sillä välin maailmassa on yhä jonkin veran vapautta jäljellä... Jotkut meistä uskovat että ilman vapautta ihmisestä ei voi tulla täysin inhimillistä, ja että vapaus on täten äärimmäisen arvokasta. Kenties voimat jotka nyt uhkaavat vapautta ovat liian voimakaita jotta niitä voitaisiin vastustaa pitkään. On kuitenkin meidän velvollisuutemme tehdä kaikki voitavamme niiden vastustamiseksi."