Angels Don't Play This Haarp

Advances In Tesla Technology

LUKU 3 -- MITÄ SIELLÄ YLHÄÄLLÄ ON OIKEIN MENEILLÄÄN?

Nick Begichiä ei voida luonnehtia hänen pitkän poninhäntänsä ja nuorekkaan ulkonäkönsä perusteella; hän aloitti ensimmäisen liiketoimensa vuonna 1974 ja 16-vuotiaana hän toimi kaivosteollisuudessa, rakennusteollisuudessa, kiinteistöbisneksessä, ja aivan äskettäin, keskitason johtotehtävissä Anchoragen koulupiirissä.

Hänen palveluksensa Alaskan politiikassa ja ammattiliittojen organisoinnissa toi hänelle julkista kiitosta, pari nimitystä Alaska Council for Economic Educationiin, ja hän oli myös kahteen otteeseen Alaska Federation of Teachersin presidenttinä. Mutta se oli hänen pitkäaikainen kiinnostuksensa tieteeseen joka toi hänelle "laajakatseisin tiedemiehen" tittelin.

Hänen elämänsä otti uuden suunnan kun kun hän selasi australialaisen sanomalehden huhtikuun 1994 numeroa jonka Patrick Flanagan oli ojentanut hänelle, kun Nickin kotikaupungin sanomalehden nimi pisti häntä silmään. "Outoa että Nexus mainitsisi Anchorage Daily Newsin sivuillaan", hän kommentoi vaimolleen Shelahille.

Tämän uutisen sisältö hätkähdytti heitä -- Liittovaltio oli aikeissa ottaa käyttöön jonkinlaista omituista teknologiaa aivan heidän takapihallaan, kuvainnollisesti puhuen. Nick kopioi viiteluettelon ja suuntasi Anchoragen kirjastoon etsiäkseen käsiinsä alkuperäisen tarinan, Eric Nashlundin kirjeen Anchorage Daily News -lehdelle 20.11.1994. Se kertoi armeijan rahoittamasta projektista nimeltään HAARP jonka oli tarkoitus "sekoittaa" ionosfääriä Puolustusministeriön kokeilla.

Nashlundin kirjeessä sanottiin:

"Joitakin hätkähdyttäviä paljastuksia tuli ilmi tutkiessani armeijan rahoittaman rakennusprojektin taustoja Gakonassa... HAARP:ia tullaan käyttämään jotta ymmärrettäisiin, stimuloitaisiin ja kontrolloitaisiin ionosfäärisiä prosesseja jotka voisivat muuttaa kommunikaatio- ja seurantajärjestelmiä. Viralliset tahot väittävät että tällä ei ole vaikutuksia säähän tai otsonikerrokseen... Patentilla numero 4.686.605 on seuraavanlaisia käyttötarkoituksia: 'Saada aikaan täydellinen tietoliikenneyhteyksien pettäminen suurella alueella... ei ainoastaan maan päällä tapahtuvan tietoliikenteen vaan myös ilmassa ja veden alla tapahtuvan tietoliikenteen häiritseminen, ohjusten tai lentokoneiden tuhoaminen, säänmuokkaus auringonsäteiden imeytymiskyvyn muuttamisella... otsinin, typen, jne. pitoisuutta voidaan keinotekoisesti lisätä..."

Kun Begich tutki tämän patentin osaston otsikkoa "prior art", hän yllättyi nähdessään viittauksia Nikola Teslaan. Eastlundin kaavailut näyttivät samanlaisilta kuin patentit joita Nikola Tesla haki 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella!

Teslan nimi oli yhdistetty villeihin teemoihin, ja Begich halusi selvittää miksi insinöörit edelleen lainasivat tätä kuollutta keksijää. Begich tiesi että Teslan kerrotaan keksineen maanjäristyksiä aiheuttavan laitteen, luoneen "sähkömagneettisen energian palloja"sekä muita ihmeitä. Elämänsä loppupuolella Tesla oli väittänyt että hänellä on avaimet kuinka luoda kilpi ilmakehän yläosaan joka tuhoaisi kaikki kohti tulevat lentokoneet.

Kylmä väre kulki Begichin läpi kun hän luki lainattuja artikkeleita. Ensimmäinen oli New York Timesista 22.9.1940.

"Nikola Tesla, eräs todella suurista keksijöistä, joka juhli 80-vuotispäiväänsä heinäkuun kymmenentenä, kertoo kirjoittajalle että hän on valmis ojentamaan USA:n hallitukselle 'televoimansa' salaisuudet, jonka avulla, hän sanoi, lentokoneen moottorit sulaisivat 250 mailin etäisyydellä , niin että näkymätön Kiinan muuri rakennettaisiin maan ympärille..."

"Tämä 'televoima', hän sanoi, perustuu kokonaan uudenlaisen fysiikan periaatteille jollaisesta 'kukaan ei ole koskaan uneksinut', joka on erilainen kuin periaatteet joita käytetään hänen keksinnöissään sähettää sähköistä voimaa matkan päähän, josta hän on jo saanut useita patentteja. Tämä uudentyyppinen voima, Hra. Tesla sanoi, toimisi säteiden kautta joiden koko on senttimetrin sadasmiljoonas osa, ja jotka voitaisiin luoda voimalaitoksen avulla joka ei maksaisi enempää kuin kaksi miljoonaa dollaria ja jonka rakentaminen kestäisi vain kolme kuukautta."

"Tähän säteeseen, hän kertoo, liittyy neljä uutta keksintöä joista kahta on jo kokeiltu. Eräs näistä on menetelmä ja laite tuottaa säteitä ja 'muita energian ilmenemismuotoja' tyhjään ilmaan, eliminoiden tyhjiön tarpeellisuuden; toinen on menetelmä ja prosessi tuottaa 'hyvin suurenmoista sähköistä voimaa'; kolmas on menetelmä vahvistaa tämä voima ja neljäs on uusi menetelmä tuottaa 'suunnatonta sähköistä vastustavaa/takaisin työntävää voimaa'. Tämä olisi järjestelmän projektori, tai ase. Säteiden tuottamiseen liittyisi 50.000.000 voltin sähkövirta."

"Tällaisen suunnattoman volttimäärän kera, hän sanoi, aineen mikroskooppiset sähköiset partikkelit lähetettäisiin tuhoisaan tehtäväänsä. Hän on tehnyt töitä tämän keksintönsä parissa, hän lisäsi, monien vuosien ajan ja hän on tehnyt siihen jo monia parannuksia."

Begich soitti puheluita, luki enemmän ja kuuli muutaman itsenäisen tiedemiehen reaktioista tälle armeijan rahoittamalle projektille. Heidän reaktionsa oli yksinkertaisuudessaan tämä: "Tämä on myös meidän planeettamme."

Oli myös toinen näkökohta joka huoletti häntä sen lisäksi että HAARP:illa oli mahdollinen vaikutus säähän ja tietoliikenneyhteyksiin. Vuosien ajan hän oli nähnyt painokkaita tutkimuksia joissa sanottiin että pulssimaisten radiotaajuuksien vähäinenkin sädettäminen voisi vaikuttaa ihmisten psykologiaan, mieleen ja tunteisiin. Hän päätti etsiä enemmän tietoa arvostetuista lähteistä. Olisi typerää painaa hälytysnappia HAARP:ista ilman että olisi varma.

Eräs huolenaihe oli selvästikin spekulatiivinen. Eräässä HAARP-dokumentissa kerrottiin että "ionosfäärin häiriötilojen on havaittu aiheuttavan maanjäristyksiä kuten Alaskan maanjäristys 28.3.1964". Hän pohti että voisivatko tarkoituksella aikaansaadut ionosfäärin häiriötilat resonoida maan päällä olevan materiaalin kanssa ja laukaista maanjäristyksen.

Tämä maanjäristys-kysymys oli vain eräs kysymys joka vaivasi itsenäisiä tutkijoita. Begich ei tiennyt sitä siihen aikaan, mutta tämä tutkimus keskitti hänen energiansa siihen tapaan joka viehättäisi samanmielisiä ihmisiä. Lopulta heidän kohdistetut energiansa voisi "hämmentää" jotakin suurempaa kuin heitä itseään. Kenties hänen elämänsä oli johdattanut häntä tähän.

Nick Begich, oli kasvanut poliittisessa perheessä jossa "muutoksen aikaansaaminen" oli elämäntapa. Hänen isänsä, Nick Begich, Sr., palveli osavaltion senaattorina ja myöhemmin edustajana USA:n kongressissa, ja hänen äitinsä, Pegge oli poliittisesti aktiivinen Alaskassa yli 30 vuoden ajan.

Sen jälkeen kun lentokone joka kuljetti hänen isäänsä ja USA:n kongressin enemmistö-johtajaa Hale Boggsia vuonna 1972 katosi, Nickin ollessa teini-ikäinen, hänen elämänsä muuttui peruuttamattomasti. Kuitenkin, teema jonka hänen vanhempansa olivat istuttaneet häneen jäi elämään. Hän ja hänen viisi sisarustaan olivat myös poliittisesti aktiiveja.

Mutta yhtä vahva lanka Nickin elämässä oli hänen kiinnostuksensa tieteeseen. Hänen varhaiset tutkimuksensa johtivat hänen kutsumiseensa vuoden 1978 International Biorhythm Research Associationin konferenssiin Atlantassa, nuorena "ulkopuolisena" osanottajana viidenkymmenen vanhan tiedemiehen joukossa jotka olivat tulleet ympäri maailmaa. Useimmat olivat olleet tiedemiehiä koko elämänsä. Tämä nuori kaveri esitteli paperilla ajatuksensa että hänen maansa tutkijat olivat liian erikoistuneita yhteen aiheeseen ja että useiden eri alojen tiedemiehistä koostuvat joukkueet olivat keino päästä läpimurtoihin tieteessä. Hänen assosiaationsa tästä varhaisesta kokemuksesta johtivat pysyvään kiinnostukseen elektrofysiologiasta ja elämän tieteistä. Tutkimuksesta tuli hänelle luova pakopaikka silloin kun hän työskenteli kunnallisissa hallinnollisissa hommissa.

Tämä taustanaan, hän kykeni lukemaan teknisiä HAARP-dokementteja ja näkemään sen vosuuden ionosfäärin häirintään. Kuten hän näki sen, hallitus oli vähätellyt riskejä. Koska hänellä oli ystävänään alaskalainen Clare Zickuhr sekä muita, hän lähetti "kasoittain materiaalia" ystäville kaikkialla maailmassa ja informaatiota tulvi takaisin.

Kesällä 1994, Begich kirjoitti artikkelin HAARP:ista Nexus-aikakauslehteen saadakseen tarinan ulos. Hän mainitsi Eastlundin patentin, mutta myönsi etä se oli ristiriitainen.

"USA:n armeija kieltää että HAARP-projektilla olisi mitään tekemistä näiden patenttien kanssa. Kuitenkin, huolellinen katsaus hallituksen dokementteihin pakottaa tekemään sen johtopäätöksen että armeija pyrkii tahallaan johtamaan harhaan."

"Vaikka on totta että laite jota ollaan rakentamassa ei täysimääräisesti hyödynnä näitä patentteja, se on välttämätön askel tämän teknologian tehokkuuden osoittamisessa suuren antennirykelmän edellä..."

"Patentti numero 4.686.605, joka myönnettiin 11.8.1987, on yksi kolmesta tähän liittyvästä patentista, saman keksijän hakemia, jotka laivasto on julistanut salaiseksi 1980-luvun loppupuolella."

"Esimerkiksi, 1950-luvun loppuluolella ja 1960-luvun alkupuolella, sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto räjäyttivät sarjan ydinlatauksia luodakseen suuria määriä varautuneita hiukkasia eri korkeuksiin..."

"Tämä voi aiheuttaa sekaannusta tai häiriötä, tai jopa lentokoneiden ja ohjusten täydellisen ohjausjärjestelmän menetyksin."

"Tämä kyky ottaa käyttöön ja lähettää eri taajuisia sähkömagneettisia aaltoja tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden häiritä kaikkea kommunikaatiota, maalla, merellä ja ilmassa samaan aikaan."

"Ohjusten tai lentokoneiden tuhoaminen tai sekoittaminen voisi olla tuloksena kun relativistiset hiukkaset otetaan käyttöön."

"Sään muokkaus on mahdollista, esimerkiksi, muuttamalla yläilmakehän tuuliolosuhteita rakentamalla yhden tai useamman ilmakehän hiukkasten peitteen joka toimii kohdistavan laitteen linssinä."

"Myös, ilmakehän hiukkasten taholla tapahtuva muokkaus on mahdollista niin että boidaan saavuttaa myönteisiä ympäristövaikutuksia. Sen lisäksi että itseasiassa muutettaisiin ilmakehän alueen molekylistä koostumusta, tietty molekyyli tai molekyylejä voidaan valita pysymään koossa pidempään. Esimerkiksi, otsonin, typen, jne. määrää ilmakehässä voidaan keinotekoisesti lisätä. Samoin, ympäristön tilaa voidaan parantaa pilkkomalla useita kemikaaleja kuten hiilidioksidi, hiilimonoksidi, typen oksideja, jne."

3.11.1993, USA:n ilmavoimat ilmoitti että HAARP:in ensimmäisen vaiheen ensisijainen alihankkija oli ARCO Power Technologies Incorporated (APTI). APTI oli ARCO:n tytäryhtiö ja omisti patentit Eastlundin ionosfääriä muuttaviin laitteisiin. Begich tutki asiaa ja sai selville että APTI:lla oli presidentti Los Angelesissa ja 25 työntekijää Washington D.C:ssä, ja että firman liikevaihto oli ainoastaan 5 miljoonaa dollaria vuodessa.

Kuinka tällainen pieni tytäryhtiö saa armeijalta tällaisen suuren projektin? Asiakirjojen mukaan, se voitti oikeuden rakentaa tämä projekti. Tämä HAARP-urakka oli yli viisi kertaa suurempi kuin APTI:n vuosittainen liikevaihto. Kuten Begich näki sen, ainoa tapa jolla käytännöllisesti katsoen tuntematon yhtiö voisi saada tällaisen urakan on että sillä on tarkoituksenmukaista informaatiota jota tällaisessa projektissa tarvitaan. Polku johtaa takaisin Eastlundin patentteihin.

Begich lainasi Microwave News -lehden toiko-kesäkuun 1994 numeroa jossa Eastlund kuvaili kiihdytettyjen elektronien "täydellistä, globaalia kilpeä" joka luotaisiin radiotaajuus (RF) -lähettimillä. Tämä HAARP-projekti "ilmiselvästi näyttää ensimmäiseltä askeleelta tätä tavoitetta kohti", Eastlund kertoi toimittajalle. Kuitenkin, hän mainitsi että hänen kuvailemansa Käyttötarkoitus vaatisi huomattavasti suuremman virtalähteen huomattavasti suureman antennin kera kuin tämä HAARP-antennirykelmä.

Samalla kun Eastlundin polemiikki jatkui, Begich kirjoitti että helmikuussa 1990, laivaston ja ilmavoimien paperi teki selväksi että tämän projektin päämäärä on oppia kuika manipuloida ionosfääriä paljon suuremmassa mittakaavassa kuin mitä Neuvostoliitto voisi tehdä samanlaisilla alitteilla. HAARP olisi maailman suurin ionosfäärin kuumennin, sijaiten sellaisella leveysasteella jolla olisi kaikkein parhain sähkönjohtokyky soveltamaan Eastlundin keksintöjä käytäntöön. Revontulten tutkiminen ei ollut HAARP:in päämäärä. Begich lainasi USA:n ilmavoimien "Record of Decision, High-Frequency Active Auroral Research Program (HAARP), Final Environmental Impact Statement" -lausuntoa joka oli päivätty 18.10.1993:

"Tätä dataa jota ehdotettu tutkimus hankkisi voitaisiin käyttää analysoimaan ionosfäärisiä ominaisuuksia sekä arvioimaan potentiaalia kehittää ionosfääristä parannus-teknologiaa kommunikaatio- ja seurantajärjestelmiin. Potentiaalinen Puolustusministeriön sovellus tähän tutkimukseen liittyen olisi luoda kommunikaatiomahdollisuudet sukellusveneisiin. Näiden ja monien muiden tutkimus-sovellutusten odotetaan suuresti parantavan nykyistä puolustusministeroön teknologiaa."

"Ilmavoimat ja laivasto ehdottavat rakennettavaksi maailman kaikein monikäyttöisimmän ja parhaimman ionosfäärin tutkimuslaitteiston. Hallitus aikoo hyödyntävänsä käyttämätöntä tutkatukikohtaa nähellä Gakonaa, Alaskassa tähän ohjelmaan. Tutkimus-vaatimukset määräävät että tämän valitun paikan täytyy sijaita 61 ja 65 leveysasteen välillä joko pohjoisessa tai etelässä. Paikan täytyy myös sijaita USA:n maaperällä ja Puolustusministeriön mailla..."

Näihin aikoihin, Sir Anton Jayasuriya Open International University of Complemantary Medicinesistä kutsui Begichin esittelemään paperia Vaihtoehtoisen lääketieteen maailmankongressissa sekä vastaanottamaan perinteisen lääketieteen tohtorin arvon. Tämä kunnianosoitus oli täysin odottamaton ja hän pakkasi matkalaukkunsa. Kuten osoittautui, olosuhteet eivät sallineet hänen matkustaa Sri Lankaan, joten hän suunnitteli sen sijaan matkaavansa Suomeen. Suomessa hän ainakin näkisi vanhan ystävänsä (vuoden 1978 kongressin ajoilta sekä kirjeenvaihdosta), Tri. Reijo Mäkelän, ja voisi puhua Mäkelän tieteellisistä löydöistä sähköfysiologiassa.

Sillä välin, eräs HAARP-tutkijoista Kanadassa oli kirjoittanut kiittääkseen häntä Nexus-lehden artikkelistaan. Jeane Manning oli kirjoittaja joka oli juuri saanut valmiiksi kirjan The Coming Energy Revolution käsikirjoituksen. Hän ehdotti että he yhdessä kirjoittaisivat artikkelin amerikkalaiseen julkaisuun. Begich vastasi soittamalla hänelle Vancouveriin. He molemmat tulivat siihen johtopäätökseen että heillä oli liian paljon painavaa informaatiota jotta sen olisi voinut supistaa artikkeliksi. Sen täytyi olla kirja.

Pysähdyttyään Seattlen lentokentällä ennen lähtöään Suomeen, Begich tapasi Manningin muutaman tunnin ajan ja huomasi että heillä oli samanlaiset arvot. He päättivät kokeilla kirjan kirjoittamista siten että eivät olleet henkilökohtaisesti yhteydessä toisiinsa.

Kun hän oli Suomessa, ainoa hermostuttava tapahtuma oli se että HAARP:ia koskevat kansiot jotka hän oli ojentanut Reijo Mäkelälle olivat mystisesti kadonneet Reijon toimistosta. Nämä kaksi miestä kuitenkin keskustelivat tästä projektista, ja päättelivät että HAARP oli vastoin tervettä järkeä sekä uhka turvallisuudelle. Tämä johtopäätös perustui Mäkelän suurelle tietämykselle siitä miten radioaallot vaikuttavat ihmisiin.

Tultuaan takaisin Anchorageen vuonna 1995 Begich lähetti lentolipun Jeane Manningilla sekä hänen yhdeksän vuotiaalle pojalleen jotka muuttivat hänen sisarensa makuuhuoneeseen asumaan kahdeksi viikoksi. Nick otti kaksi viikkoa lomaa töistä ja he levittivät HAARP:ia koskevat kansiot seitsemän metrin pituiseksi kasaksi lattialle. Shelah liittyi heihin tehdäkseen vierailun HAARP:ia vastustavien aktivistien Clare Zickuhrin ja hänen vaimonsa luokse ja he ajoivat tuntikausia Alaskan erämaassa keskustellakseen muiden aktivistien kanssa. Kaikkein paljastavimmat haastattelut, kuitenkin, tapahtuivat puhelimitse. Ollessaan Alaskassa, Jeane soitti Houstoniin, Teksasiin, ja haastatteli miestä joka oli erotettu gigawatin kuumennusprojektin suunnittelijoiden sisäpiiristä. Tapahtuiko näin siksi että hän oli puhunut liikaa medialle?