Angels Don't Play This Haarp
Advances In Tesla Technology
LUKU 9 -- Teslan sää-oppipojat
Archimedes (287-212 e.Kr) aloitti kunnianhimoisten insinöörien pitkän tradition jotka haluavat jättää jälkensä maailmaan. "Anna minulle tarpeeksi pitkä vipuja paikka missä seisoa ja minä liikutan maapalloa", Archimedes sanoi. Onneksi hän ei koskaan löytänyt näin suurta työkalua. Yli kaksikymmentä vuosisataa myöhemmin, hänen henkensä jatkaa elämistä sotilas-insinöörien parissa. Nämä haluaisivat vähintäänkin kyetä liikuttamaan yläilmakehän suihkuvirtauksia, muuttaa globaalia säätä jonkin maan eduksi.
Onko sähkömagnetismi tämä työkalu? Kaksi tiedemiestä Stanfordin yliopiston radiotieteen laboratoriosta, H.C. Chang ja U.S. Iman, ovat niiden asiantuntijoiden joukossa jotka tarjoavat todisteita mitä meidän teknologiamme voi tehdä vaikuttaakseen taivaaseen tekemällä radioaaltoja maan päällä. He ovet julkaisseet dokumentteja elektronien sateesta magnetosfääristä (varautuneiden hiukkasten ulompi vyöhyke joka virtaa kohti maapallon magneettisia napoja) jonka ihmisten tekemät hyvin matalataajuiset sähkömagneettiset aallot ovat aiheuttaneet. "Nämä saostuneet/alas laskeutuneet hiukkaset voivat aikaansaada sekundaarista ionisaatiota, lähettää röntgensäteitä ja saada aikaan merkittävää sekasortoa alemmassa ionosfäärissä."
Vuonna 1974 Tri. Robert Helliwell ja John Katsufrakis Stanfordin yliopiston radiotieteen laboratoriosta osoittivat että hyvin matalataajuiset radioaallot voivat saada magnetosfäärin värähtelemään. Etelämantereella, antennin ja viiden kilohertzin lähettimen kanssa he oppivat että magnetosfääriä voidaan moduloida niin että suuren energiamäärän omaavat hiukkaset syöksyvät maapallon ilmakehään. Kääntämällä tämän signaalin päälle tai pois päältä, he voivat pysäyttää energeettisten hiukkasten virran.
Sään kontrollointi
Radioaaltojen siirtämät energiavyöryt voivat iskeä meihin raskaasti. "Teoreettinen seuraamus johon heidän työnsä vihjaavat on että globaali sään kontrollointi voidaan saavuttaa lähettämällä suhteellisen pieniä 'signaaleja' Van Allenin vyöhykkeisiin (säteilyvyöhykkeet maapallon ympärillä) -- jotakin sellaista kuin super-transistori efekti", sanoi Frederic Jueneman. Industrial Research -aikakauslehden kolumnisti spekuloi edelleen: "Jos Teslan resonanssi-vaikutus, kuten Stanfordin tiimi on osoittanut, voi kontrolloida suunnattomia energiamääriä vähäisillä signaaleilla, silloin meidän pitäisi kyetä vaikuttamaan aivan taivaan tähtien kenttäympäristöön... Jumalan kaltaisella ylimielisyydellä, jonakin päivänä me ohjata tähtiä niiden radoillaan."
Kysymys kuuluu että ovatko nämä sotaan vai biosfääriin suuntautuneita tiedemiehiä jotka käyttävät tätä tietoa hyväkseen.
Saturday Review -lehden vuoden 1977 päätoimittaja varoitti sääsodankäynnistä ja kutsui sitä moraalikysymykseksi sanoen: "Jos maailma on pitkällä sään lamauttamisessa, silloin me olemme typeriä ja hirviöitä jos me emme liity yhteen tarkoituksena panna toimeen vastalause aivankuin meidän elämämme riippuisi siitä -- ja se totisesti riippuu."
Sarja sää-katastrofeja alkoi vuonna 1960, CIA:n raportin mukaan jonka tämä toimittaja mainitsi, mutta siihen aikaan ilmastotieteilijät eivät kyenneet katsomaan eteenpäin ja näkemään että kuivuudet, tulvat ja epänormaalit lämpötilat jatkuisivat tämän vuosikymmenen tuolle puolen. Ja jos luonnononnettomuudet eivät olleet tarpeeksi pahoja, CIA raportoi että kansalliset hallitukset olivat jo kykeneviä manipuloimaan säätä sotilaallisiin tarkoituksiin. Tällä toimittajalla oli sopimaton ajatus: "On vaikea lukea CIA:n raporttia ilman että joutuisi miettimään olisivatko jotkin viime vuosien ilmastolliset poikkeavuudet osa armeijan kokeellisia ohjelmia."
Tämä päätoimittaja käytti voimakkaista sanoja kuvaillakseen yleisön ja päätöksentekijöiden tunteettomuutta -- moraalisen närkästymisen puutetta joka tuli superaseiden loputtoman juhlakulkueen näkemisestä. Tätä prosessia kuvailtiin ihmisen hulluutena. "Jos kollektiivinen omatunto ei reagoi, silloin kaikki meidän filosofiamme ja uskontomme ja koulutuksemme ovat olleet abstrakteja, järjettömiä ja turhia."
Tämä kollektiivinen omatunto oli hiljaa, kuitenkin, ja vuoteen 1995 mennessä armeijalla oli toiset 18 vuotta takanaan tehden töitä sääsodankäynnin menetelmien parissa, jota hyväntahtoisesti kutsutaan sään muokkaukseksi. Esimerkiksi, sateen luomista kokeiltiin muutamaan otteeseen Vietnamissa. Puolustusministeriö kokeili salamoinnin ja hurrikaanien muokkausta Project Stormfuryn alla. Ja he katsoivat joihinkin edistyksellisiin teknologioihin jotka tuottaisivat suuren efektin. Lowell Ponte, kirjan The Cooling kirjoittaja sanoo että armeija tutki sekä lasereita että kemikaaleja joten he ajattelivat voivansa vahingoittaa otsonikerrosta vihollisen yltä. Keinojen etsiminen jotta saataisiin aikaan maanjäristyksiä oli osa projektia koodinimeltään Prime Argus, vuosikymmeniä siten. Raha tuli Defense Advanced Projects Agencyltä (DARPA).
Vuonna 1993 Ilmavoimien henkilöstöpäällikkö, kenraali Merrill McPeak kertoi U.S. Space Foundationin tapaamisessa että niiden jotka vastustavat armeijan suurempaa roolia avaruudessa tulisi harkita näkemystään. Hän painotti että tämän maan täytyy kehittää uusia järjestelmiä niin että se voi kontrolloida avaruus-ympäristöä tulevaisuudessa. Hän ja muut Ilmavoimien viranomaiset eivät sanoisi että mitä heillä on mielessään, vaan sanoivat että nämä uudet järjestelmät ovat enemmänkin poliittinen kysymys kuin teknologinen haaste.
Seuraavana vuonna Ilmavoimat paljasti hiukan enemmän -- Ilmavoimien Spacecast 2020 -suunnitelmaan sisältyy sään kontrolloiminen mahdollisena uudenaikaisena aseena. Defense News -lehti poimi otteen tästä raportista. Otsikon "Weather Control" -alla tässä artikkelissa sanottiin että tiedemiehet ovat kokeilleet sään kontrollointia 1940-luvulta lähtien, mutta Spacecast 2020 huomautti että "ympäristönmuokkaus-tekniikoiden käyttö toisen valtion tuhoamiseksi tai vahingoittamiseksi on kiellettyä". Sanottuaan tämän, Ilmavoimat väitti että edistysaskeleet teknologiassa "pakottavat uudelleen arvioimaan tämän herkän ja potentiaalisesti riskialttiin aiheen".
Mitä tämä uusi teknologia voisi tehdä? Esimerkiksi, armeijalla saattaa olla työkalu jolla polttaa reikä pilvien läpi saadakseen vihollisen tähtäimeensä. Tämä olisi kallista ja riskialtista, mutta "mahdolliset hyödyt kansalliselle turvallisuudelle olisivat tätäkin suurempia".
Ilmavoimien viranomaiset sanoivat että heidän raporttinsa säänmuokkaus-osio on salainen ja että sitä ei tulla julkistamaan.
40 vuotta taivaiden polttamista?
Niinkin varhain kuin vuonna 1958, Valkoisen Talon neuvonantaja, kapteeni Howard T. Orville, sanoi että USA:n Puolustusministeriö tutki "keinoja manipuloida maapallon varauksia ja taivasta, ja täten vaikuttaa sähän" käyttämällä elektronista sädettä ionisoimaan tai de-ionisoimaan ilmakehää tietyllä alueella.
Vuonna 1966, professori Gordon J.F. MacDonald, Kalifornian yliopiston geofysiikan ja planetaarisen fysiikan laitoksen johtaja, oli presidentin tieteellisen neuvonantaja-komitean jäsen, ja myöhemmin President's Council on Environmental Qualityn jäsen. Hän julkaisi papereita ympäristön kontrollointi-teknologioiden käytöstä sotilaallisiin tarkoituksiin. MacDonald antoi paljastavan kommentin:
"Avain geofysikaaliseen sodankäyntiin on ympäristön tasapainottomuuksien tunnistaminen. Jos näihin tasapainottomuuksiin lisätään pieni määrä energiaa, voidaan vapauttaa huomattavasti suurempia energiamääriä."MacDonaldilla oli lukuisia ajatuksia ympäristön käyttämisestä aseena ja hän toimi sen eteen mikä oli siihen aikaan futuristin unelma. Kun hän kirjoitti luvun nimeltä "Kuinka tuhota ympäristöä", kirjansa Unless Peace Comes, hän oli tosissaan. Tässä tekstissä hän kuvailee sään manipuloimista, napa-alueiden sulattamista, otsonin hävittämis-tekniikoita, maanjäristysten aikaansaamista, valtamerten aaltojen kontrolloimista, sekä aivoaaltojen manipuloimista hyödyntämällä planeetan energiakenttiä. Hän sanoi myös että tällaisia aseita tultaisiin kehittämään, ja kun niitä käytettäisiin, uhrit eivät pystyisi jäljittämään niitä. Hän ei ollut minkäänlainen pörröpäinen fanaatikko kun hän teki nämä havainnot vuonna 1966 -- hänellä oli maailman tunnettujen tiedemiesten valtakirjat. Mitä hänen futuristisista konsepteistaan tuli, ne ovat asioita joista projektit kuten HAARP on tehty.
USA:n kongressin alakomitean kuulemistilaisuudessa Valtameristä ja kansainvälisestä ympäristöstä katsottiin armeijan sään ja ilmaston muokkaukseen jota suoritettiin 1970-luvun alkupuolella. "Se mitä tuli esiin oli pelottava kuva laajamittaisesta tutkimuksesta ja kokeista joita Puolustusministeriö suoritti etsiessään keinoja ympäristön käyttämisestä aseena", sanoi Lowell Ponte. ["The Cooling", Lowell Ponte, Prentice-Hall Incorporated, NJ 1976]
Nämä paljastuneet salaisuudet yllättivät lainsäätäjät. Yllättäisikö tutkimus nykyaikaisista sähkömagneettisesta manipuloinnista lainsäätäjät tänä päivänä? He saattaisivat saada selville että teknologiat joita HAARP-kokeissa kehitellään voisivat toteuttaa Gordon MacDonaldin vision, sillä johtavat tiedemiehet eivät näe globaalia säätä ainoastaan ilmanpaineena ja termaalisena järjestelmänä, vaan myös sähköisenä järjestelmänä.
Pieni syöttö, suuri efekti
Asia joka tulisi muistaa on että ionosfääri on aktiivinen sähköinen kilpi joka suojaa planeettaa jatkuvalta suuren energiavarauksen omaavien hiukkasten pommitukselta, joka on peräisin avaruudesta. Tämä sähköä johtava plasma, maapallon magneettikentän kanssa, pudottaa ansaan avaruuden sähköisen plasman ja estää sitä laskeutumasta maapallon pinnalle, sanoo Charles Yost Dynamic Systemsistä, Leicesteristä, Pohjois-Carolinasta. HAARP iskee ionosfääriin missä se on suhteellisen epävakaa.
"Jos ionosfääriä suuresti häiritään, myös ilmakehä alapuolella häiriintyy."On järkevää olettaa että ympäröivät sähköiset voimat työntäisivät ja painaisivat eristävästä kaasusta (vesihöyry) muodostuvaa ohutta ilmakehää, Yost sanoo. Ionosfäärin sähköisten virtausten sanotaan olevan sata kertaa suurempia kuin mitä kaikki maailman ukkosmyrskyt saavat aikaan alempana. Yost päättelee että sähköiset voimat pitäisi liittää mukaan termodynamiikkaan, gravitaatioaaltoihin sekä maapallon pyörimisen aikaansaamiin vaikutuksiin, sään vaihteluiden aiheuttajana. Hänen kokeidensa ja analyysiensä mukaan, ionosfäärin virtausten ja muuttuvien magneettikenttien täytyy tuottaa "globaaleja oskilloivia gradientteja" jotka laskeutuvat aivan maanpinnalle asti.
Yhteys ihmisten luomien sähkömagneettisten voimien ja sään välillä osoitettiin dokumentissa jonka Yost kirjoitti salamoinnista ja maapallon harmoniasta. Tämä sähköisten myrskyjen globaali vaikutus sai Yostin ottamaan toisen katseen siihen miten pilvet muodostuvat. Hän sai selville että sähköstaattiset voimat voivat vaikuttaa cumulus-pilvien dynamiikkaan. Selonteossaan jonka Yost lähetti Jeane Manningille, hän kirjoitti että "ihminen voi luoda näitä voimatasoja keinotekoisesti".
Varhaisessa vaiheessa, Cumolo Nimbus -pilvien muutoskerros on vesihöyry-pitoisuuden, lämpötilan ja ilmanpaineen herkkä tasapaino. Yostin mukaan, "tällainen pieni muutos laukaisee tiivistymisen. Säteilevä hiukkanen, paikallinen sähkökenttä tai pieni paikallinen lämpötilan häiriö saattaa laukaista muutoksen", Yost sanoi.
Nämä kaksi ensimmäistä tekijää saattavat auttaa selittämään omituisia äärimmäisiä sääilmiöitä teollistuneessa, sähköistyneessä ja ydinvoimaisessa Pohjois-Amerikassa. Esimerkiksi, nämä luonnottomat 60 Hertzin sähkömagneettiset vaihtelut voimalinjojen tiheissä verkoissa ovat sekoittaneet ionosfäärin värähtelyjä joillakin paikoilla. Taas kerran, Teslan suosikki-ilmiö -- resonanssi -- selittää kuinka suhteellisen pienillä voimilla voi olla suuri vaikutus.
Tri. Robert O. Becker selittää kuinka yksi ihmisen luoma sähköinen vaikutus -- voimalinjan harmoninen resonanssi -- saa aikaan varautuneiden hiukkasten laskeutumista Van Allenin vyöhykkeeltä, ja kuinka laskeutuvat ionit aikaansaavat jää-kristalleja (jotka edistävät sadepilviä).
Entäpä HAARP? Energia jonka ionosfäärin kuumennin lähettää ylös ei ole paljon verrattuna koko ionosfääriin, mutta HAARP-dokumenteissa myönnetään että ionosfäärissä voidaan vapautta tuhansia kertoja suurempia energiamääriä kuin mitä sinne syötetään. Kuten MacDonaldsin kirjassa Key to Geophysical Warfare, "non-lineaariset" efektit tarkoittavat pientä sisäänsyöttöä ja suurta ulosvirtausta.
Vuoden 1983 tiedekonferenssissa Atlantassa, E.E. Richards puhui yllä mainitusta Stanfordin yliopiston kokeesta jossa lähetettiin VLF-radioaaltoja säteinä magnetosfääriin. Nämä signaalit seurasivat magneettikentän ratoja ja laskeutuivat takaisin maahan. Ne havaittiin puolen maapallon etäisyydellä lähtöpaikastaan joka oli Kaliforniassa. Joissakin tapauksissa signaalit olivat vahvistuneet tuhatkertaiseksi.
Mikä vahvistaa nämä radiosignaalit tuhatkertaiseksi? Richardsin tutkimusten mukaan, nämä signaalit keräävät energiaa Van Allenin säteilyvyöhykkeestä joka ympäröi maapallon ilmakehää. Joka kerta kun jokin maapallon viidestäkymmenestä VLF-lähettimestä (3 - 30 KHz) lähettää signaaliaan, varautuneiden hiukkasten virta magnetosfäärin uloimmista kerroksista virtaa meidän ilmakehäämme. "Jopa alhaiset radiotaajuudet (30 - 300 kHz) vuotavat sisään ylempiin kerroksiin aiheuttaen samanlaisen ilmiön. Pienten signaalien syöttäminen näihin energiavyöhykkeisin luo supertransistori-efektin kaltaisen asian, muuttaen vapaiden elektronien liikettä tuhansien mailien korkeudella. Tämä Teslan moninkertaistuva resonanssi-efekti voi kontrolloida valtavia energiamääriä vähäisillä ohjaus-signaaleilla." Kuten teki Nikola Tesla, Richards tekee töitä resonanssin samojen periaatteiden kanssa.
Äskeisessä haastattelussa, Richards selitti tätä supertransistori-efektiä jota muut kuvailevat elektronien lumivyöryksi. Tietyillä taajuuksilla ja tietyllä energeettisellä kynnyksellä, tapahtuu suuri energian siirto ylemmän ilmakehän tasojen välillä.
Vaikutukset saavuttavat maanpinnan
Kuinka alas magnetosfääristä tai ionosfääristä ilmakehän läpi voi tällainen "lumivyöry" tulla? Yllättävästi, useilla paikoilla Richards löysi vaikutuksia jotka saavuttivat maanpinnan. Ensimmäisellä kerralla kun hän näki tämän tallennettuna tieteellisillä instrumenteilla, hän asui 2.500 metriä merenpinnan yläpuolella Uuden Meksikon länsiosassa missä ilma oli kirkasta ja sähkömagneettisesti rauhallista. Sinä päivänä siellä oli suuri sähköisen energian kasaantuminen ilmakehässä hyvin lähellä maan pintaa, mutta ei sellainen kasautuminen kuin ukkosmyrskyssä. Samalla kun tämä ei-salamoiva sähköinen ilmiö kulki tämän alueen läpi, Richards ja hänen työtoverinsa havaitsivat yllättävän laajan oskillaation (värähtelyn) heidän antenni-rykelmässään ja oppivat millä taajuuksilla ilmekehä mielellään värähtelee. Nämä värähtelyt täyttivät kapasitaattorit (energian varastointi-yksiköt) melko suurella volttimäärällä.
Eräänä rauhallisena marraskuun päivänä tarkkaillessaan venäläisiä ja amerikkalaisia EFL-lähetyksiä, he kokeilivat antenni-rykelmää (kierteille väännettyjä metallilankoja) mailin matkalla maan pinnalla, ja vastaanottivat odottamattoman voimakkaita ja jatkuvia signaaleja. lyhyesti nämä löydöt ja jatkotutkimukset olivat ponnahduslauta sille että löydettiin harmonisen vastavuoroisuuden korrelaatiot tasojen välillä. He myös oppivat kuinka luonto käsittelee kosmisen energian sisäänvirtausta kohti maapallon pintaa revontulten värähtelyjen kautta. Nämä tutkijat näkivät kuinka energioita voidaan varastoida magnetosfäärin sisään, ja "meillä on mekanismi, jonka Tesla vahvistaa, jolla vetää tämä energia alempaan ilmekehään".
Ionosfäärin ja sään "yhdistäminen"
Samalla kun Richardsin intressi työssään oli löytää käyttökelpoisia puhtaan energian lähteitä maapallon asukkaille, fyysikot Stanfordin yliopistossa tekivät töitä hallituksen rahoittamassa projektissa. He halusivat vahvistaa aaltoja magnetosfäärissä päämääränään globaali kommunikaatio matalilla taajuksilla.
Tämän kirjan kirjoittajilla on erilainen päämäärä -- ymmärtää näiden korkean tason kokeiden seurannaisvaikutukset. Voisiko se vaikuttaa meidän säähämme? Näillä ilmakehän fyysikoilla joille me olemme puhuneet on epämäräiset vastaukset.
Richardsin paperit antavat vahvoja viitteitä. Tuoreet tieteelliset todisteet vihjaavat että on olemassa vahva sähköinen sidos ionosfäärin ja alemman ilmakehän välillä, hän sanoi. Laajat horosontaaliset sähkökentät laskeutuvat magnetosfääristä ja ionosfääristä, vain vähäisen hävikin kera, noin kymmenen kilometrin korkeudelle maan pinnasta, hän sanoi.
Mitä tämä merkitsee meille on että on olemassa voimakas sähköinen yhteys ionosfäärin ja alemman ilmakehän välillä mistä meidän sää tulee. Edelleen, tieteelliset teoriat kuvailevat kuinka sähköisen energian tasot ilmakehässä ovat yhteydessä pilvien muodostumiseen.
E.E. Richards raportoi seuraavanlaisista johtopäätöksistä jotka hän teki tutkiessaan kirjallisuutta. "Tämä sähköä johtava ionosfääri voi vaikuttaa epävakaisuuteen tekemällä oikosulun maapallon sähköisen kentän elektrostaattiseen osaan, täten vaatien vähemmän energiaa vapauttamaan varauksia ylemmistä kerroksista. Nämä auroraaliset valokaaret johtavat nopeuttamisprosessiin nimeltään rengasvirtaukset edeten magneettikentän viivoja pitkin jotka yhdistävät magneettohännän ionosfääriin. Tämä on revontulten ensisijainen energialähde..."
Hän selittää kuinka sähköstaattiset aallot stimuloivat ionosfääriä, sallien yllä kuvatun voimakkaan säteilyn virtaavan avaruudesta. Hän lisää että satelliiteista ja maanpinnalta tehdyt havainnot näyttävät vahvistavan Nikola Teslan väitteet hänen Colorado Springsin kokeistaan. "Oskillattorinsa avulla, hän kykeni stimuloimaan ionosfääriä korkeilla volttimäärillä, ja sitten hän sai ylemmän kerroksen virtausten virtaavan alaspäin, täten simuloiden revontulten ja salamoinnin luonnollista toimintaa."
Tesla oli eräs useista E.E. Richardsin siteeraamista keksijöistä jotka olivat polulla joka johtaisi käyttämään "suunnatonta energialähdettä joka ympäröi meitä joka minuutti". Ihmiskunta elää magnetosfäärissä olevan kosmisesti stimuloidun kuplan sisällä; Richards sanoi, sekä pyörivän pallonmuotoisen generaattorin päällä jota kutsutaan maapalloksi. Aiemman sukupolven tiedemiesten hengessä, joita kutsuttiin luonnonfilosofeiksi, häntä kiehtoo tämän järjestelmän kauneus. Meidän kokemuksemme mukaan, tämä universumin prosessien ihailu tulee usein itsenäisiltä tutkijoilta jotka pyrkivät tekemään töitä harmoniassa luonnon kanssa. Toisin sanoen, resonanssi näyttää olevan hellävaraisempi tapa siirtää energiaa kuin suora polttaminen (=zapping).
Säätä voidaan muuttaa käyttäen elektrostaattisuutta. Löytö joka sallii sään manipuloimisen tehtiin pienen venäläisen yhtiön, Elate Intelligent Technologiesin toimesta. He löysivät keinon hienosäätää sääkuvioita yli 200 mailin alueella. Tämä "järjestelmä koostuu kymmenistä antenneista, jokainen 25 jalkaa korkea, jotka syöttävät sähköistä energiaa ylös reagoimaan ilmakehän ionien kanssa". Nämä antennit on yhdistetty tietokone-järjestelmiin sekä voimanlähteeseen jota operaattori kontrolloi luodakseen halutunlaisen vaikutuksen.
Lev Pokhmeinykh on tämän yhtiön perustaja ja arvostettu fyysikko. Hän esitteli tätä järjestelmää Wall Street Journalin toimittajalle hätkähdyttävien tulosten kera. Hän käytti tätä järjestelmää selkiytämään taivasta muuten synkkänä päivänä. Tämä teknologia osoittaa kuinka vähän me tiedämme tällaisista efekteistä sekä keinoista jolla säätä voidaan manipuloida.
Joet ilmassa
Tehtiin toinenkin odottamaton löytö ilmakehän ilmiöiden suhteen vuonna 1993. Löydettiin että alempi ilmakehä sisältää "vesihöyry-jokia jotka kilpailevat Amazonin kanssa virtaaman suuruudessa". Reginald E. Newell MIT:stä raportoi että nämä vesihöyry-joet olivat pää-mekanismi siirtämään vettä päiväntasaajalta navoille. Kuitenkaan, hän ei odottanut löytävänsä että tämä vesihöyry virtasi leveinä jokina jotka olivat 420 - 480 mailia leveitä ja 4.800 mailia pitkiä. Nämä joet sijaitsevat 1,9 mailin korkeudella ja niissä virtaa 165 miljoonaa kilogrammaa vettä sekunnissa. Nämä havainnoitsijat löysivät että pohjoisella pallonpuoliskolla on viisi tällaista jokea ja eteläisellä pallonpuoliskolla myös viisi jokea.
Me spekuloimme että jos HAARP sijaitsisi oikeassa paikassa, sitä voitaisiin käyttää tukkimaan näitä virtauksia tavalla joka vaikuttaa säähän. Tämä on toinen huolenaihe jota pitäisi pohtia suhteessa HAARP:iin -- fakta jota ei tunnettu ennenkuin HAARP suunniteltiin. vaatien vähemmän
Sädettämässä Teslan sähköisellä aseella
Ase-orientoituneet tutkijat toisaalta ovat erittäin kiinnostuneita muista, tuhoisammista Teslan tiedon aspekteista jotka menevät resonanssin tuolle puolelle, kuten "ilman räjähtävä kanavointi" josta sanotaan että hän sai tietää tästä ilmiöstä kun hän lähetti toisiaan seuraavia energiapulsseja samaa kanavaa pitkin. 1930-luvulle mentäessä Tesla oli keksinyt "kanavoidun säteen joka koostui sähköisesti varattujen materiaali-hiukkasten yhtenäisistä purkauksista" jotka kulkevat valon nopeudella. Kolme tiedemiestä -- Tri. J.F.X. Daum, Ken Corum ja Tri. James Corum laskivat että tällainen hiukkassäde repisi helposti suojatun ajoneuvon.
Voisivatko he saada maapallon oikosulkuun?
Maapallo pallonmuotoisena sähköisenä järjestelmänä on melko hyvin hyväksytty malli. Kuitenkin, nämä kokeidentekijät jotka haluavat tehdä luonnottomia energialiitoksia tämän järjestelmän osien välille eivät kenties ajatella mahdollisia seurauksia. Sähköiset moottorit ja generaattorit voidaan saada huojumaan kun niiden virtapiireihin vaikutetaan. Voisiko ihmisen toiminta aiheuttaa huomattavan muutoksen planeetan sähköisessä virtapiirissä tai sähköisessä kentässä? Science-lehden lainaus käsittelee ihmisen tekemää ionisaatiota radioaktiivisesta materiaalista, mutta kenties sitä voitaisiin myös tutkia HAARP-tyyppinen taivaanhalkoja mielessä:
"Esimerkiksi, kun muutoksilla maapallon sähköisessä kentässä jotka ovat seurausta auringonpurkausten muutoksista sähkönjohtavuuteen saattaa olla ainoastaan tuskin huomattava vaikutus meteorologiaan, tämä tilanne saattaa olla erilainen koskien sähköisen kentän muutoksia jotka ovat ihmisen aikaansaaman ionisaation aiheuttamia..."Meteorologia, tietysti, tutkii ilmakehää ja säätä. Ionisaatiota tapahtuu kun suurella energiamäärällä isketään atomeihin ja irrotetaan elektronit atomeista. Nämä varautuneet hiukkaset jotka ovat tuloksena ovat HAARP:in kamaa. "Yhden katseen säähän pitäisi kertoa meille että me olemme väärällä polulla", sanoo Paul Schaefer, sähköinsinööri, kommentoiden HAARP-tyyppisiä teknologioita.
NOAA:n johtaja sanoi kerran: "Ei ole mahdollista piirtää selkeitä eroja tutkimuksen ja teknologisen kehityksen välille sään muokkauksen ollessa kyseessä vihamielisiin ja ei-vihamielisiin tarkoituksiin."