Luku 8: Ovatko roomalaiskatoliset sittenkään 'niin pahoja'?

Osa 1: Esipuhe

Juuri kun olin saanut kahdeksannen luvun valmiiksi, mutta en ollut vielä julkaissut sitä, paljastui surullinen asia: Irlannin Roomalaiskatolisen Kirkon lastenkodeissa oli paljastunut laajamittaista lasten hyväksikäyttöä. Tämä uutinen ei varsinaisesti yllättänyt, sillä vastaavanlaisia tapauksia oli tullut esiin myös Yhdysvalloista. Pedofiilejä löytyy joka maasta, myös niitä jotka eivät ajattele tekojensa seurauksia -- kaikkein vähiten uhrin tai oman iankaikisen elämänsä näkökulmasta -- ja pestautumalla Roomalaiskatolisen Kirkon palvelukseen he saivat rauhassa toteuttaa kieroutuneita taipumuksiaan.

On suuri vääryys että Kirkko ei heti tarttunut heti ongelmaan, vaan peitteli tapauksia pelätessään kielteistä julkisuutta. Tosin, Roomalaiskatolisen Kirkon pitäisi pystyä uudistumaan, esim. luopua pappien selibaatin vaatimuksesta tai kielteisestä suhtautumisesta syntyvyyden säännöstelyyn. Kenties näiden tapausten esilletulo pakottaa Kirkon uudistuksiin, sekä julkiseen anteeksipyyntöön, sekä hyvityksiin uhreille. Roomalaiskatolisen Kirkon perinteessä, on paljon hyvääkin; he esimerkiksi pitävät itseään reilusti KRISTITTYINÄ eivätkä jonkinlaisina "messiaanisina juutalaisina" kuten eräät pienet uskontokunnat Suomessa, jolloin heillä on enemmän tai vähemmän vihamielinen suhtautuminen juutalaisten evankelioimiseen.

Samaan aikaan kun Irlannissa paljastui tämä skandaali, Suomessa paljastui tapaus jossa hoitaja oli surmannut ainakin ---- vanhusta myrkyllä. Tämä henkilö esiintyi oikeudessa risti kaulassa, joten osataan sitä Suomessakin. Jos Roomalaiskatolinen Kirkon ylläpitämät lastenkodit ovat tuhonneet tuhansien ihmisten elämän Irlannissa ja Yhdysvalloissa, Suomessa Meller on pystynyt näin yksinään. Emme tiedä vielä aikooko Kirkko pyytää uhreiltaan anteeksi, mutta Meller tuskin tekee näin. Kun Seppo Juntunen (sekä Kirkko ja Kaupunki paljasti Mellerin rikokset, Meller teki ensin rikosilmoituksen Juntusesta (vaikka Juntunen oli puhunut totta) mutta perui sen myöhemmin, ilmeisesti siksi että kaikki tukijat olisivat muuten 'äänestäneet jaloillaan'. Mikäli Roomalaiskatolinen Kirkko pyytää julkisesti anteeksi mutta Meller ei näin tee, silloin Kirkko, rikoksestaan huolimatta, teki lopulta oikein. En näe kauhean suurta eroa RKK:n ja Mellerin rikoksien välillä, kummatkin ovat rampauttaneet suuren määrän ihmisiä henkisesti.

Sitten varsinaiseen aiheeseen...

Osa 2: Suomi -- oikeaoppisten 'paratiisi'?

Suomi on maailman luterilaisin maa; kahdeksankymmentä prosenttia kansasta kuuluu Ev. Lut. Kirkkoon. [1] Täten, joku voisi ajatella että Suomi on jonkinlainen 'kristillinen paratiisiä tai 'Uuden liiton Israel'. Ei ihme että monet ovatkin profetoineet Suomelle merkittävää roolia 'koko maailman evankelioijana', tai jonkinlaista muuta merkittävää roolia 'lopun ajan tapahtumissa'. Esimerkki: [2]

Debra Westbrook, huhtikuussa 2002

“Suomessa ollessamme Jumala puhui meille selkeästi Hänen tahdostaan Suomea koskien. ‘Suomeen on tulossa suuri herääminen’. Rukouksen ja palvonnan aikana aloimme nähdä näkyjä. Julistimme Jumalan sanaa tämän maan ylle. Jumala näytti minulle näyn korkeasta vuoresta. Vuorella seisoi vanha, jylhä risti, karuna ja seesteisenä lumisella ja jäisellä rinteellä. Samassa näin Herran Jeesuksen nousevan korkealle vuorelle, ottavan ristin ja poistavan sen paikaltaan. Samassa paikassa seisoi nyt Jeesus. Hän levitti kätensä laajalle, voidakseen ympäröidä maan Hänen ikuisella rakkaudellaan, armollaan ja laupeudellaan. Hän on jo täyttänyt lain, joka on kahlinnut tämän maan uskonnollisuuteen ja traditioon vieden paikan läheiseltä suhteelta Hänen kanssaan. ———- Herääminen, joka tulee virtaamaan tämän maan läpi, nostattaa vallankumouksellisten uudistajien sukupolven. ———- Suomi tulee heräämään, jotta se voisi näyttää Herran kirkkauden tulevina päivinä. Sukupolvet yhdistyvät näyttääkseen Hänen kirkkautensa. Jumalalle pyhä kuninkaiden ja pappien kansa, joka on voimallinen rukouksessa ja evankelioinnissa, tulee nousemaan ja olemaan tämän maailman viimeisten päivien tapahtumien keskiössä.”

Silti jotkut yhä pitävät silmänsä tiukasti kiinni. En tarkoita nyt äärikarismaattisia 'suuren herätyksen' profetoijia vaan ääriluterilaisia joiden mielestä 'kasteenuusijat' ovat ainoa todellinen ongelma tässä maassa. Jos menet Suomi24 -foorumin "kaste" -palstalle, niin huomaat kun samat ihmiset vuodesta toiseen jaksavat jauhaa sitä kuinka pahoja 'lahkolaiset' ovat kun 'estävät lapsia pääsemästä sisään armoon' ja kuinka he ovat saaneet 'väärän hengen'. [6] Ilmeisesti heillä ei ole muuta tekemistä tai sitten tämä 'kasteenuusijoiden' haukkuminen on heidän elämänsä tarkoitus. Kaikkein äärimmäisin esimerkki oli kun eräs heistä ehdotti että VALTIO alkaisi yhdessä heidän kanssaan vainota näitä 'kasteenuusijoita'. Idiootteja siis löytyy Israel-fanien ja äärikarismaattisten lisäksi myös ääriluterilaisista.

Tässäkin on lähestulkoon tappouhkaus: [7]

"Olen sitä mieltä, että lahkolaisille, jotka yrittää estää lapsien kastamisen, heille laitetaan kerran myllynkivi kaulaan!"

Myös naispappeus on asia joka estää RKK:n ja New Agen yhdistymisen: uusaikalaisuudessa (wiccalaisuudessa) nainen voi kohota korkeaan asemaan noitapiirin hierarkiassa; Roomalaiskatolinen Kirkko taas vastustaa naispappeutta jyrkästi. Ehkä kaikkein eniten vihamielisyyttä RKK:n ja New Agen välillä ovat vuosisatoja sitten tapahtuneet noitavainot. "Vaikka reformoidut, etenkin kalvinistit vainosivat noitia enemmän kuin katoliset", [10] se oli Paavi Innotentius III joka laillisti noitavainot. [11]

Lopuksi, roomalaiskatolisia on noin miljardi. Nämä kaikki eivät millään tile hyväksymään suuria muutoksia Kirkon oppiin, vaikka se olisi Paavi joka näistä muutoksista päättäisi (Ratzinger ainakin on hyvin konservatiivinen). Koska Paavi on 'erehtymätön', se tarkoittaa että myös aiemmat Paavit ovat olleet 'erehtymättömiä', joten mitään suuria muutoksia ei tule.

Kirjeeni roomalaiskatoliselle papille joka pyysi "adoptoimaan itsensä":

"Dear Father Joseph Whalen, I found a request to adopt a priest, from Ed Sousa Senior's website. I'm ready to pray for you daily basis, if you are willing to accept my prays. --- Yours, Pasi Toivonen, Mänttä, Finland"

"Dear Pasi, Thank you so much for your prayers!"

"In the all powerful name of JESUS, may God Bless you, and your family, through the powerful intercession of the Blessed Mother, St. Joseph and the Healing Archangel, St. Raphael and all the holy angels and saints! Please know that the St. Raphael Healing Team and I will be praying for you and your family the rest of our lives. --- In Christ, Fr. Joseph Whalen, M.S., www.straphaeloil.com"

Kunnioitan tämän sivun ylläpitäjää (Ed Sousa) siitä että hän ei suhtaudu vihamielisesti protestantteihin (ei ainakaan kaikkiin). Vaikka Wilkerson on osoittautunut 'vääräksi profeetaksi', se ei ole Ed Sousan vika. Hän vain monien muiden lailla uskoi näihin profetioihin ja joutui petetyksi.

Roomalaiskatolisten vihaaminen on siis monien 'elämäntehtävä'. On mielenkiintoista havaita että mitä innokkaammin joku vihaa RKK:ta, sitä innokkaampi hän on keksimään kaikenlaisia 'maailmanlopun profetioita'. Onkohan niin, että tällainen henkilö vain pyrkii peittämään omia epäonnistumisiaan siirtämään huomion pois itsestä?

"Jokainen uusi Paavi on antikristus". Tällaisen väitteen kuulee silloin tällöin esitettävän protestanttien taholta jotka pyrkivät halventamaan roomalaiskatolisia. [13] David Meyer (Last Trumpet Ministries) kertoi kesäkuun 2005 kirjeessään pitävänsä Ratzingeria antikristuksena, koska nimestä "Ratsinger" saadaan 666. Sitten, Meyer käytti myös jatkossa hänestä nimeä "Ratsinger", vaikka se ei edes ole hänen oikea nimensä. [14] Minusta aika epärehellistä touhua. Nolointa tässä on että minä suomensin tämän kirjeen. [15] En kuitenkaan sortunut samaan, vaan käytin tässä kirjeessä hänestä oikeaa nimeä, "Ratzinger".

Roomalaiskatolisia vihaavat viittaavat mielellään Kirkon aiempina vuosisatoina suorittamiin hirmutekoihin, ja niitä on tapahtunut, sitä ei sovi kiistää. On mahdollista että 1600-luvulle asti roomalaiskatoliset ovat olleet se hyökkäävämpi osapuoli (vaikka myös protestantit ovat syyllistyneet julmuuksiin vastatessaan näihin provokaatioihin); vaikka monissa tapauksissa Roomalaiskatolisen Kirkon (kuten myös protestanttien) surmaamien ihmisten määrää on liioiteltu erilaisilla tekosyillä.

Osa 3: Vainotut vähemmistöt

Inkvisitio -- Tämä "Israelin uutisia" kirjoittava heppu väittää Katolisen kirkon surmanneen 50...60 miljoonaa ihmistä. [16] Mikäli näin todella olisi, suurin osa tästä menisi inkvisition piikkiin. Kirjassa Kristinuskon historia kerrotaan aivan muuta: [17]

"Kirkolliskokous oli vielä vuonna 1179 tyytynyt uhkaamaan harhaoppisia omaisuuden takavarikoinnilla ja vangitsemisella. Vainottujen liikkeiden muuttuminen salaisiksi sai vallanpitäjät koventamaan otteitaan. Keisari Fredrik II määräsi vuonna 1224, että harhaoppisten tutkinnassa oli käytettävä myös kidutusta ja uskostaan kiinni pitävätharhaoppiset oli poltettava roviolla. Lopulta paavi otti toiminnan johtoonsa."

"Ranskan valistusfilosofit nostivat 1700-luvulla inkvisition esimerkiksi kristinuskon ja erityisesti katolisen kirkon suvaitsemattomuudesta ja 'pimeydestä'. Valistuksen kuva inkvisition miljoonista uhreista ja kidutuskammioiden loputtomista kärsimyksistä omaksuttiin laajasti, ja se on toiminut tehokkaasti kristinuskon vastaisena aseena meidän aikaamme saakka. Nykyajan kristittyjen näkökulmasta inkvisitio oli järkyttävä erehdys, ja katolinen kirkko on pyytänyt anteeksi osallisuuttaan siihen samoin kuin ristiretkiinkin."

"Toisaalta myös valistuksen propagandistinen kuva inkvisitiosta on monessa suhteessa virheellinen. Ensinnäkään inkvisitio ei toiminut poikkeuksellisen mielivaltaisesti vaan oli päinvastoin aikansa edistyksellisintä oikeudenhoitoa. Monet nykyajan länsimaisen oikeudenkäynnin periaatteet juontavat juurensa paavin inkvisitiolle antamiin ohjeisiin. Niiden mukaan syytetyllä esimerkiksi oli oikeus saada avustaja, tuomion tuli perustua todisteisiin ja tuomitulla oli oikeus valittaa tuomiosta. Kidutustakin käytettiin vähemmän kuin maallisissa tuomioistuimissa. Inkvisition tavoitteena ei ollut tuomita mahdollisimman monia, vaan saada harhaoppiset palaamaan katolisen kirkon yhteyteen. Siksi rangaistukset olivat maallisiin oikeusistuimiin verrattuna lieviä."

"Lisäksi on otettava huomioon, että inkvisitio-käsitteellä on aikojen kuluessa tarkoitettu useita organisaatioita, jotka liittyvät vain höllästi toisiinsa. Alkuperäinen inkvisitio toimi lähinnä Etelä-Euroopassa. Espanjassa ja Portugalissa 1400-luvun lopulta lähtien toiminut inkvisitio oli eräänlainen hallituksen salainen poliisi. Myöhempi kuva inkvisitiosta on perustunut lähinnä Espanjan inkvisitioon. Toiminta-aikanaan se lienee tuominnut kuolemaan ehkä 10 000 ihmistä. Reformaatioaikana myös paavinistuin perusti inkvisition uudelleen. Tämä inkvisitio toimi pelkästään Italiassa."

Noitavainot -- Kuten aiemmin mainittiin, protestantit olivat roomalaiskatolisia innokkaampia jahtaamaan noidiksi epäilyjä naisia ja miehiä. Eniten noidiksi epäiltyjä surmattiin Saksassa, Ranskassa ja Englannissa. Irlannissa, Espanjassa, Portugalissa, Unkarissa, ym. noitavainoissa ei tapettu juuri ketään. Täytyy muistaa että 1500 - 1600 -luvulla Ranska ei ollut täysin Roomalaiskatolinen; sitä mukaa kun hugenottien valta hiipui, myös noitavainot loppuivat. Kirjassa Kristinuskon historia sanotaan: [18]

"Ranskan valistusajatetlijat nostivat 1700-luvun lopulla noituusoikeudenkäynnit inkvisition rinnalle todisteeksi perinteisen Kristinuskon vääristyneisyydestä. Heidän luomansa kuvan mukaan Katolinen Kirkko oli noitavainojen aikana polttanut miljoonia viattomia naisia. Uusi tutkimus on osoittanut tällaisen kuvan monessa suhteessa vääräksi."

"Noituus alkoi nousta huomion kohteeksi 1400-luvulta lähtien, kun esivallan, varsinkin ruhtinaiden ote tehostui. Ihmisten elämää ryhdyttiin valvomaan entistä tehokkaammin, ja kaikenlaisesta taikuuden harjoittamisesta, myös hyvää tarkoittavasta, alettiin rangaista. Tällöin Katolinen Kirkko antoi noitien tutkimista koskevia ohjeita. Myös reformaattoreiden käsityksen mukaan noituudesta oli rangaistava kuolemalla. Oikeudenkäyntejä oli kuitenkin aluksi hyvin vähän. Niiden määrä lisääntyi vasta 1500-luvun lopulla ja huipentui 1600-luvulla. Noituusoikeudenkäyntejä oli kaikkialla katolisessa ja protestanttisessa Euroopassa, eniten kuitenkin Ranskassa ja Saksassa. Ne perustuivat tavallisesti jonkun yksittäisen ihmisen esittämään syytökseen. Esimerkiksi Ruotsissa oikeudenkäynnit tapahtuivat maallisissa oikeusistuimissa. Noituudesta syytetyistä huomattava osa oli miehiä, monilla seuduin jopa enemmistö. 'Noitasapatista', noitanaisen riettaasta juhlasta Paholaisen kanssa, syytettiin vain osassa oikeudenkäyntejä. Nykyisen käsityksen mukaan noituusoikeudenkäyneissä tuomittiin kuolemaan yhteensä korkeintaan 50 000 ihmistä, todennäköisesti vähemmän. Vain osa tuomioista pantiin toimeen polttamalla. Viime vuosikymmeninä Katolinen Kirkko on pyytänyt anteeksi osuuttaan noitavainoihin."

"Kertomus siitä miten hugenottien valta kasvoi kerettiläisen radikaaliryhmän salaisesta alusta Nantesin ediktin avoimesti tunnustamaksi, on kertomus yhäti lisääntyyvistä julmuuksista molemmin puolin. Enempää se tuskin voisikaan poiketa kasteenuudistajien tarinasta. Hugenottien valta oli heidän lukumääräänsä nähden erittäin suuri (heitä oli enimmillään noin yksi miljoona 20 miljoonasta ranskalaisesta), koska huomattava osa aatelistosta ja keskiluokasta oli käännytetty heidän asialleen. Se oli väkivaltainen ja usein häikäilemätön aate. Hugenottisotilaat mellastivat ympäri maaseutua, hävittivät kirkonkoristeita ja surmasivat pappeja. Eräälläkin kapteenilla oli pappien korvista tehty kaulakoru, joku toinen pakotti katoliset vankinsa hyppäämään kuolemaansa korkeasta tornista. Katoliset, joiden yrityksistä alistaa hugenotit nämä väkivaltaisuudet olivat puhjenneet, paloivat halusta vastata samalla mitalla. Protestantteja työnnettiin pian alas muureilta, ja Pärttylinyön verilöyly oli melkein vertaansa vailla kristillisten julmuuksien joukossa. Elokuun 24. päivän vastaisena yönä 1572 Pariisin hugenotit raastettiin vuoteistaan ja surmattiin nuoren kuninkaan Kaarle IX:n määräyksestä. Pariisin roskaväki pääsi valloilleen kaduille tappamaan ja ryöstämään kuninkaan ammuskellessa väijyksistä Louvren ikkunoista hakapyssyillään. Pariisilla on tosiaan kaikkien kaupunkien ennätys omien asukkaidensa teurastamisessa näin julmalla tavalla. Ja vuodet 1793 ja 1871 olivat vielä kaukana edessäpäin. Mutta vuonna 1572 tappaminen jatkui kaksi kokonaista päivää, ja useita tuhansia ihmisiä sai surmansa... Hugenottien ja katolisten välinen taistelu oli sekä poliittinen että uskonnollinen, ja se uskonnollinen puoli ratkaistiin lopulta politiikan kepeän kyynisin keinoin."

"Lopulta Ranskaan muodostui uusi puolue, joka lähti siitä, että kumpikaan osapuoli ei voisi voittaa sotaa. Ratkaisu oli saatava aikaan luomalla luja kuningasvalta ja lopettamalla väkivaltainen taistelu oikeasta Kristinuskon tulkinnasta. Tämä ajatus toteutui, kun hugenottien johtaja Henrik Navarralainen sai valtaistuimen mutta kääntyi samalla katolilaiseksi. Vuonna 1598 hän antoi Nantesin ediktin, jossa hugenoteille myönnettiin laaja toimintavapaus ja sen takeeksi joukko sotilaallisia tukikohtia. Tämän jälkeen kuningasvalta alkoi lujittua, ja osoittautui, että se oli hugenottien varsinainen voittaja. Kalvinilaisuuden sisäinen voima oli murtunut, ja yhä useampi hugenotti-aatelinen piti Ranskan etua uskontoa tärkeämpänä."

"Kasteenuudistusliike syntyi Zürichissä vuonna 1525, kun muuan Raamattua tutkinut tavallisten ihmisten ryhmä päätti kastaa toisensa. He sanoivat, että pienen vauvan perinteinen kastaminen oli merkityksetön. Kirkon jäseneksi pääsemisen tulee olla vastuuntuntoisen ihmisen juhlallinen hyväksymisen hetki. Jo olemassaolevia kirkkoja, niin katolisia kuin protestanttisiskin, kauhistutti ajatus, että ihmiset ottivat tällä tavoin uskonnon omiin käsiinsä. Protestanttinen Zürich reagoi kiivaasti. Jokainen, joka vaikkapa vain oli läsnä kasteenuudistajien seremonioissa, hukutettaisiin; kirkolliskokous päätti kaamean ironisesti: vettä haluava saakoon sitä. Mutta kaikesta huolimatta liike levisi nopeasti."

"Kasteenuudistajien ryhmässä oli enemmän marttyyrikuoleman kärsineitä kuin missään muussa historian tuntemassa kristittyjen ryhmässä -- vaikka otetaan huomioon alkukristitytkin, joita kasteenuudistajat pitivät esikuvinaan. 1600-luvulla heidän tarinansa kerättiin yhteen Marttyyrien peili -nimiseksi antologiaksi. Omien aikalaistensa mielestä he olivat suoranainen uhka yhteiskunnalle. Meidän mielestämme heidän vaatimuksensa on yksinkertaisempi: ihmisellä on oikeus omiin uskomuksiinsa. Heidän hiljaisessa pyrkimyksessään tuota oikeutta kohti kuului viimein ääni, joka oli ollut vaiti muutaman vuosisadan ajan: niiden tavallisten miesten ja naisten ääni, jotka omantunnon syistä olivat valmiit pitämään puoliaan kaikkea arvovaltaa vastaan. Tuo ääni kuului liikuttavimmillaan kirjeessä, jonka nuori anabaptistinainen kirjoitti vuonna 1573 muutaman päivän ikäiselle tyttärelleen vankilassa Antwerpenissa. Lapsen isä oli jo teloitettu kasteenuudistajana; äiti säästettiin vain siksi, kunnes tämä ehtisi synnyttää lapsensa. Hänen äänensä saattaisi hyvin olla kenen tahansa tuon ajan flaamilaismaalauksessa esiintyvän kunnon kaupunkilaisnaisen, kun hän kirjoittaa tyttärelleen, ettei tämän pitäisi vartuttuaan hävetä vanhempiensa marttyyrikuolemaa:

'Rakas lapseni, Jumalan totinen rakkaus vahvistakoon sinua, joka olet vielä niin pieni, ja joka minun on jätettävä tähän syntiseen, pahaan, rumaan maailmaan.'

'Kunpa Jumala olisi suonut, että minä olisin saanut kasvattaa sinut, mutta Hänen tahtonsa näyttää olevan toinen. Mutta sellaisenekin se on sopinut isällesi ja minulle. Me olimme liittyneet niin lujasti toisiimme, ettemme olisi mistään hinnasta eronneet toisistamme, ja kuitenkin meidän oli jätettävä toisemme Jumalan tähden. Me saimme elää yhdessä vain puoli vuotta, minkä jälkeen meidät vangittiin, koska etsimme pelastusta sielullemme. Älä ole häpeissäsi meidän vuoksemme, me kuljimme profeettain ja apostolien tietä. Rakas isäsi todisti verellään, että se on ainoa totuus, ja minäkin toivon osoittavani saman omalla verelläni tietäessäni varmasti, että me tapaamme vielä, vaikka ruumis ja veri jäävät maan päälle.'

'Siispä, rakas tyttäreni Janneken, älä totuta suutasi saastaisiin puheisiin äläkä rumiin valheisiin; älä juoksentele kaduilla pahojen lasten tavoin, vaan etsi mieluummin käsiisi kirja ja opettele etsimään siitä esiin kaikki, mikä koskee sielusi pelastumista.'

'Janneken, karitsaiseni, joka olet vielä niin kovin pieni ja nuori, jätän sinulle tämän kirjeen ja yhden kultaisen realin, joka minulla oli mukanani vankilassa; minä jätän sen sinulle jäähyväisiksi ja testamentiksi. Lue sitä sitten kun sinulla on ymmärtämystä, ja säilytä se koko elämäsi ajan muistona minulta ja isältäsi. Älä häpeä tunnustaa uskoasi, koska se on oikea evankelinen usko.'"

"Se että kapinamielisistä opin uskonkappaleista tulee rangaista miekalla, ei tarvitse lisätodisteita. Loppujen lopuksi, anabaptistit pitävät kiinni opinkappaleista, jotka käsittelevät vauvojen kastamista, perisyntiä, ja inspiraatiota, joilla ei mitään yhteyttä Jumalan Sanaan, ja vastustavat sitä toden teolla . . . Maalliset viranomaiset ovat velvoitetut estämään ja peittelemättä rankaisemaan vääristä opeista . . . Sillä ajatelkaapa vain, mikä katastrofi seuraisi sitä, että lapsia ei kastettaisi? . . . Tämän lisäksi anabaptistit eroavat kirkoista . . . ja he muodostavat omia papinvirkoja ja seurakuntia, mikä on myös vastoin Jumalan käskyä. Tästä kaikesta käy ilmi selvästi, että maallisten viranomaisten pitää määrätä ruumiillinen rangaistus rikkojille . . . Myös silloin, kun on kyse pekästään hengellisestä opinkappaleesta kiinnipitämisestä, kuten vauvojen kastaminen, perisynti, ja tarpeeton erottautuminen, silloin . . . me päätämme, että . . . itsepäiset lahkolaiset täytyy tappaa."

"Vuosina 1845-52 Irlantia koetteli ankara nälänhätä, josta maa ei koskaan toipunut. Perunoihin levisi Amerikasta perunarutto, galar dubh na bprátaí, joka riisti ainoan ravintokasvin Irlannin köyhimmältä kansanosalta. Maa joutui sekasortoon eikä helpotusta saatu, koska ne runsaat viljamäärät, joita Irlannissa viljeltiin, oli tarkoitettu vientiin. Brittihallitus oli sitonut kätensä liberaaleilla talouspoliittisilla periaatteilla, joten viljan takavarikointi valtion pakkotoimin ei tullut kyseeseen. Irlantilaiset nationalistit tulkitsivat tämän myöhemmin niin, että perivihollinen ja sortaja tappoi kansan tahallaan nälkään: katovuosien, iiriksi drochshaolin eli 'huonon elämän', muistot lienevätkin voimakkaasti vauhdittaneet kansallisuusaatteen nousua Irlannissa. Myös emigraatio Amerikkaan kasvoi huikaiseviin lukuihin."

"Miltei koko Irlannin nälänhädän aikana Irlanti oli ruoan nettoviejä, lähinnä ruokaa vietiin Britanniaan ja irlantilaiset olivat hyvin riippuvaisia siksi perunasta. Mutta siihen oli syynä imperialismi ja poliittinen ja taloudellinen linja, joka alisti ja köyhdytti väestöä"

"Eurooppalaisen kulttuurin laajeneminen loi 1400-luvulta lähtien myös sellaisia oloja, jotka olivat jyrkässä ristiriidassa Kristinuskon alkuperäisten ihanteiden kanssa. Islamin maailmassa orjuus oli pysyvä käytäntö. Löytöretkien aikana myös portuhalilaiset alkoivat pitää orjia. Espanjalaiset taas loivat valloitetun Amerikan keskeisille seuduille järjestelmän, jossa intiaanien osa ei paljonkaan poikennut orjuudesta. Koska intiaanien lukumäärä väheni rajusti, heidän tilalleen alettiin tuoda afrikkalaisia orjia. Jopa intiaanien puolustajana tunnettu piispa Bartolomé de Las Casas suositteli 1540-luvulla afrikkalaisten orjien käyttämistä, koska afrikkalaiset hänen käsityksensä mukaan sopivat paremmin raskaaseen työhön. Tämä ajatus vastasi kehittymässä olevan plantaasitalouden tarpeita, ja orjien kuljetus Afrikasta laajeni. Las Casas katui pian neuvoaan, mutta sillä ei ollut enää merkitystä. Orjuutta piti yllä se, että Amerikassa pystyttiin orjatyövoiman avulla tuottamaan sellaisia hyödykkeitä, joita kannatti kuljettaa Eurooppaan, esimerkiksi ruokosokeria ja puuvillaa. Orjakauppa siirtyi vähitellen englantilaisten käsiin, ja afrikkalaisia orjia ryhdyttiin tuomaan myös Englannin siirtokuntien plantaaseille."

"Itä-Eurooppaan syntyi maaorjuutena tunnettu vastaavanlainen järjestelmä, jonka avulla pystyttiin tuottamaan halpaa viljaa läntisen Euroopan kasvavan väestön tarpeisiin. Maaorjien olot ja kohtelu eivät pahimmillaan poikenneet paljonkaan Amerikan mustien orjien oloista."

"Orjuus oli mahdollista, koska eri ihmisryhmien katsottiin luonnostaan olevan erilaisia. Tämän vuoksi myöskään valistus ja sen pohjalta syntyneet vallankumoukset eivät heti vaikuttaneet orjien asemaan. Ranskan vallankumouksen kannattajatkin katsoivat tasa-arvon koskevan vain valkoisia miehiä. Muutamat valtioon kriittisesti suhtautuneet ja Kristinuskon ihanteita toteuttamaan pyrkineet ryhmät vastustivat kuitenkin orjuutta. Esimerkiksi jesuiitat eivät hyväksyneet sitä Etelä-Amerikkaan perustamissaan reduktioissa. Myös kveekareiden perustamassa Pennsylvanian siirtokunnassa orjuus oli kielletty. Englannissa sai metodismista vaikutteita saanut William Wilberforce vuonna 1807 parlamentin kieltämään orjakaupan. Kokonaan orjuus kiellettiin Englannin siirtomaissa vuonna 1834, Ranskan siirtomaissa vuonna 1848 ja Yhdysvalloissa sisällissodan jälkeen vuonna 1865."

"Päästyään valtaan talvella 1933 Hitler väitti aluksi ristiriitoja kirkkojen kanssa. Seuraavana kesänä Saksan hallitus solmi katolisen kirkon kanssa konkordaatin, jonka mukaan katolinen kirkko sai laajan toimintavapauden. Toisaalta kirkko lupasi, että katoliset järjestöt luopuisivat poliittisesta toiminnasta. Pian kuitenkin osoittautui, että hallitus ei aikonutkaan pitää lupauksiaan, vaan ryhtyi vaikeuttamaan katolisen kirkon toimintaa. Muutaman vuoden kuluessa kaikki kirkkorakennusten ulkopuolinen vaikuttaminen esimerkiksi tiedotusvälineiden avulla kävi lähes mahdottomaksi. Vastarinta murrettiin pidätyksin ja karkotuksin. Vuonna 1937 paavi Pius XI totesi Saksaan lähettämässään yleiskirjeessä kansallissosialismin olevan ristiriidassa Kristunuskon kanssa. Katolisen kirkon johto toivoi katolilaisten tukevan kirkkoaan valtion pakkomääräyksiä vastaan 1800-luvun aikaisen perinteen mukaisesti."

"Saksan protestanteilla, jotka kutsuivat itseään evankelisiksi, ei ollut tuoretta kokemusta valtion harjoittamasta painostuksesta ja puolustautumisesta sitä vastaan. Vuoden 1918 vallankumous, joka syrjäytti Saksan ruhtinaat, merkitsi myös sitä, että evankeliset maakirkot menettivät ylimmän johtonsa. Vuosisatainen maalliseen valtaan nojautumisen perinne katkesi, ja evankelisten kirkkojen oli ryhdyttävä huolehtimaan itse asioistaan. Pystyäkseen neuvottelemaan valtion kanssa ja hoitamaan yhteyksiä muihin kirkkoihin ne perustivat löyhän kirkkoliiton. Monet kaipasivat kuitenkin arvovaltaisempaa johtoa."

"Lisäksi vanha ajatus kansalliskirkosta eli edelleen. Se sopi myös Hitlerille, ja jo vuonna 1933 muodostettiin hallinnollisesti yhtenäinen evankelinen kirkko. Kesällä 1933 järjestetyissä kirkkovaaleissa kansallissosislistit tukivat 'saksalaisia kristittyjä', jotka voittivatkin vaalit suurella enemmistöllä. Tämän jälkeen saksalaisten kristittyjen johtaja Ludwig Müller nimitettiin evankelisen kirkon 'valtakunnanpiispaksi', ja kirkkoa ryhdyttiin mukauttamaan kansallissosialistiseen aatemaailmaan. Tarkoituksena oli esimerkiksi luopua Vanhasta Testamentista. Tämä ohjelma herätti laajaa vastarintaa, ja noin kolmannes papeista liittyi evankelisen uskon puolustamiseksi perustettuun hätäliittoon. Syksyllä 1934 sen kannattajat sanoutuivat Barmenin julistuksessa irti saksalaisten kristittyjen ohjelmasta ja vetosivat seurakuntiin, jotta ne pysyisivät uskollisina Raamatulle. Lisöksi he ryhtyivät järjestämään rinnakkaista 'tunnustuskirkkoa'. Koska valtakunnanpiispa Müller ei pystynyt valvomaan kirkkoa, kansallissosialistit turvautuivat esivallan tottelemisen perinteeseen ja perustivat uuden ministeriön ohjaamaan kirkkoa. Suhtautuminen siihen jakoi tunnustuskirkon kahtia. Suurin osa kannattajista katsoi, että esivaltaa oli toteltava. Lopulta pieni vähemmistö papeista jäi tunnustuskirkkoon. Tämän jälkeen hallitus katsoi mahdolliseksi vangita vaarallisimmiksi arvioidut vastustajat, esimerkiksi tunnustuskirkon jiohtajana pidetyn Martin Niemöllerin."

"Toisen maailmansodan syttyminen vaimensi Saksan 'kirkkotaistelun'. Hallitus pyrki välttämään uusia kiistoja, jotka olisivat voineet vahingoittaa sotaponnisteluja. Kirkot taas eivät halunneet asettua vastustamaan kansallisia etuja. Tämän vuoksi ne esimerkiksi vaikenivat kansallissosialistien toteuttamasta juutalaisten kansanmurhasta. Lisäksi on muistettava, että kansallissosialismi herätti varsinkin nuorison parissa laajaa innostusta ja enemmistö saksalaisista tuki sitä sodan käännekohtaan saakka. Tällaisessa ilmapiirissä vain jotkut yksittäiset papit ja kirkon jäsenet uskalsivat nousta vastarintaan tai auttaa avinottuja."

"Vastoin Hitlerin odotuksia sota päättyi keväällä 1945 Saksan täydelliseen tappioon. Katolinen kirkko oli lujan organisaationsa ja paavinistuimelta saamansa tuen ansiosta selvinnyt taistelusta huomattavasti paremmin kuin protestantit. Sen johdon vikana pidettiin lähinnä sitä, että se ei ollut vastustanut kansallissosialisteja rohkeammin. Sen sijaan Saksan protestantismin kansallissosialismi oli vienyt katastrofiin. kirkon johto oli lähtenyt muuttamaan Kristinuskon sisältöä vieraan ideologian mukaiseksi, ja valtaosa kirkosta oli hyväksynyt tämän."

"Saksan tappion jälkeen evankelisen kirkon johto lakkasi toimimasta ja valtakunnanpiispa Müller luultavasti teki itsemurhan. Kansallissosialismia vastustaneet papit taas ryhtyivät organisoimaan luhistuneen kirkon tilalle uutta evankelisten kirkkojen liittoa. Saksan evankelisen kirkon luhistuminen heikensi Saksan asemaa protestantismin piirissä. Protestanttisen Kristinuskon painopiste oli nyt entistä selvemmin anglosaksisissa maissa, ennen muuta Yhdysvalloissa."

"Etelä-Afrikan reformoidut kirkot tai Afrikaanerikirkot ovat eteläafrikkalaisia kalvinistisia kirkkoja, jotka saivat alkunsa hollantilaisten siirtolaisten asetuttua Kapmaahan vuonna 1652. Etelä-Afrikan reformoidut ovat jakautuneet kolmeen pääsuuntaan: Nederduitse Gereformeerde Kerkiin, Nederduitse Hervormde Kerkiin ja Gereformeerde Kerkiin. Näistä Nederduitse Gereformeerde Kerk on ylivoimaisesti suurin ja vaikutusvaltaisin; Nederduitse Hervormde Kerk kannatus on pääsääntöisesti Transvaalin alueella ja Gereformeerde Kerkiin on kirkoista konservatiivisin ja raamatuntulkinnaltaan ehdottomin. Etelä-Afrikan reformoitujen kirkkojen jäsenmäärä on noin 3 miljoonaa henkeä ja niillä on 1 263 seurakuntaa."

"Kirkko noudattaa kalvinistista teologiaa, jonka mukaan Jumala hallitsee koko syntistä maailmaa ja Kristuksen pelastustyö ulottuu ihmisten sielujen lisäksi myös ihmisten kulttuuriin Pyhän Hengen vaikutuksen kautta. Ajatus myös ihmisten kulttuuriin ulottuvasta pelastuksesta sai Etelä-Afrikan reformoidut kristityt työskentelmään rakentaakseen Uuden Jerusalemin maahan ja afrikaanerit näkevät itsensä Jumalalle kuuliaisena kansana, jotka rakentavat kristillistä yhteiskuntaa. Afrikaanerit ovat perinteisesti verranneet itseään Jumalan valittuun kansaan ja tämän vuoksi kirkon teologia on painottunut voimakkaasti vanhatestamentillisiin käsitteisiin."

"Historiallisista syistä afrikaanerit ovat pitäneet itseään sorrettuna vähemmistönä, joka on pyrkinyt pysymään Jumalalle uskollisena ulkoisten vihollisten ympäröimänä. Tämä uhan tunne, sekä maan mustan enemmistön, että poliittisesti ja taloudellisesti vahvan englanninkielisen ryhmän taholta, johti afrikaanerikirkot kehittämään 1900-luvun aikana rasistisia näkemyksiä, joita ne pyrkivät puolustamaan teologisesti."

"1980-luvun alkupuolella Maailman reformoitujen kirkkojen liitto julisti apartheidin harhaopiksi ja erotti Etelä-Afrikan reformoidut kirkot. Erottamisen jälkeen kirkot Etelä-Afrikassa alkoivat luopua apartheid-järjestelmästä. Vuonna 1986 kaikki kirkkojen seurakunnat desegregoitiin ja viime aikoina kirkko on osoittanut katumusta apartheidin synnistä."

"The practice became a common method of lethal lynching during disturbances in South Africa in the 1980s and 1990s. Necklacing sentences were sometimes handed down against alleged criminals by 'people's courts' established in black townships as a means of circumventing the apartheid judicial system. Necklacing was also used to punish members of the black community who were perceived as collaborators with the apartheid regime. These included black policemen, town councilors and others, as well as their relatives and associates. The practice was frequently carried out in the name of the African National Congress (ANC), and was even interpreted to have been implicitly endorsed by Winnie Mandela, then-wife of the imprisoned Nelson Mandela and a senior member of the ANC, although the ANC officially condemned the practice."

Kalvinismin hedelmiä:

Kommumismi -- Roomalaiskatoliset kirkot selvisivät kommunismista luterilaisia kirkkoja paljon vähemmin vaurioin. He olivat myös aktiivisemmin kaatamassa kommunistista järjestelmää: [28]

"Viron, Latvian ja DDR:n protestanttisille kirkoille kommunismin aika merkitsi ankaraa iskua. Nämä kirkot eivät kestäneet painetta, vaan kutistuivat pieniksi vähemmistökirkoiksi. Esimerkiksi Virossa entiseen valtakirkkoon kuuluu enää vain noin 15 prosenttia väestöstä, entisen DDR:n alueella evankelinen kirkko kuihtui noin 20 prosentin suuruiseksi vähemmistöksi."

"Katolisessa kirkossa kommunismin vaikutus oli paljon monitahoisempi. Puolalaiset ryhmittyivät katolisen kirkon ympärille, ja se sai vahvemman aseman kuinmilloinkaan aikaisemmin, Kommunistien toiminta kirkkoa vastaan johti siis Puolassa aivan päinvastaiseen tulokseen kuin mihin sillä pyrittiin. Tshekinmaassa katolinen kirkko menetti kommunistivallan aikana suuren osan jäseniään, ja siihen kuuluu enää noin kolmannes väestöstä. Myös Unkarissa katolisen kirkon asema heikentyi."

Yhteenveto

On selvää että keskiajalla Roomalaiskatolinen Kirkko oli hyökkäävämpi osapuoli, ja vainoissa jotka Kirkko joko hyväksyi tai joiden hillitsemiseksi se ei tehnyt mitään, sai surmansa kymmeniä tuhansia ihmisiä, tuskin kuitenkaan satoja tuhansia. Nämä vainot huipentuivat Pärttylinyön verilöylyssä, jolloin arviolta 30 000 hugenottia sai surmansa.

Vähitellen myös protestantit alkoivat "kunnostautua" ihmisten teurastamisessa. Jo vuosien 1524 - 1524 talonpoikaiskapinoiden aikaan Luther kirjoitti lentolehtisen nimeltään Talonpoikien murhanhimoisia ja varastelevia laumoja vastaan, jonka innoittamana aristokraatit surmasivat 100 000 talonpoikaa kostotoimenpiteissään. [30] Noitavainoissa protestantit olivat katolilaisia innokkaampia, anabaptisteja vainosivat kummatkin ryhmittynät, ja orjakauppa siirtyi roomalaiskatolisilta protestanttien käsiin 1700-luvulla.

1800-luvulla protestantit alkoivat selvemmin olla tämä hyökkäävä osapuoli. Irlannin nälänhädässä sai surmansa 1,1 miljoonaa ihmistä, ja natsit, joilla oli protestanttien tuki, surmasivat 6 000 000 juutalaista. Sota Irakissa, jota protestantit aluksi kannattivat, on vaatinut ainakin 100 000 ihmisen hengen. Mutta kaikkein pahin saattaa olla vielä edessä. Vuosikymmenten aikana taloudellista menestystä korostava suuntaus on soluttautunut protestanttisiin seurakuntiin, ensin Pohjois-Amerikkaan ja sieltä se on levinnyt kaikkialle läntiseen maailmaan. Koska taloudellinen vauraus on "uskon mittari", tähän liikkeeseen kuuluvat ihmiset ovat ottaneet lainaa ja ostaneet kalliita autoja, asuntoja sekä vaatteita pystyttäen kulisseja jotta voisivat osoittaa seurakuntansa jäsenille sekä naapureilleen "uskonsa vahvuutta" -- vaikka heillä ei todellisuudessa olisi ollut varaa tällaiseen. Tämä on johtanut vuosikymmenten saatossa valtavaan kauppataseen epätasapainoon Yhdysvaltain ja muun maailman välillä.

Tämä korttitalo on nyt osittain romahtanut. Velat ovat tulleet maksuun samalla kun työttämyys kasvaa ja asuntojen hinnat ovat pudonneet. Estääkseen täydellisen romahduksen Presidentti Obama on ottanut asiakseen hakea valtavat määrät lainaa ulkomailta. Siitä on lyhytaikaista apua, sillä se estää täydellisen romahduksen, ja hyvällä onnella lainaa riittää siihen asti että talous alkaa taas kasvaa ja pieniä määriä lainoja kyetään maksamaan takaisin. Mutta vaikka taantuma päättyisikin, uuden nousun alkaessa velkaa on entistä enemmän, ja uusi taantuma koittaa ennemmin tai myöhemmin. Silloin alkavat todelliset vaikeudet, joiden rinnalla kaikki Roomalaiskatolisen Kirkon tekemät hirmuteot kalpenevat.

Kuvassa on sivu, jossa kerrotaan kahdeksan Kolumbialaisen nuorukaisen matkasta helvettiin. Kohta jossa hän kertoo kuulleensa roomalaiskatolisessa kirkossa Evankeliumia, mutta päättäneensä olla hyväksymättä sitä, on korostettu:

Lopuksi, täytyy muistaa että Vatikaanista ei ole tullut ohjeita ostaa tavaraa velaksi, se on tullut juutalaisilta pankkiireilta...

1. http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/08EAE6F3883916E0C22573F4002CE460?OpenDocument&lang=FI

2. http://kioski.wordpress.com/category/profetiat/

3. http://www.uusisuomi.fi/nakokulmat/jarmovirmavirta/vakivallan-perinne

4. http://www.itsemurhantehneidenlaheiset.net/itsuomes_li.html

5. http://www.a-klinikka.fi/tiedotus/paihdetieto/alkoholi.html

6. http://keskustelu.suomi24.fi/debate/5087

7. http://keskustelu.suomi24.fi/node/8132434

8. https://www.youtube.com/watch?v=GWxga8piU9M&feature=related

9. http://www.iigwest.org/investigations/meier/ike42report.htm

10. "Eurooppa: Uskon voima", WSOY 1993, s. 29

11. "Eurooppa: Uskon voima", WSOY 1993, s. 89

12. http://ingodscompany2.blogspot.com/2009/02/david-wilkersons-vision-written-in-1973.html

13. http://www.spiritdaily.net/churchandevangelicals.htm

14. http://www.lasttrumpetministries.org/2005/June2005.html

15. http://www.sunpoint.net/~patato/trump34.rtf

16. http://www.israeluutiset.fi/Juudan_Israel.pdf

17 "Kristinuskon historia", s. 159-160

18. "Kristinuskon historia", s. 158

19. "Kristikunnan historia" s. 203-204

20. "Kristikunnan historia", s. 201-202,

21. http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/kaste/kuole.htm

22. http://fi.wikipedia.org/wiki/Irlannin_historia

23. "Kristinuskon historia", s. 187

24. "Kristinuskon historia", s. 224-226

25. http://fi.wikipedia.org/wiki/Etel%C3%A4-Afrikan_reformoidut_kirkot

26. http://news.bbc.co.uk/1/hi/special_report/1997/the_winnie_mandela_trial/33659.stm

27. http://www.zimbio.com/Necklacing

28. "Kristinuskon historia", s. 227-228

29. "Kristinuskon historia", s. 233-234

30. "Kristikunnan historia", s. 162