Kohta 10 - Suurikokoinen "aurinko" astronauttien silmikossa
Tämä on hyvin mielenkiintoinen kohta, mutta nyt joudumme turvautumaan enimmäkseen video-otoksista napattuihin pysäytyskuviin.
Tässä
näemme kuinka astronautit hyppivät (tai sanokaamme: yrittävät hyppiä, sillä kun
videota katsoo, ei 1/6 gravitaatiosta tunnu olevan tietoakaan). Mutta
katsokaahan astronauttien silmikkoa - spottimaisen valon sanotaan olevan aurinko,
sillä mitään muuta noin kirkasta valonlähdettä ei kuussa pitäisi olla. Mutta
synnyttääkö aurinko noin suurikokoisen heijastuman silmikkoon, sillä sen koko on
noin puolet silmikon pinta-alasta.
Astronautti
polvistuu poimimaan kiveä ja samalla hänen silmikkoonsa heijastuu "aurinko".
Mutta kun tätä kuvaa verrataan ylempänä olevaan kuvaan, niin spottivalo
näyttääkin pienemmältä, ei tosin kovin paljoa mutta kuitenkin sen verran, että
herättää epäilyksiä - epäilyksiä siitä, että astronautit loikkivatkin jättikokoa
olevan spottivalon alla. Toisinaan näet ollaan hieman kauempana studiovalosta ja
toisinaan taas lähempänä. Tämä selittää valon heijastuman kokoeron. Aurinko ei
näin suurta eroa tee, sillä se on liian kaukana jotta muutaman kilometrin matka
muuttaisi sen koko miksikään - edes silmikon heijastumassa. Kuussa ei ole
ilmakehää, joten auringon valo paahtaa täysillä, kaikki säteet -
vahingollisetkin - tarjoten. Siksi onkin mielenkiintoista katsoa tätä seuraavaa
kuvaa...
Tämä
astronautti Apollo 11 lennolta ei ole katsonut tarpeelliseksi suojata silmiään
auringonsäteiltä, jotka ilmakehättömässä kuussa ovat kokonaan toista luokkaa
kuin maanpinnalla. Miksi kullanvärinen silmikko (gold visor), jos kerran
aurinkoon päin voi katsella ilman mitään suojaa.
Kohta 11 - Valo LM:n ikkunassa kuukävelyn jälkeen
Kun Amstrong ja Aldrin olivat kuukävelynsä tehneet (oltuaan kuun pinnalla 2 tuntia ja 31 minuuttia), he palasivat voittajan askelin kuumoduuliin. Mutta ihmetystä aiheuttaa kuvat, jotka he ottivat toisistaan LM:n sisällä. Tässä Aldrinin vuoro poseerata kameralle:
Huomaa kirkas valo ikkunassa. Tuosta ikkunasta pitäisi näkyä kuunpintaa ja kenties palanen mustaa avaruutta. Mutta ei, ikkuna on täysin valkoinen. Ehkäpä sinä sanot; että "kenties aurinko paistaa ikkunaan niin kirkkaasti, ettei mitään muuta voi näkyä". Mutta ikkunat ovat varjon puolella !
Tässä auringon (vai pitäisikö sanoa "auringon") sijainti LM:n nähden. Sekä laskeutumisportaat että ikkunat ovat kokonaan toisella puolella. Joten, mikä kirkas valo ikkunassa paistaakaan ? "Ehkäpä aurinko ehti kiertää toiselle puolelle kuumoduulia, kun he olivat lähdössä pois" - Ei, tämäkään selitys ei toimi, sillä kuun pyörähdysaika akselinsa ympäri on pyöreästi 28 maan vuorokautta ja kuumoduuli "Eagle" (kotka) oli kuun pinnalla vain 21 tuntia ja 36 minuuttia. Mikä tahansa valo ikkunasta loistaakaan, niin aurinko se ei ainakaan ole.
Kohta 12 - Erinäisiä huomion kohteita NASA:n Apollo-ohjelmassa
- Apollo 13 lennon mielenkiintoiset numerot:
Numero 13 ei ole mikä tahansa numero. Ensinnäkin sitä yhä edelleenkin pidetään epäonnen lukuna ja kaikkihan me tiedämme että kolmastoista päivä perjantai on "vaarallinen päivä" - silloin onnettomuudet, epäonnet ja kaikenlainen ikävä voi kohdata. No, uskokoon ken tahtoo, mutta jo tästä huomaamme että tavallisen kansankin keskellä ymmärretään numeroiden merkitys. Ne nimittäin voivat olla myös symboleja, kuin leimoja, joilla halutaan jokin asia merkitä. En usko että NASA laittoi sattumalta ainoan epäonnistuneen kuulennon numeroksi juuri 13. Mutta kuinka monta kertaa numero kolmetoista toistuu tämän Apollo-lennon yhteydessä. Ehkä merkittävin on lähtöajankohta. Se on - kuinka ollakaan - 13:13 eli kello 1:13 paikallista Houstonin aikaa (military time). Mielestäni tuo "tupla-kolmetoista" on vahva signaali, jolla halutaan viestittää jotakin. Mutta lisääkin löytyy. Happisäiliön räjähdys tapahtui kaksi päivää lähdön jälkeen, eli kolmastoista päivä huhtikuuta 1970. Jotkut ovat jopa löytäneet lähtöpäivästäkin numeron 13, eli: 4/11/70 (huhtikuun yhdestoista päivä vuonna 1970) - 4 + 1 + 1 + 7 + 0 = 13. Ja vielä, laukaisualustan numero oli 39 (eli 3 kertaa 13 = 39). Mutta tärkein "signeeraus" on lähtöajankohta, siis "tupla-kolmetoista". Voiko tämä olla vain sattumaa ? En tiedä sinusta lukijani, mutta minä en usko sattumaan. Vaikuttaa vahvasti siltä, että kolmannen Apollo-lennon tulikin epäonnistua.
- Ensimmäinen miehitetty kuuhunlaskeutuminen oli Apollo 11 - miksi juuri luku yksitoista ? Tämä luku nimittäin on okkultistisissa piireissä aivan erityinen luku ja numerologiassa se on "master number" tai "power number". Illuminaatit ja vapaamuurarit rakastavat tätä lukua ja tuntuvat "signeeraavan" sillä tekemisiään (esim. 11.9.2001, jolloin WTC:n tornit sortuivat. Tästä päivästä on löydetty niin paljon viittauksia lukuun 11, että epäileväisinkin alkaa ihmetellä miten se on mahdollista). Mielenkiintoinen huomio on myös, että Neil Amstrongin ja Edwin "Buzz" Aldrinin sanotaan olevan vapaamuurareita. Apollo 11 ei ollut järjestyksessään numero yhdestoista, vaan NASA jätti väliin Apollo kolmen ja neljän.
- Apollo 11-17 lentojen Saturn V kantoraketit laukaistiin alustalta numero 39A. Jälleen kysymys: miksi luku 39 ? Miksei 25 tai 87 tai jokin muu, onhan numeroita ja numerosarjoja loputtomiin. Mutta ehkäpä siksi, että luku 39 on vapaamuurareille erityinen luku (kuin sivuhuomautuksena: Lukittujen ovien takana kokoontuvaan Bilderberg-ryhmään kuuluu 39 vakituista jäsentä). Myös luku 33 on tärkeä luku vapaamuurareille (sanotaanhan, että joku on 33 asteen vapaamuurari). NASA:lla on ollut ohjelmassaan rakentaa jonkinlainen tulevaisuuden sukkula ja tämän koemallin ensimmäinen tyyppinimi oli X-33 ( X-33:n kehittely on jo lopetettu). En tiedä, mutta taidokkaasti NASA osaa valita käyttöönsä samanlaisia lukuja kuin mitä esim. vapaamuurarit käyttävät. Silti ei pidä olla yliherkkä näiden lukujen suhteen - jos lompakostani löytyy 33 euroa, niin se ei automaattisesti merkitse sitä että olen vapaamuurari.
- Nimet "Apollo","Saturn" (Saturnus),"Mercury","Gemini" ovat antiikin mytologiasta peräisin. Apollo 13 lennon LM:n nimi oli "Aquarius" (vesimies). Tämä nimi on New Age-piireissä tärkeä. LM "Aquarius" ei koskaan laskeutunut muiden Apollo-lentojen tapaan kuun kamaralle.
- Sanotaan, että kuukävelyt tehtiin Disneyn omistamaa tekniikkaa hyväksi käyttäen valtavassa studiossa. Hurja väite, mutta totta on se, että Wernher Von Braun - joka on yksi tärkeimäpiä henkilöitä Apollo-ohjelmassa - tunsi Walt Disneyn ja oli tehnyt aikaisemmin töitä hänen kanssaan. Internetistä on löydettävissä kuva, jossa Von Braun ja Disney poseeraavat yhdessä. Pieni detalji "moon hoax"-jutussa, mutta sitäkin tärkeämpi "lisämauste".
Loppusanat ja yhteenveto
Olen täysin tietoinen siitä, että tutkielmani on kuin "puhuisi seinille". Kun kerroin eräälle ystävälleni tästä sinänsä varsin erikoislaatuisesta kiinnostuksen kohteesta ja sanoin, että "ehkäpä kuussa ei ole käytykään", niin hän mainitsi kuukivet todistuskappaleena - kuten myöskin sen, että on olemassa valokuva jossa näkyy kuumoduulin rippeet kuussa. Mielestäni kummatkaan eivät todista mitään. Kuukivet ovat kiviä, ne eivät kerro tavalliselle kadunkulkijalle mitään. Tarkoitan sitä, ettet voi tietää mistä kuukiveksi väitetty kivi on peräisin. Mielenkiintoinen tieto on, että osa kuusta tuoduista kivistä on tarkoituksella jätetty tutkimatta myöhempää (ja kenties tarkempaa) tutkimusta varten. Mitä tulee tuohon valokuvaan, niin jos ystäväni tarkoitti sitä samaista kuvaa jonka olen internetistä löytänyt, niin tämä kuva ei kerro yhtään mitään.
Katsoin vihdoin ja viimein "Capricorn One" elokuvan, joka on tehty vuonna 1978. Olin lukenut siitä joitakin arvosteluja, eikä sitä oltu juurikaan kehuttu. Mutta ei se niin huono ollutkaan kuin ajattelin. Juoni menee näin: NASA on lähettämässä ensimmäiset ihmiset Marsin pinnalle. Kolme miestä valmistautuu nousemaan seikkailulle suureen tunemattomaan, mutta viime hetkillä moduulin luukku avautuu ja astronautit käsketään ulos. Heidät kuljetetaan salaiseen tukikohtaan, jossa heitä odottaa karmea totuus - lentoon Marsiin ei olisi tullut onnistumaan. Happilaitteet eivät olisi riittäneet noin pitkälle matkalle. Mutta NASA:n johdolla on suunnitelma - tukikohdan eräässä hallissa on nurkkaus, joka on lavastettu Marsin pinnaksi. Suuret valonheittimet antavat valoa, valaisten sekä Marsin punaista hiekkaa että kuumoduulia (joka erehdyttävästi näytti filmissä Apollo kuumoduuleilta). Astronautit suostuvat huijaukseen vastahakoisesti ja niin valhe tavoittaa TV:n kautta miljoonat ihmiset. Loppuosa elokuvaa onkin sitten sen jännäämistä, miten käy näille kolmelle astronautille kun he karkaavat tukikohdasta omille teilleen. Jokin näet meni paluumatkalla maahan pieleen ja moduulin pohja ylikuumeni (eli suli) lämpösuojauksen petettyä. Näin astronautit (muka) kuolivat. Mutta utelias lehtimies pääsee huijauksen jäljille ja lopulta selvittää tapauksen niinkin näyttävästi, että kun muut pitävät hautajais-seremoniaa "kuolleille sankareille" NASA:n johdolla, niin paikalle kurvaa punainen auto josta kaikkien hämmästykseksi juoksee ulos yksi näistä kolmesta astronautista. Suuri huijaus paljastui. No, elokuva ei laadullisesti ole mikään huippusaavutus, mutta ehkäpä aiheen mielenkiintoisuuden tähden se jaksoi pitää otteessaan loppuun asti. Tämä "Capricorn One" elokuva ei varsinaisesti liity Apollo kuulentoihin, mutta on erikoista huomata että perusrakenne on sama. Yksi mieleenpainunut yksityiskohta täytyy elokuvasta mainita. Kun astronautti TV-lähetyksessa laskeutuu LM:n portaita pitkin alas, niin loppuvaiheessa hän hyppää näyttävästi Marsin pinnalle. Tässä hyppyvaiheessa studioohjaaja painaa nappia, jolloin filmi hidastuu ja saa tapahtuman näyttämään aidommalta. Hhmm....mielenkiintoista, ei voi muuta sanoa. On nimittäin enemmän kuin tuhannen taalan kysymys, miksi astronautit liikkuvat niin hitaasti kuun pinnalla. Mielestäni ilmakehättömässä tyhjiössä ei liikkeen pitäisi hidastua.
Hyvä kysymys on sekin, että kumpi lopulta onkaan vaikeampaa: Tehdä "lähes täydellinen" huijaus vai "lähes täydellinen" Apollo-ohjelma. On nimittäin aikamoinen saavutus saada 12 astronauttia kuun pinnalle ja tuoda heidät vielä turvallisesti takaisin. Nykyiset NASA.n sukkula-ohjelmat tuntuvat sen rinnalla pikkunäpertelyltä. Esimerkiksi lämpötilat kuun pinnalla ovat sitä luokkaa, että herää kysymys kuinka he ovat kyenneet kestämään niitä. Monta tuntia suorassa auringonpaahteessa. Lisäksi astronauttien - kuinka sanoisin - eräänlainen huolettomuus, liian varma luottamus tekniikkaan, näkyy video-otoksissa. He hyppivät, pomppivat, kaatuilevat ja jopa lauleskelevat kuin olisivat varmoja siitä, että PLSS pitää heidät aina hengissä. Tietenkin olisi hauska tietää, kuinka PLSS:n vesi ja akku eli virtasysteemi pystyivät kestämään äärimmäisiä lämpötiloja. Mutta niinkuin edellä kysyin, lähes täydellinen huijaus vaiko täydellinen Apollo-ohjelma - kumpi onkaan helpompaa ?
Lukija varmaankin halua tietää, mikä on oma kantani tähän "moon hoax"-ilmiöön. En nimittäin ole suinpäin väittämässä Apollolentoja huijaukseksi. Toki edellä nähdyt NASA:n kuvat saavat mielen hyvin hämmentyneeksi, mutta silti...vaadin aika vahvoja todisteita ennenkuin uskalla sataprosenttisella varmuudella vakuuttaa miehitettyjä kuulentoja suureksi valheeksi. Haluan olla niin pitkälle kuin mahdollista puolueeton ja siksi minun on sanottava, että kuinka kuuhuijauksen puolesta puhujat selittävät sen, että kuussa käyneet astronautit väittävät kirkkain silmin käyneensä kuussa. Ajattele, minkä luokan huijauksesta on kyse ! Koko maailma uskoo sinun käyneen kuussa ja tämä "totuus" sinun täytyy aina kysyttäessä yhä uudelleen ja uudelleen valehdella. Se on hirvittävä valhe. Netistä on löydettävissä pieni videoklipsi, jossa haastattelija kysyy jo ikääntyneeltä Aldrinilta, että "missäs olitkaan 21.7.1969". Tähän Aldrin vastaa, että "kuun pinnalla", johon haastattelija jatkaa: "Kuinka voit todistaa meille, että olit siellä ?". Aldrin sanoo lyhyesti: "Minä olen vilpitön (honest) henkilö sanomaan teille, että olin siellä. Jos ette halua uskoa minua, unohtakaa koko juttu". Minun tekisi mieleni kysyä (jos voisin) Aldrinilta: "Mutta entä valokuvat ? Ne puhuvat kokonaan muuta". Mutta mikä onkaan oma kantani ? Sanonko Apollo-ohjelmaa huijaukseksi vai uskonko NASA:n dokumentteja (sillä niitä riittää netissäkin, jos vain jaksaa kahlata läpi). Tässä vastaukseni: Minä uskon, että yksikään ihminen ei ole käynyt kuussa. Kuinka olen tullut tähän johtopäätökseen ? Osaksi kuvista löytyneitten kummallisuuksien tähden ja osaksi siksi, että vaikka näennäisesti - pintapuolisesti katsottuna - kuussa muka on käytykin, niin kuu ei ole ihmiselle sopiva paikka. Se on kuollut, eloton taivaankappale avaruudessa, ottaen vastaan kaikki säteilyt mitkä ihmiselle ovat vaarallisia. Edelleenkään en ole löytänyt sitä lopullista "todistuskappaletta" (ainakaan sellaista, jonka perusteella voisin olla sataprosenttisen varma), mutta ne pienet muruset joita olen tutkinut (niin valokuvat kuin toisten nettisivujen kirjoitukset) ovat saaneet minut kallistumaan sen näkemyksen puoleen, ettei ihminen ole astunut jalallaan kuun kamaralle. NASA:n Apollo-ohjelma oli vain kulissi, jolla haluttiin peittää jokin vielä suurempi juttu kuin kuukävely (eikö totta, onhan loppuen lopuksi aika järjetöntä kaataa rekkalasteittain dollareita ohjelmaan, joka kuljettaa 12 astronauttia kuun pinnalle pystyttämään amerikan lippua yhä uudestaan, kävelemään ja "patsastelemaan" kuun pinnalla ja ajelemaan kuuautolla - eikö yksi tai kaksi kuulentoa olisi riittänyt). Mikä tämä "suurempi juttu" sitten voisi olla. Tässä hurja väitteeni: Näin saatiin rahaa kehitellä Wernher Von Braunin antigravitaatio-laitetta eli vastapainovoimakoneita (eli suomeksi sanottuna lentäviä lautasia). Tämä on mielestäni monin verroin hurjempi ja ennenkaikkea tärkeämpi saavutus ihmiskunnalle kuin Neil Amstrongin kengän jäljet kuun pinnalla. Tämä on hurja väite ja se onkin vain väite. Jokainen tehköön omat johtopäätöksensä ja kehoitankin lukijaa katsomaan Apollo kuvia yhä uudestaan ja uudestaan - niistä nimittäin löytyy paljon outoja piirteitä. Tässä vielä yksi kuva, otettuna Apollo 11 TV-lähetyksestä, kun Amstrong oli ottamassa ensimmäisiä askeleitaan valtavan studion...anteeksi, kuun pinnalla. Eikös olekin outo kuva, kun sitä hieman tarkemmin katselee.
Yhteys "Houstonista" päättyy tähän.
Tammikuussa 2003
Jari Kuusela
(Kuvan lähde: "Kuun valloitus - Apollo 11:n vaiheet" kirja - Peter Ryan 1969)
Lähdemateriaali:
- CD-ROM For All Mankind (a film by Al Reinert) - 1994 Voyager Company
- KIRJA "Vanha ja uusi kuu" (Juhani Westman) - 1995 Ursa, Helsinki
- Valokuvat otettu enimmäkseen internet osoitteesta www.apolloarchive.com
- Lisäksi tätä tutkielmaa varten on selailtu läpi erinäinen määrä (enemmän ja
vähemmän
hyviä) "moon hoax" nettisivuja.
(Tämä tutkielma ei ole mikään lopullinen totuus asiasta. Se on vain hatara yritys nähdä kulissien taakse, koska allekirjoittanut uskoo että kaikki se mitä meille kerrotaan ei välttämättä ole totta - minun ei ole pakko uskoa NASA:n vakuutteluja siitä että kuussa on käyty, mutta...annan saman vapauden sinulle: Sinunkaan hyvä lukijani ei ole pakko uskoa sitä, mitä olen edellä kirjoittanut. En voi vakuuttaa sinulle, että asia on juuri niin kuin olen kertonut (koska olen saattanut kirjoittaa puutteellisten tietojen valossa ja erehtynyt tulkinnassani), mutta sen voin vakuuttaa, että tietoisesti en ole tässä tutkielmassani yrittänyt huijata tai valehdella. Tämä on vain vilpitön ja samalla vaatimaton yritys heiluttaa esiripun verhoa ja kurkistaa toiselle puolelle).